Elitistin epävirallinen Thrash- metal appreciation- keskustelu

Toxic Holocaustin keväällä heittämä loistava keikka ja eräiden stadilaisten headbangereiden hyvää meininkiä tihkuva asenne ovat saaneet minut taa innostumaan thrash- metallista eli rässistä. Nykyään pystyn diggailemaan vapautuneesti myös teknisesti "kömpelöstä" kamasta ja uskomattoman huonoista levynkansista. Fiilistellään joukolla tätä mainiota musiikkigenreä ja kerrataan hieman erikoisten suosikkiemme (harvaa kiinnostaa sun Metallica/Slayer/etc. diggailusi) huippuhetkiä.

Jouduin ton keikan jälkeen aloittamaan thrash-harrastukseni käytännössä nollilta joten suurta musikaalista ja taiteellista iloa on tuottanut eka Doomsday News ‑kokolema.

Tota vinyyliä oli muuten ainakin eilen vielä Black and Whitessa sopuhintaan!

Tsekatkaa myös http://www.classicthrash.com/

Suomalaisen porometallin saattajat tekivät ehkä itselle kovimman rässi lätyn eli ARG: one world without the end. Täydellistä.

Acid reign: obnoxious omistaa kenties maailman kamalimmat kannet mutta sisältö on kertakaikkiaan rautaa, tosin suht teknistä menoa ja jopa tunnelmaa. Että ei ihan ole sitä hauskaa sähellysrässiä.



Prestige oli aikonaan myös vallan kovaakin menoa vaikka edustikin sitä hassuttelupuolta.



Kaikkea sähellystä sitä joskus yläasteella kuunteli mutta Death metal vei silloin voiton nuoren miehen sydämessä että jäi nuo rässit vähemmälle. Mutta kyllähän sitä aina vinyyleinä ostaa vanhaa rässiä erittäin mielellään. Tosin vasta menin ostamaan cd:nä Nuclear assault: Handle with caren mutta olihan sekin mainiota vieläkin.

netzach ( 24.8.2006 12:46)

Acid reign: obnoxious omistaa kenties maailman kamalimmat kannet mutta sisältö on kertakaikkiaan rautaa, tosin suht teknistä menoa ja jopa tunnelmaa. Että ei ihan ole sitä hauskaa sähellysrässiä.

Valittiin jopa Suosikissa aikoinaan kuukauden levyksi Juho Juntusen toimesta!



Jos joku menetti toivonsa Kreatoriin jossain vaiheessa niin kannattaa tsekata kaksi viimeisintä levyä, ovat aika tiukkoja. Tosin ei tietenkään enää niin alkukantaista kuin Pleasure to Kill/Terrible Certainty-aikoihin.



Sodom oli aikoinaan oma suosikki rässi-bändeistä.

Jee näin Onslaughtin livenä lauantaina!

Saako tässä ketjussa diggailla bändejä, jotka eivät ole puhdasta thrashiä vaan sekoittavat sitä muihin metalligenreihin tai hardcoreen? Jos tämä on kiellettyä niin seuraavat lätinät voi ohittaa ja läiskiä minua vaikka virtuaalisesti kumikanalla poskille.

Latinovaikutteinen thrashcore on nimittäin lähellä sydäntäni. Eli sellaisten bändien kuten Ratos de Porao, Armagedom, Neurose Urbana ja Sick Terror tahtiin on kiva fiilistellä ja takoa mielikuvitusrumpuja. Myös Suomen panos tähän genreen eli Forca Macabra on pirun kova. Jaah, ehkä kun tarkemmin ajattelen niin kyllä noiden bändien jossain levyissä mennään aika kauas thrashistä, mutta läiskikää vaikka sillä kanalla jos haittaa.



Tässä pari omaa suosikkiani:











Ja pistätään mukaan pari klassikkoa Alpeilta:

Humphrey Bogart ( 24.8.2006 16:22)

netzach ( 24.8.2006 12:46)

Acid reign: obnoxious omistaa kenties maailman kamalimmat kannet mutta sisältö on kertakaikkiaan rautaa, tosin suht teknistä menoa ja jopa tunnelmaa. Että ei ihan ole sitä hauskaa sähellysrässiä.

Valittiin jopa Suosikissa aikoinaan kuukauden levyksi Juho Juntusen toimesta!

Jännä juttu, mullakin löytyy tämä c-kasettina. Mutta Death Angel oli ja on se mun juttu.

Jumbu ( 24.8.2006 17:05)

Saako tässä ketjussa diggailla bändejä, jotka eivät ole puhdasta thrashiä vaan sekoittavat sitä muihin metalligenreihin tai hardcoreen? Jos tämä on kiellettyä niin seuraavat lätinät voi ohittaa ja läiskiä minua vaikka virtuaalisesti kumikanalla poskille.



Latinovaikutteinen thrashcore on nimittäin lähellä sydäntäni. Eli sellaisten bändien kuten Ratos de Porao, Armagedom, Neurose Urbana ja Sick Terror tahtiin on kiva fiilistellä ja takoa mielikuvitusrumpuja. Myös Suomen panos tähän genreen eli Forca Macabra on pirun kova. Jaah, ehkä kun tarkemmin ajattelen niin kyllä noiden bändien jossain levyissä mennään aika kauas thrashistä, mutta läiskikää vaikka sillä kanalla jos haittaa.



