Robert Bresson
He he, osui ja upposi
ei hauska ole sama asia kuin helvetisti banaaninkuoreen liukastumisia
ei seksikäs ole sama asia kuin helvetisti sukupuoliyhdyntöjä
ei väkivaltainen ole sama asia kuin helvetisti väkivaltaa, tai itse asiassa se on
ei absurdi ole sama asia kuin helvetisti kääpiöitä
jne
Kävin katsomassa eilen Papin päiväkirjan. Ihan terävimpään Bresson-kärkeen ei mennyt. Kyllähän tämä taattua Bresson laatua ja tyyliä sinänsä oli, mutta päähahmo ja tekemisensä eivät oikein sytyttäneet samalla tavalla kuin miehen parhaimmistossa, kuten Kuolemaantuomittu ja Balthazar. Pelkästään nyt vaikka tämä "vatsa vaivaa, joten vedän vaan viinissä uitettua leipää (ja myöhemmin mustetta...)". Pönttö. Mut Bressonin karu kauneus piti silti otteessaan parituntisen. Koivusalolle tässä voisi olla oppituntia siitä, kuinka kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta vaan jättää rivien välistä luettavaksi.
Noin ylipäätään varsin tasalaatuista tavaraa mies on tehnyt, vaikka pari viimeistä ei vedä enää samalla tenholla.
Bressonilta on tullut nähtyä neljä elokuvaa: Mouchette, Paholainen luultavasti, Taskuvaras ja Kuolemaantuomittu on karannut. Näistä parhaiten on toiminut viimeksi mainittu, jossa elokuvan aihe ja ohjaajan vähäeleinen tyyli tukevat hyvin toisiaan. Paholainen luultavasti ‑elokuvasta ei ole jäänyt kovin selviä mielikuvia ja Mouchetten näkemisestä on jo sen verran monta vuotta, että elokuvan karu ja vähäeleinen estetiikka saattaisi avautua nykyään paremmin. Taskuvaras on ihan ok-tasoa kaikkine alaan liittyvine käytännön vinkkeineen.
Bresson osoittaa elokuvillaan, ettei kerronnan tarvitse aina pitää sisällään kovin ihmeellisiä sirkustemppuja, vaan joskus yksinkertaiset (tai ainakin sellaisilta tuntuvat) keinot ovat niitä parhaita. Ohjaaja on jäänyt silti melko etäiseksi itselleni, mutta saa nähdä, muuttaako ensi viikon Balthazar-näytös mielipidettäni mihinkään suuntaan.
Bresson on meitsille ollu aina probleemi, osaa "mestariteoksista" en vaan ymmärrä, osa on ihan parhautta. Mutta aina tasaisin väiajoin miehen teelmyksiin tulee palattua. Kompromissiton oman tien kulkija jonka ura ja tyyli muuttui ja kehittyi yhdessä taiteensa historian kanssa. Lopullinen totuus:
Mouchette *****
L'argent *****
Les affaires publiques ****
Proces de Jeanne d'Arc ****
Pickpocket ****
A Man Escaped ****
Les dames du Bois de Boulogne ***
Le diable probablement ***
Lancelot du lac ***
Journal d'un cure de campagne ***
Au hasard Balthazar **
Les Anges du Peche **
(Näissä voi olla ristiriitaisuuksia aiempien postauksien kanssa. Jopa suuria sellaisia... =)
Näkemättä: Une femme douce ja Quatre nuits d'un reveur
Kuolemaan tuomittu on karannut ***+
Taisi olla elämäni ensimmäinen Bresson. Ihan kiinnostava sinänsä, ainakin kertakatseluna. Odotin kyllä enemmän ja sinänsä vähän samat fiilikset tämän kanssa kuin taannoin Renoirin Suuren Illuusion jälkeen. Tuskin tämä ainoaksi Bressoniksi jää.