Repo Man

Ajattelin vaihteeksi aloittaa topicin vanhemmasta elokuvasta, kun sellaista harvemmin täällä tapahtuu. Keskustelut yksittäisistä vanhemmista leffoista tunnutaan käyvän aina yleisissä ketjuissa kuten mitä elitistit katsovat tai DVD/VHS-puolella, mutta tuumin että joskus voisi koettaa ihan näinkin. Repo Manista päätin aloittaa, kun elokuvan saamat mairittelevat kommentit joskus hämmentävät. Joo joo, onhan tämä kulttiklassikko, mutta eipä meikäläiseen ole kolahtanut. Eli olisi hauska kuulla eriäviä kommentteja, mikä Repo Manista tekee hyvän/huonon tai siltä väliltä.

Kaveri lainasi Repo Manin paltiarallaa kymmenisen vuotta sitten katsottavaksi kehuen sitä. No innoissani tietysti aloin katsomaan, mutta pettymys oli aika suuri. Ei kolahtanut, ei sitten millään. Ajattelin antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden, kun se tilattiin kirjastolle. Ajattelin että ehkä olen kasvanut ihmisenä (Timosen ei tarvitse tähän mitään kuittailla!) ja ymmärrän elokuvan nyt paremmin. No, eipä suuremmin iskenyt vieläkään, ehkä kuitenkin olen valmis antamaan hiukan positiivisemman arvion kuin aikoinaan. Repo Man on sinänsä ihan mielenkiintoinen tapaus ja ensimmäisen kolmen vartin aikana olinkin kohtuullisen innostunutkin elokuvasta. Mutta loppua kohden tapahtui kyllästyminen ulosottomiesten sekoiluun ja Chevy Malibun jahtaamiseen. Mielenkiintoisen alun jälkeen elokuva vaan latistui jokseenkin tylsäksi ja päämäärättömäksi scifisekoilukomediaksi. Tai olihan se sellainen alkuunkin, mutta juttu tuntui toimivan silti paremmin puoliväliin asti. Jotenkin lopun lievä toimintavaihde alkoi vain haukotuttaa. Oli elokuvassa hyvääkin. Harry Dean Stanton oli cool kuten aina, Emilio Estevez sopi hyvin rooliinsa (hiukan samanlainen kuin Maximum Overdrivessa) eikä näyttelijävalinnoissa muutenkaan ole valittamista. Elokuva kyllä sisälsi mainion hervotonta läppää, Stantonin filosofoinnit olivat parhautta. Tosin Estevezin Otto taisi laukoa ne mieleenjäävimmät, kuten lopun "relationship"-kommentti ja "I guess blowjob is out of the question". Mutta, mutta... ehkä pitää antaa kymmenen vuoden päästä uusi mahdollisuus, jos olisin kasvanut lisää ihmisenä ja ymmärtäisin paremmin Repo Manin paikoitellen tuskastuttavan häröilyn.



**½

Katsoin pari viikkoa sitten toista kertaa. Onhan tää aika hauska ja aika vaikea tätä on unohtaa nähneensä. Ehkä vähän kärsii hypetyksestä. 7/10

Tilitys vastaa aika lailla omia kokemuksiani kyseisestä elokuvasta (ja muutamista muista Alex Coxin ohjauksista), paitsi että ei ole ollut tarvetta palata asiaan. En muista mitä aikoinaan odotin elokuvalta, mutta ei siitä kauheasti jäänyt käteen.

En tiedä miksi Coxin elokuvat ovat niin usein rasittavuuden ja asiallisuuden rajamailla tasapainoilua, josta välillä tykkää aidosti ja välillä vihaa. Coxilla on joku ongelma.

"Are you a commie? Cuz I don't allow communists in my car......NO CHRISTIANS EITHER!!"

Pitäisi varmana katsoa uudestaan, edellisestä kerrasta noin 15 vuotta. Muhun teki aikoinaan erikoissuuren vaikutuksen punkmusan käyttö, joka oli leffoissa tuohon aikaan jotain aivan mullistavaa. Sen muistan, että elokuvan loppu tuntui ihan vitun kököltä.

Coxin leffojen taso vaihtelee todella paljon, siinä missä joku Highway Patrolman on yksi 90-luvun parhaimmista elokuvista on Straight to Hell yksi 80-luvun huonoimmista.

