Makeaa elämää elokuvissa

Nähtävä ennemmin tai myöhemmin:

Lizzani: Roma Bene – makeaa elämää (1971)

Ferreri: La Grande Bouffe

Fellini: La Dolce Vita

Taking Care of Business (1990) sopii joko tähän tai törsäyselokuva-ketjuun.

Pitkästä aikaa tuli nähtyä jotain tälle rintamalle kuuluvaa.

Dahan: Déjà mort

Lottovoittaja Uuno Turhapuro. Tästä löytyy kaikki vaaditut, paitsi ne huumeet, mutta niitä kantsiikin vetää itse tätä elokuvaa katsellessa.

Älä nuolase (Aarne Tarkas, 1962), makeaa elämää aikansa.

Goose ( 27.4.2006 10:04)

Kanievska: Less Than Zero

Elokuva paranee vanhetessaan tai sitten katsoja on vain vanhentunut ja ymmärtää nyt paremmin elokuvan hienoja pointteja pintaa sevemmältä. Todellakin ei enää pelkästään biletyselokuva, vaan monia tärkeitä ja vaikeita asioita pohdiskeleva klassikko.

Roolitus on näin jälkikäteen sanottuna napit. Kukapa olisi parempi varmanpäälle pelaajaksi/ystävää hädässä autetaan, kuin Andrew McCarthy. Kauneuden perikuvaksi barbimaisen kaunis Jami Gerz. Kaikki käy, jos siitä tulee vain sekavaksi Robert Downey Jr. & vittumaiseksi rahanahneeksi diileriksi James Spader.

Elokuvan värimaailma pastelliväreineen pinkistä vaaleansiniseen on juuri sitä mitä 80-luvun juppikulttuuriin sopii ja käy todella hyvin. Nyt vasta tajusin, että elokuvassa oleva kaunotar 1956 Chevrolet Corvette Roadster ei ole pelkästään koristeena. Se on selvä symboli menneelle nuoruudelle, vapaudelle & tulevalle pelastukselle. Asiaan kuuluvasti soundtrack on vähintäänkin hyvä plus, joskin yllättävän rokkipitoinen mm. Hendrix, Poison, Aerosmith, Slayer, David Lee Roth etc. Tämä ei tietenkään ole negatiivinen asia ainostaan hieman yllättävä.



Jos elokuva houkuttelee mutta ei ole saatavilla tästä voi vähän fiilistellä menoa.

New Jack City

Superfly

The Mack



Tyyppaa:



‑Bling-bling-gettoneekeri-rise-to-fame ‑rainat

‑Historialliset elokuvat ja kuninkaallisten sekä vastaavien bakkanaalit (siis mitä tehty tuosta 70-luvusta eteenpäin)

..luulisi löytyvän... varsinkin 300:ssa oli hyvää vaikkakin hetkellistä kulta+pimatsut+vinkut naamaan ja rypäleet perässä ‑ördäilyä



Willie Dynamiten kledjut mään.

Night of 1000 Cats. Linnanherrahemmo iskee naisia helikopterilla!

Silvera:

Shottas

Kahdella jamaicalaisella Kingstonin gangstalla alkaa miljöö käydä ahtaaksi ja hyvin lahjottu virkakoneistokin on kääntämässä selkäänsä. Pelastukseksi menestyksen jatkolle alkaa matka Yhdysvaltoihin ja Miamiin. Kundeilla on oiva suunnitelma, jossa pelkällä badass egolla kiristetään diilereiltä suojelusrahaa tai ryöstetään toisten huume/rahajemmoja. Helpon massin saanti on turvattu ja makea elämä voi jatkua.

Elokuva on täydellistä nautintoa silmälle ja kenties muillekin aisteille. Kuvassa kokoajan AMG Mersuja, avo M3 Bemuja, Ferrareita, Lamborghineja, Hummereita, toinen toistaan upeampia pimuja, reggea-musiikkia, hienoja bileitä gangsta-tyyliin ja mikä tärkeintä genren elokuvalle hyvin paljon graafista väkivaltaa.

Voin hyvin kuvitella, että joku Brita Passi kirjoittaisi elokuvasta sen olevan vastuutonta väkivallan ja gangsta-tyylin ihailua, joka tietyissä piireissä yllyttää ihailemaan ja viettämään kyseistä elämäntapaa. Totta mutta niinhän kaikista Trainspottingin nähneistäkin tuli/tulee narkkareita.



Jos elokuvalla olisi jämäkämpi tarina takana, laittaisin sen aivan genren ylimpään kastiin mutta näinkin pirun upeaa ja viihdyttävää katseltavaa.

Rastaman, respect! And peace.

Lindholm:

Drakarna över Helsingfors aka. Leijat Helsingin yllä

Hyvin onnistunutta makean elämän kuvausta suomalaisittain vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa suomen ruotsalaisittain. Mulle Itä-Suomalaisena Uudenmaan läänin ja West Coastin suomen ruotsalaisten porvarisukujen vesojen elämän tyyli on yhtä kaukainen asia, kuin Los Angeles & Beverly Hills mutta kaiketi heillä on ollut ja on vähän eri tavalla pätäkkää tarjolla kuin monella muulla suomalaisen sukunimen omaavilla.

Elokuva toimi hyvin muutenkin, kuin makean elämän kuvauksessa. Tottakai tälläisessä sukutarinassa ja napit vastakkain asetelmassa syntyy väkisinkin tiettyjä kliseitä mutta sitähän se elämä 81,3 prosenttisesti on. Pidän myös Leijoja siitä onnistuneena elokuvana, että ulkomaalaisten hittibiisien merkitys ei vesittynyt niinkuin monesti kotimaisilla elokuvilla on tapana tehdä. Varsinkin INXS & ABC bändien käyttö 80-luvun klubikohtauksissa tuotti oikeanlaista imua. Lisäksi ajanhenki oli muutenkin hyvin kasassa. Vaikka pitkiä ja laajoja ulkoilma kohtauksia ei ollutkaan, pidettiin silti hyvin huoli niistä vähistäkin, ettei siellä näy mitään vuoden 2000 mallia olevaa Nissania. Ehdottomasti hyvä elokuva.

Reiner: Superhulttio

"I'm gonna buy you a diamond so big it's gonna make you puke!"

Omalla tavallaan myös

Lahjakas herra Ripley (1999), Ota kiinni jos saat (2002) ja Match Point (2005).