Tässä pari omaa suosikkiani:



kuva yy

kuva kaa

kuva koo

kuva nee

Kana lähti jo kohti kasvojasi, mutta sitten hellyin, koska kaksi alinta olivat niin nappivalintoja. Mutta ei enää brassi-hoocee hehkutusta tähän threadiin.

Tsiikasin ton classicthrash listan läpi ja suositukset menevät näille

DEATH ANGEL • The Ultra-Violence – Todella hyvä debyytti, nuoria jamppoja mutta homma hyvin kasassa. Seuraavat levyt eivät enää yltäneet samalle tasolle. Eivät ole enää niin perusthrashiä. (trivia, Kirk Hammett tuotti poikien ekan demon)

DETHRONE • Let The Day Begin – tätä tuli kuunneltu suomithrashistä Stonen jälkeen eniten. Hyviä riffejä ja meininki kohdallaan.

KREATOR – Pleasure To Kill ja Extreme Aggression – ovat varmaan tuttuja kaikille.

SACRED REICH – Ignorance ja Surf Nicaragua – Seuraava levy American way on hyvä sekin mutta ei niin perusthrashia kun nämä. Yksi skenen parhaista lauluäänistä.

SODOM – Agent Orange – Saksan motorheadin paras levy (Uudempi M-16 ei kyllä ole paska sekään)

TURBO – Dead End – Puolalaista thrashia

RE-ANIMATOR – Condemned To Eternity / Deny Reality – Muistaakseni teknisempää kamaa, ihan jees (ei ole tullut kuunneltua vuosiin)

RIGOR MORTIS – Rigor Mortis – Ihan ykköskamaa, ei mitään tuplabasari läiskettä ja skitat vedetty live tyyliin. http://www.rigormortis.com/media/index.php (näytteinä olevat bodily ja re-animator levyn parhaat biisit IMO)

Fantomas ( 24.8.2006 20:14)

Humphrey Bogart ( 24.8.2006 16:22)

netzach ( 24.8.2006 12:46)

Acid reign: obnoxious omistaa kenties maailman kamalimmat kannet mutta sisältö on kertakaikkiaan rautaa, tosin suht teknistä menoa ja jopa tunnelmaa. Että ei ihan ole sitä hauskaa sähellysrässiä.

Valittiin jopa Suosikissa aikoinaan kuukauden levyksi Juho Juntusen toimesta!

Jännä juttu, mullakin löytyy tämä c-kasettina. Mutta Death Angel oli ja on se mun juttu.

No, pitää kai mainita että ostin markka-aikana Anttilasta vitosella tämän c-kasetin.



Ja Death Angelin paras levy on ylivoimaisesti Act III, vaikka toki ei sitten ehkä thrashia olekaan. Uusin The Art of Dying toimii myös yllättävän hyvin.

Humphrey Bogart ( 25.8.2006 11:16)

Ja Death Angelin paras levy on ylivoimaisesti Act III, vaikka toki ei sitten ehkä thrashia olekaan. Uusin The Art of Dying toimii myös yllättävän hyvin.

Act III on tehty postimerkkeilijöille ja muille neideille, Room with a View... hyi helvetti. Ultra-Violence ja Frolic Through the Park pesevät sen mennen tullen.



Ja tuo oli minulle ihan uusi tieto, että ovat kasanneet rivit uudestaan. Minkä tyylistä tuo uusi on verrattuna vanhaan?

hamitu ( 25.8.2006 09:29)

Humphrey Bogart ( 25.8.2006 11:16)

Ja Death Angelin paras levy on ylivoimaisesti Act III, vaikka toki ei sitten ehkä thrashia olekaan. Uusin The Art of Dying toimii myös yllättävän hyvin.

Act III on tehty postimerkkeilijöille ja muille neideille

Katsos tarkemmin, kuka mielipiteitänsä kertoo, niin ei tarvitse kerrata itsestäänselvyyksiä.

hamitu ( 25.8.2006 11:29)

Ja tuo oli minulle ihan uusi tieto, että ovat kasanneet rivit uudestaan.

Oli Tuskassa vuonna 2004.

Antti Tohka ( 25.8.2006 12:42)

hamitu ( 25.8.2006 09:29)

Humphrey Bogart ( 25.8.2006 11:16)

Ja Death Angelin paras levy on ylivoimaisesti Act III, vaikka toki ei sitten ehkä thrashia olekaan. Uusin The Art of Dying toimii myös yllättävän hyvin.

Act III on tehty postimerkkeilijöille ja muille neideille

Katsos tarkemmin, kuka mielipiteitänsä kertoo, niin ei tarvitse kerrata itsestäänselvyyksiä.

Ettehän te mitään tajua. Kaikki DA:n levyt ovat hyviä, mutta kehitys nyt vain on huipussaan Act III:lla.



The Art of Dying voi olla sitten pettymys jos ei diggaa Act III:a. Tosin jos nyt oikein muistan niin balladeja tolla levyllä ei ole. Ja A Room with a View on loistobiisi.