Ei kolahtanut minuunkaan kun aikanaan tuon näin. Itseasiassa oli vähintäänkin lievä pettymys. Uudestaan voisi katsella joskus jos jaksaisi.

Viime vuosina Coxin persoona on alkanut ottaa päähän sen verran, että se varjostaa elokuviakin. Kyse ei ole Voimalehteä muistuttavasta maailmankuvasta vaan brittilehdissä esiintyvistä vähän korkeamman levelin ohjaajien (Kubrick, Bertolucci etc.) keskenkasvuisista dissauksista ja pakollisesta "räväkästä" anti-Hollywood-paasauksesta, yhdistettynä elokuva-asiantuntijan statukseen, joka tuntuu perustuvan enemmän medianäkyvyyteen (britti-tv:n Moviedrome) kuin raskaan sarjan sivistykseen. Cox on vähän väliä äänessä spagu-dvd-julkaisuissa "genre-eksperttinä" jonka pointit ei ole paljon kummempia kuin kenen tahansa perusharrastajan näkemykset. Hakoteillä ollaan kun Huuliharppukostajan kommenttiraidalla urputetaan Leonen jatkuvuusvirheistä, kun oikeasti kyse on siitä, että asiantuntija-Alex ei ymmärrä missä paikassa mikäkin kohtaus tapahtuu.

Muinainen TV-esitys kolahti kovaa kun ei yksinkertaisesti ollut tottunut televisiosta näkemään näin hämärillä käänteillä ladattuja leffoja mutta kieltämättä uusintakatselu DVD:ltä olisi voinut jäädä väliin. Repoilu oli edelleen hiton viihdyttävää.

Antti Tohka ( 7.7.2006 13:13)

Pitäisi varmana katsoa uudestaan, edellisestä kerrasta noin 15 vuotta. Muhun teki aikoinaan erikoissuuren vaikutuksen punkmusan käyttö, joka oli leffoissa tuohon aikaan jotain aivan mullistavaa.

Unohdinkin tuossa mainita, että musiikki oli yksi elokuvan positiivista asioista.

Repossa parhaita juttuja mm. mielestäni on se , että siinä haisee päivisin auringon porottama amerikan asvaltti ja öisin taas viilentyneiden katujen ja kujien kuonakasat. Ainutlaatuinen leffa. 10/10

Repo Manissa parasta on sen aito hällävälii-asenne. Tökerösti toteutettu B-luokan scifi-sivujuoni kohtaa jonkun perusluuserin ja elämää maistaneen uo-miehen koettelemukset. Emilio jättää ammutun tyypin (kaverinsa? Stantonin? En nyt tätäkään muista) kylmästi kauppaan makaamaan, hakkauttaa vittumaisen mutta sinänsä viattoman ex-pomonsa vihastuneiden repomiesten remmillä, kuittaa parisuhteen päättyneeksi tylysti kahdella sanalla... Leffaa ajatellessa tulee mieleen vain kaaderi yksittäisiä evvvk-tason kohtauksia ja ‑läppiä, mutta kokonaisuus ei ole samalla yksittäisten erinomaisten osiensa summa. Fiilis on joteensakin ristiriitainen, kun yhtäältä arvaamattomat tapahtumat pitävät kiinnostuksen yllä, mutta toisaalta hahmojen ja tilanteiden banaalius & piittaamattomuus vie pohjan koherentilta kerronnalta ja aiheuttaa (ainakin mussa) pientä ärtymystä, kun missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Lopetus ei ole lainkaan vitun kökkö, vaan järjettömyydessään ja Emilion loppukaneetissa tiivistää leffan anti-establishmenttiauden lyhyesti kymmeneen sekuntiin. ****

