Parhaat sikailuelokuvat?

Tässä viestiketjussa pyydän arvon elitistejä listaamaan, kuvailemaan ja miksen analysoimaankin mieleisimpiään sikailuelokuvia. Käsite sikailu tulee ymmärtää laajassa merkityksessään, jolloin se kattaa laajan sosiaalisen kanssakäymisen alueen pienestä kujeilusta julkeaan irstailuun.

Omana sikailusuosikkinani haluan esitellä Stan Laurelin tähdittämän yksikelaisen Dr. Jekyll & Mr. Hyde ‑ivamukaelman Dr. Pyckle and Mr. Pride, joka valmistui vuonna 1925. Kyseessä on viehättävän mielenkiintoinen teos, joka vaatii katsojaltaan vahvat hermot. Elokuvan Dr. Pyckle on nuori lahjakas tiedemies, joka elää uhrautuvaista ja kaikin puolin arvostettavaa elämää. Hänen kuitenkin onnistuu luoda aine, jonka avulla hän saa toisen luontonsa esille. Mr. Pride on nuhteettoman tieteenharjoittajan täydellinen vastakuva. Kyseessä on sikailija, jonka kieroissa silmissä himokkaat halut palavat. Tämä kääpiömäinen olento levittää ympärilleen irstauden löyhkää. Hänelle mikään pahe ei ole liian musta eikä yksikään rikos liian suuri. Elokuvassa Mr. Pride varastaa pikkupojalta jäätelötötterön, ammuskelee lapsia herneputkella ja tekee siveälle naiselle sopimattomia ehdotuksia. Monet elokuvan kohtaukset on esitetty kauhistuttavalla realismilla. Stan Laurelin näytteleminen on suunnattoman taitavaa. Tuntuu likipitäen uskomattomalta, että Dr. Pyckle ja Mr. Pride ovat saman henkilön esittämät. Teosta voi suositella kaikille kaameuksien ja hyvän näyttelemisen ystäville. Varoituksen sanana täytyy kuitenkin mainita, että elokuvan kohtaukset liikkuvat paitsi kaameudessaan myös vähän muissakin suhteissa esittämisen mahdollisuuksien äärimmäisillä rajoilla.

Ebola Syndromessa Anthony Wong vetää ikimuistoisen porsastelushown. Tämä ja seuraavaksi mieleen tulleet Torrentet ovat kyllä tylsän itsestäänselviä tapauksia. Analysointia ja yllättävämpiä esimerkkejä koetan kehittää kunhan krapula hieman hellittää.

Suomalaisittain voi varmaan ottaa lukuun myös ns. perinteisen kännisikailun. Tässä kategoriassa Matti on mainio. Irstailua keskieuroopassa, vaimon turpaanpistämistä, murtokeikkaa kännipäissään, ruokasotaa. Sitten sivuhenkilöiden sikailu siihen lisäksi.

Kriitikko Harri Römpötin mukaan Timo Koivusalon elokuvassa Sibelius nimihenkilö "sikailee" ja "irstailee", mikä toki voi kertoa enemmän Römpötin kokemusmaailman luonteesta kuin elokuvasta.

Elitistissäkin arvosteltu

Sedmikrasky kuuluu ehdottomasti tähän kastiin. Erityisen tästä Vera Chytilován ohjastamasta sikailusta tekee tietenkin paitsi elokuvan muotokieli myös elokuvan patriarkaarista maailmaa suorasukaisesti haastava sisältö. Muodoiltaan elokuva kuuluu tsekkoslovakialaiseen uuteen aaltoon ollen sen keskeisimpiä kiellettyjä teoksia. Elokuvan sankarittaret sikailevat täysin estoitta moraalisesti tukahdutetussa yhteiskunnassa, ja jotta sanoman ydin tiivistyisi, tehdään heidän teoistaan paahuutta koska he ovat sukupuoleltaan naisia – vieläpä nuoria tyttöjä. Elokuvan sikailu ei ehkä kuulosta kovin tavattomalta kenellekään joka on erehtynyt viime vappuina Kaivopuiston nurkille – mikä sekin on aika traagista – mutta vielä 60 ‑luvulla elokuva poiki maanviljelijöiden esittämän protestin siinä harjoitetun ruoalla leikkimisen ja sen tuhlaamisen tähden. Läpi sormien ei katsottu myöskään tyttöjen alkoholin kulutusta ja leikkiä vanhemmilla herrasmiehillä.



Sanoisinko, että Sedmikrasky on mitä mainiointa sikailua poliittifeminisitisellä värityksellä.

Suomalaisista puhuttaessa unohdetaan usein Jaakko Pyhälä: Ursula

Singapore Sling.

Ripa Ruostuu. Ripa sekoilee, sikailee, joutuu homoleffaan ja nakuilee Leena Uotilan kanssa.

Jopa Fränti pitää Ripasta.

Itsestäänselvyytenä Suuri pamaus.