United 93
Ilmeisesti TV-elokuvien taso on nykyään aika korkealla, jos tämä sitä edustaa. Erittäin hyvä elokuva, harvoin tulee niin avuton olo kuin tässä. ****
Tulihan tuo nähtyä, lähinnä tuli mieleen joku Valittujen Palojen tarina mistä on tehty tv-elokuva. **
Kyllä se oli tuo United 93, niin juu siitä oli tosiaan tuo varsinainen tv-versiokin, kas kun pääsi unohtumaan.
Nyt pitäisi vielä tietää, millaisia televisioelokuvat Hanzkillan mielestä yleensä ovat. Käsitys poikennee tavallisesta.
Huonoja.
Guardianista:
United 93 does not offer the political or analytical dimension of Antonia Bird and Ronan Bennett's 9/11 docu-drama Hamburg Cell; there is no analysis or explanation. The movie just lives inside that stunned, astonished 90 minutes of horror between one epoch and the next – and there is, to my mind, an overwhelming dramatic justification for simply attempting to face, directly, the terrible moment itself. The film might, I suspect, have to be viewed through an obtuse fog of punditry from those who feel that it is insufficiently anti-Bush. It shouldn't matter. Paul Greengrass and his cinematographer Barry Ackroyd have created an intestinally powerful and magnificent memorial to the passengers of that doomed flight. It is the film of the year. I needed to lie down in a darkened room afterwards. So will you.
Tulihan tuo nähtyä, lähinnä tuli mieleen joku Valittujen Palojen tarina mistä on tehty tv-elokuva. **
Nyt pitäisi vielä tietää, millaisia televisioelokuvat Hanzkillan mielestä yleensä ovat. Käsitys poikennee tavallisesta.
Huonoja.
Kaikki huonot elokuvat ovat siis televisioelokuvia? Mistä sinä oikein tulet?
?
Jos tätä surullista tarinaa pitää jatkaa: haluaisin kernaasti kuulla, mitä televisioelokuvamaisia piirteitä United 93:ssa on. Siis elokuvassa, joka pelaa harvinaisen pelkistetyillä dokudraama-keinoilla (ketään henkilöitä ei esitellä millään tavalla, kamera on ikään kuin läsnä mutta ei näe läheskään kaikkea, katsojalle ei anneta tarinan varsinaista alkua eikä loppua saati tapahtumaketjun motiiveja, tarina herättää enemmän kysymyksiä kuin rakentaa perinteistä kaarta, tunnekylmyys, loppu on lievästi ilmaistuna tylppä jne) eikä yritä koskaan hetkeäkään miellyttää, saati että toistaisi yhtään juonen elementtiä tv-elokuvien leimallisimmalla nuoleskelevalla tavalla, sillä lepertelyllä joka antaa armoa ns jääkaappikatsojalle.
Ihmettelin lahinna tuota keskustelua ja viimeisen viestin paatelmaa. Olen ilmeisesti menettany jotain. Itse elokuva alkaa kiinnostamaan hetki hetkelta enemman.
En tajua miten joku voi kuvitella, että tämä on anti-Bush tai tv-elokuva.
Mun oli jotenkin vaikea suhtautua koko elokuvaan millään tavoin. En oikeastaan keksinyt yhtään erityisen hyvää syytä elokuvan olemassaololle. Jostain syystä mun oli vaikea kokea elokuva realistisena. En tiedä miksi. Ehkä koska se yritti liikaa ja kuitenkin tuntui rakennetulta.
Hyvin tehty, paikoin rankkakin. Mutta en mä tiedä miks näitä elokuvia tarvii tehdä?
Yleensä kaikkiin hyviin elokuviin keksin jonkun syyn. Tosta mä en oikeastaan saanu mitään merkittävää irti emotionaalisella tasolla. Itse asiassa fiilis oli aika sama kuin Elephantin jälkeen.