Yksinkertaisesti yksi parhaimmista elokuvista jonka olen nähnyt, rento fiilis ja joka katselukerralla huomaa jotain uutta ja älytön määrä näppärää quotettavaa dialogia. Myös suuri määrä muistettavia ja oikeasti huvittavia hahmoja verrattuna perus holywood elokuvaan. Nerokkaat surrealistiset kohtaukset sekoitettuna ulosottomiehen arkeen ovat aiheuttavat monet naurut. Myös castaus on mielestäni todella hyvä yksinkertaisesti Budin rooliin ei voi kuvitella ketään muuta kuin Stantonin tai Otton tilalle ketään muuta kuin Estevezin. Musiikin käyttö on myös yksi kehumisen aiheista esim. kohtaus jossa Otto kävelee hylätyn näköisenä katua pitkin Plugzin Reel Tenin soidessa ja säteilysuojapukumiesten kantaessa ruumista pois penkiltä ja ensimmäinen kohtaus Rodriquezin veljesten kanssa missä Otto ja Bud ajavat näiden kanssa kilpaa Iggyn Repo Manin säestyksellä. Eli 10/10 tai *****

Bud: Tense situations, kid. You get into five or six of 'em a day, it don't mean shit anymore. I mean, I've seen men stabbed, didn't mean shit to me. I've seen guns, guns too, they don't mean shit. But that's when you gotta watch yourself.

UK blu-ray tulossa. Vaikuttaa varsin hyvältä paketilta.

http://www.blu-raydefinition.com/reviews/repo-man-masters-of-cinema-uk-blu-ray-review.html

Spaddu ( 7.7.2006 16:20)

Repo Manissa parasta on sen aito hällävälii-asenne. Tökerösti toteutettu B-luokan scifi-sivujuoni kohtaa jonkun perusluuserin ja elämää maistaneen uo-miehen koettelemukset. Emilio jättää ammutun tyypin (kaverinsa? Stantonin? En nyt tätäkään muista) kylmästi kauppaan makaamaan, hakkauttaa vittumaisen mutta sinänsä viattoman ex-pomonsa vihastuneiden repomiesten remmillä, kuittaa parisuhteen päättyneeksi tylysti kahdella sanalla... Leffaa ajatellessa tulee mieleen vain kaaderi yksittäisiä evvvk-tason kohtauksia ja ‑läppiä, mutta kokonaisuus ei ole samalla yksittäisten erinomaisten osiensa summa. Fiilis on joteensakin ristiriitainen, kun yhtäältä arvaamattomat tapahtumat pitävät kiinnostuksen yllä, mutta toisaalta hahmojen ja tilanteiden banaalius & piittaamattomuus vie pohjan koherentilta kerronnalta ja aiheuttaa (ainakin mussa) pientä ärtymystä, kun missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Lopetus ei ole lainkaan vitun kökkö, vaan järjettömyydessään ja Emilion loppukaneetissa tiivistää leffan anti-establishmenttiauden lyhyesti kymmeneen sekuntiin. ****

Täysin samaa mieltä. Nyt varmaan viisi kertaa tullut katsottua ja paranee joka kerta. Helvetin viihdyttävä elokuva, lähellä viittä tähteä.

Joo, tosiaankin punk-elokuva, eikä punk jää soundtrackiin (mmikä on vähän helvetin komeaa kuultavaa). Cox on luonut rujon mutta metkan Frankensteinin hirviön nitomalla lähes satunnaisesti kohtauksia yhteen ketjuksi, jota voi sitten kutsua juoneksi. Kokonaisuus kaikessa sekapäisyydessään ihme klikkeineen ja random-tapahtumaketjuineen voisi aivan hyvin olla skenaario muinaisesta Illuminati-roolipelistä, dialogin muistuttaessa tulevista Tarantinon luomista sanailuista ja meiningin yleensä muistuttaessa Stewart Homen tekstejä jotka on riisuttu suurimmasta osaa seksiä, väkivaltaa ja politiikkaa.

Leffan hyvät ja huonot puolet on tiivistetty hyvin yhteen jo tässä ketjussa, niihin ei ole sen enempiä mulla lisättävää. Eniten tykkäsin asenteesta, eniten häiritsi Spaddun hyvin tiivistämä ristiriita kovien yksittäisten kohtausten ja yleisen ihan sama ‑asenteen aikaansaamasta varauksettomasta hilpeydestä, ja samaisten seikkojen kolikon kääntöpuolen eli hajanaisen kerronnan epäkoherenttiuden käydessä välistä hipiälle. Uskon että tämä paranee uusintakierroksilla: sen verran valloittavaa kamaa oli, että tämä on nähtävä varmaan aika monta kertaa.