Cannesin voiton kunniaksi keskustallaan hieman miehen töistä.
Ken Loach
Objektiivisesti tarkastallen Land and Freedom on paras elokuva mitä on tehty missään ikinä
Pidin nuorena Ken Loachia yhtenä Euroopan ikävimmistä ohjaajista, minkä takana oli enemmän ennakkoluuloja kuin perusteltua näkemystä. Sitten jonain vuonna Espoo Cinéssä tuli päivä, jolloin ei ollut muuta tekemistä kuin mennä katsomaan Land and Freedomia, mikä "hieman" pakotti muuttamaan tätä käsitystä. Uudemmat Loachit ovat kyllä olleet enimmäkseen kolmen ja puolen tähden osastoa, tasaisen pätevää muttei niin mullistavaa sosiaalidraamaa.
Andrei Zulawski kiteytti joskus Loachin plussat ja miinukset aika osuvasti kysymällä, että miksei ohjaaja joka ymmärtää noin hyvin ihmisiä ja maailman menoa voi joskus laittaa sitä kameraa oikeaan paikkaan eikä väärään paikkaan.
Andrei Zulawski kiteytti joskus Loachin plussat ja miinukset aika osuvasti kysymällä, että miksei ohjaaja joka ymmärtää noin hyvin ihmisiä ja maailman menoa voi joskus laittaa sitä kameraa oikeaan paikkaan eikä väärään paikkaan.
Pakko allekirjoittaa mutta Land and Freedomissa se tietty kömpelyys ei haittaa vaan sopii tyyliin ja aiheeseen.
http://film.guardian.co.uk/cannes2006/stor...1776677,00.html
Onko joku nähnyt tuon Hidden Agendan? Kuulostaa sellaiselta että minä ainakin saattaisin pitää
Onko joku nähnyt tuon Hidden Agendan? Kuulostaa sellaiselta että minä ainakin saattaisin pitää
Hidden Agenda on yksi Loachin heikoimmista töistä. Agenttijännäri, joka voisi olla aiheensa puolesta erittäin kiinnostava, mutta onkin särmätön ja tylsä pannukakku. Land and Freedon on definitiivinen mestariteos. Carla's Song on myös hyvä, samoin Riff Raff. Sen sijaan kaikki muut näkemäni Loachit ovat itseääntoistavia duunarikuvauksia tai jotain rinnastettavaa. Ladybird, Ladybird on Hidden Agendan ohella heikoimmasta päästä, koska hei, kuka vittu haluaisi katsella heikkohermoisen duunariyksinhuoltajan ja sossutätien taistelua. Kaikesta huolimatta Ken Loach on rikkaan miehen Mike Leight, jonka elokuvat ovat vielä useammin sellaista kaurismäkeläistä sossu/kommaripornoa, että joku David Friedman vaikuttaa ihan pikkutekijältä exploitaation saralla niiden rinnalla. Mutta kuten sanottua, Land and Freedom ja Carla's Song ovat erittäin upeita vasemmistolaisia elokuvataideteoksia.
Loachin Fatherlandia en ole nähnyt, se saattaisi olla huippuleffa.
Loachin Sweet Sixteen tulee parin viikon kuluttua telkkarista. Elokuvan nimi on ironinen (yllätys). Päähenkilö on hölmö 16-v pikkurikollinen.
Loachin Sweet Sixteen tulee parin viikon kuluttua telkkarista. Elokuvan nimi on ironinen (yllätys). Päähenkilö on hölmö 16-v pikkurikollinen.
Hieno homma.
Nähdyt Loachit tiivistettynä tähtikuvioihin (periaatteessa ihan pätevä tapa, koska leffat ovat "kaikki sitä samaa").
Riff-Raff (1990) ***½
Hidden Agenda (1990) **
Ladybird Ladybird (1994) **
Land and Freedom (1995) *****
Carla's Song (1996) ***½
My Name Is Joe (1998) **½
Fond Kiss..., Ae (2004) **½
Kes ja Raining Stones odottavat katseluaan DVD:nä (ylläri pylläri, ties monettako vuotta).
Ladybird ladybird on kova. Ehkä kovin kaikista. Emmä näitä ihan viimeisimpiä ole kyllä nähnyt. Voiskin katsoa narulta "joku päivä."
Tsekatkaa myös Black Jack. Jossain pitäisi olla ainakin 16mm printti suomeksi tekstitettynä. Olisiko päätynyt arkistolle?
Ja tänään tulee sitten se Sweet Sixteen telkusta. Ainakin Tohka huom. Ykköseltä joskus illalla.
Ja tänään tulee sitten se Sweet Sixteen telkusta. Ainakin Tohka huom. Ykköseltä joskus illalla.
Olikin muuten aikas mainio elokuva. Ei mitään varsinaisesti uutta ja ihmeellistä, mutta kuitenkin elämänmakuista nuoruuden kuvausta karuissa olosuhteissa.
Muutenkin oli eilen suhteellisen mielenkiintoinen leffaputki kun heti tämän jälkeen (ja osin jo päällekkäin) kanavanvaihto lennossa maikkarille ja Performancea ruutu täyteen.
Vanha vasuri Ken Loach on päättänyt tehdä kaikki elokuvansa vapaasti katsottaviksi edistääkseen avointa kulttuuria. YouTubeen on jo uploadattu
Ae Fond Kiss (2004)
Hidden Agenda (1990)
Kathy Come Home (TV) (1966)
Riff-Raff (1990)
Kes (1969)
Poor Cow (1967)
Lisäksi dokumentti, joka valaisee ohjaajan persoonaa.
...ja elokuvia lisätään yksi joka viikko. Laatu, koneen näytöltä katsottuna ainakin, on ihan asiallinen, ei valittamista.
KenLoachFilms YouTubessa
Ilmoitusluontoinen uutinen aiheesta (openculture.com)
Aika kiva sosialistis-realistinen brittidraama nuoresta työläisluokkaisesta pojasta Billy Casperista, joka viettää nuoruuttaan Barnsleyssä, pienessä hiiliteollisuuskaupungissa Yorkshiressa. Billyn isä on poissa ja velipuoli kohtelee häntä huonosti; äiti sentään tuntuu välittävän, mutta hän myös hän jää etäiseksi poikansa elämässä. Omien ongelmiensa kanssa painiva nainen ei osaa olla läsnä lapsensa arjessa, eikä Billy tunnu myöskään kokevan tarvetta pyytää hänen huomiotaan. Lisäksi kapitalistiset instituutiot, koulu ja sen sosiaalityö, huomioivat Billyn vain niiltä osin, kuin on tarpeellista, eli muokkaavat hänestä yhtä kasvotonta, sopivin taidoin ja syyllisyyden tuntein varustettua osaa tuotantokoneistoon. Opettajat ja opiskelijatoverit nälvivät poissaolevaa poikaa, joka ei tunnu sopeutuvan luokkahuoneiden normeihin.
Hetken mielijohteesta Billy kiinnostuu haukankasvattamisesta: hän pyydystää nuoren haukan, varastaa aihetta käsittelevän kirjan antikvariaatista ja alkaa kouluttaa Kesiksi ristimäänsä lintua. Koulussa hajamielinen, laiskaksi ja hyödyttömäksi pilkattu Billy näyttää haukan kanssa toisen puolen itsestään, hän on keskittynyt, motivoitunut ja inspiroitunut, kun häntä ei pakoteta ja muokata ulkoa päin. Kritiikkiä yhtenäistävää ja ulkoapäin motivoitunutta porvarillista koulujärjestelmää kohtaan ei ole hankala löytää rivien välistä. Kun lapsi kasvatetaan kapitalistiseksi yksilöksi, hänet kasvatetaan tyhjäksi kuoreksi, hänen vapautensa riistetään ja tilalle pakotetaan sekä henkisen että materialistisen riiston ideologia. Puolestaan Kesiä kasvattaessaan Billy tiedostaa, että hän ei voi kesyttää kohdettaan, vaan on kasvattinsa vapauden ehdoilla. Hänen on hyväksyttävä, että haukka tekee mitä tahtoo, eikä alistu kouluttajansa muokattavaksi.
Loachin elokuva on intiimi ja elokuvan poliittisuus on rivien välissä, jättäen katsojan nauttimaan inhimillisen minimalistisesta tarinasta. Loach on asioiden ytimessä valittuaan näyttelijät, jotka ns. aidosti kuuluvat tapahtumamiljööseen, sen sijaan että pääosaa olisi valloittanut Yorkshiren murteen 'täydellisesti' sisäistänyt Jasper Pääkkönen. Loachin ansioksi voinee mainita myös erinomaisen henkilöohjauksen, jonka myötä ilmeisen 'kouluttamattomat' esiintyjät, Billyä esittävä David Bradley etunenässä, osoittautuvat erinomaisiksi rooleissaan. Kesin kouluttaminen ja koulutuskenttänä toimivat, luonnollisessa valossa kylpevät pellot tuovat elokuvalle satumaista tunnelmaansa, mukavaa kontrastia Barnsleyn rusehtavanharmaaseen yleisilmeeseen.
8/10
edit. pidin yhtä paljon kuin Land and Freedomista.
Loachin Sweet Sixteen tulee parin viikon kuluttua telkkarista. Elokuvan nimi on ironinen (yllätys). Päähenkilö on hölmö 16-v pikkurikollinen.
Hieno homma.
Nähdyt Loachit tiivistettynä tähtikuvioihin (periaatteessa ihan pätevä tapa, koska leffat ovat "kaikki sitä samaa").
Riff-Raff (1990) ***½
Hidden Agenda (1990) **
Ladybird Ladybird (1994) **
Land and Freedom (1995) *****
Carla's Song (1996) ***½
My Name Is Joe (1998) **½
Fond Kiss..., Ae (2004) **½
Kes ja Raining Stones odottavat katseluaan DVD:nä (ylläri pylläri, ties monettako vuotta).
Päivitystä
Kes ***½
Looking for Eric **
Sweet Sixteen ****
The Wind That Shakes the Barley ***
Pinnallisesti hiukan komediallinen elokuva, jonka pohjavire on kuitenkin kaikkea muuta kuin hauska. Elokuva sijoittuu Thatcherin kauden loppuun, jolloin Britannia oli ajettu niin kyykkyyn kuin mitä maa nyt yleensä voidaan pistää. Mikäli taannoisista mellakoista on mitään päätteleminen, niin tilanne on edelleen sama, eli päätyessäsi pohjalle myös pysyt siellä. Elokuvan näkymät rakennustyöläisten maailmasta taitavat olla myös aika autenttisia, murskasihan rautarouva liitot ja mahdollisti näin täysin villiintyneet markkinat joilla tavallisen duunarin terveydellä – tai jopa hengellä – ei ollut turhan paljon painoarvoa.
Joidenkin mielestä tämä on varmasti räikeän vasemmistolainen elokuva, mutta enemmän tämä taitaa olla puolittainen dokumentti noista surkeista ajoista, jotka jatkuvat monilla ihmisillä varmasti edelleen.