Kovimmat täysin unohdetut bändit

Eli tähän voi listata yhtyeitä, jotka jostain syystä eivät ole saaneet ansaitsemaansa asemaansa.

Aloitan hollantilaisella Evil Superstarsilla, jonka Pavementin ja dEUS:n henkinen melurock on helvetin tarttuvaa ja monet kappaleet ansaitsisivat tulla "indie-diggareiksi" itseänsä kutsuvien hihanvenyttäjien soittolistojen hiteiksi siinä missä joku Sonic Youthin Sugar Kanekin.

Troublen olisi pitänyt aikanaan kasvaa maailman suurimmaksi bändiksi, se olisi ollut oikeus ja kohtuus. No joo, ei Troublea kai voi pitää täysin unohdettuna, mutta valitettavan pienen piirin suosikiksi se silti jäi.

Ensimmäisenä tulee mieleen CHINA DRUM, joka "Goosefair" plattansa jälkeen kyllä sai itsensä kadotettua musiikkikartalta toinen toistaa huonommilla tekeleillään.

Lemming Project. 90-luvun alun saksalaista death metallia ainutlaatuisesti toteutettuna. Bändin debyytti 'Extinction' on klassikko lajissaan: Helvetin kylmää ja panssarivaunun tavoin jyräävää rujoutta, joka sykähdytti heti ensikuulemalla ja iskee edelleen yhtä kovaa. Lemming Projectin viimeiseksi jäänyt kakkoslevy 'Hate & Despise' on ihan hyvä sekin, mutta ensimmäisen levyn kylmyyteen ja tarttuvuuteen ei tavanomaisempien biisien takia päästy.

The God Machine – Tekivät kaksi levyä tummaa ja rockahtavaa metalliaan, minkä jälkeen hajosivat kun yksi trion jäsenistä kuoli. Erityisesti debyyttikiekko oli, ja on tietysti yhä, aivan helevetillisen kova tapaus.

Thomas Jefferson Slave Apartments

Ostin Young Hovalta joskus muinoin umpimähkään TJSA:n Bait and Switchin. Edelleenkin yksi parhaita hyllyni garagerock (enpä nyt parempaakaan määritystä keksi) levyjä, mutta bändistä en ole kuullut oikeastaan koskaan mitään. Tämä nyt ei vielä välttämättä tarkoita muuta kuin, että en ole perillä asioista.



Nash the Slash

Innostuin "bändistä" aikoinaan Kanadalaisen indieleffan Roadkillin tv-esityksen johdosta. Nash the Slash esiintyi siinä livenä ja taisi olla myös soundtrackilla muutenkin. Yllättäen en löytänyt Nashin levyjä mistään divareista, mutta olin aika fiilareista kun löysin NM-kuntoisen "Children of the Night" lp:n sattumalta muinoiselta kehäkirppikseltä 10 markalla. Helvetin hyvä levy edelleen. Pitäis varmaan yrittää hommata muitakin (jos niitä on) ja kaivaa myös vanha vhs-nauhoitus elokuvasta.



Edit: tsekatkaa Nash the Slash's Gravesite

Latasin oman kappaleeni TJSA:ta iPodiin just pari viikkoa sitten. Fantastinen levy.

(Toi julkaistiin aikoinaan kai virallisesti Suomessa, en ymmärrä miksi. Niitä sai sit puoli vuotta julkaisun jälkeen 10 markalla Anttilasta tai jostain. Ei ole enää vuosiin näkynyt.)

Humphrey Bogart ( 24.4.2006 12:30)

Troublen olisi pitänyt aikanaan kasvaa maailman suurimmaksi bändiksi, se olisi ollut oikeus ja kohtuus. No joo, ei Troublea kai voi pitää täysin unohdettuna, mutta valitettavan pienen piirin suosikiksi se silti jäi.

Troublen Manic Frustration on kyllä ihan älyttömän tiukka levy. Jonkun toisenkin levyn olen kuullut, eikä jäänyt juuri jälkeen.



Evil Superstars on myös pirun tuttu nimi ja muistaakseni aika hyvä bändi olikin, huolestuttaa vain aina jos Pavementiin verrataan.



Täysin unohdettu ei liene myöskään Galactic Cowboys, mutta vähän sinnepäin. Ehkä maailman paras bändi aikoinaan.



MTV:lta tuli muinoin todella hyviä biisejä ja videoita bändeiltä joista ei kuullut enää koskaan mitään. Tällaisia olivat mm. Shoulders ja Carnival Art. Jälkimmäisestä Brian Bell soittaa Weezerissa. Sitten oli sellainen kuin I Love You, jolta onnistuin jopa löytämään kasetin. Jotain samaa kuin alkuaikojen Pearl Jamissa.

Cardiacs

Ostin kymmenisen vuotta sitten Fennicalta All that Glitters is mares nest ‑livevideon ja pää räjähti. Progepunkindierockia, jonka laulaja on keikan perusteella HULLU.



http://www.cardiacs.com/downloads/



Kuunnelkaa tuolta "The Duck and Roger the Horse", perkele.

Esa Linna ( 6.5.2006 00:51)

Cardiacs

No onhan tää piireissä ihan nimi.

Lazer ( 6.5.2006 01:34)

Esa Linna ( 6.5.2006 00:51)

Cardiacs

No onhan tää piireissä ihan nimi.

No joo, mutta ei tätä yleisesti kyllä tunneta. Tai sitte mää oon maalta.

Esa Linna ( 5.5.2006 23:39)

Humphrey Bogart ( 24.4.2006 12:30)

Troublen olisi pitänyt aikanaan kasvaa maailman suurimmaksi bändiksi, se olisi ollut oikeus ja kohtuus. No joo, ei Troublea kai voi pitää täysin unohdettuna, mutta valitettavan pienen piirin suosikiksi se silti jäi.

Troublen Manic Frustration on kyllä ihan älyttömän tiukka levy. Jonkun toisenkin levyn olen kuullut, eikä jäänyt juuri jälkeen.

Troublen Trouble (-90) ja Plastic Green Head (-95) ovat hyviä levyjä myös, vaikka jälkimmäisessä jo turhiakin biisejä on. Vanhempiakin levyjä löytyy, mutta niiden doom-meno ei oikein koskaan ole kolahtanut.

80 ‑luvulla rock radio soitti myöhäisillan jonkinlaisessa YLE:n mukaan kyseenalaisessa spessussa bändiä nimeltä Vice Blood. Sain nauhoitettua c-kasetille nämä pari kappaletta mutta nyt myöhemmin kun olen sitä netistä ym etsinyt, ei mitään löydy. Muistaakseni Vice Blood oli tuottaja Roli Mosimanin orkka.

Yhden biisin nimi oli ainakin Stambo. Musiikki oli eräänlaista raskasta, laahaavaa pauke/kalke/meteli ‑musaa jonka tyylistä saattoi myöhemmin kuulla Ramstainin, Toolin, Depeche Moden jne musiikissa.

Fantomas ( 6.6.2006 06:17)

80 ‑luvulla rock radio soitti myöhäisillan jonkinlaisessa YLE:n mukaan kyseenalaisessa spessussa bändiä nimeltä Vice Blood. Sain nauhoitettua c-kasetille nämä pari kappaletta mutta nyt myöhemmin kun olen sitä netistä ym etsinyt, ei mitään löydy. Muistaakseni Vice Blood oli tuottaja Roli Mosimanin orkka.

Yhden biisin nimi oli ainakin Stambo. Musiikki oli eräänlaista raskasta, laahaavaa pauke/kalke/meteli ‑musaa jonka tyylistä saattoi myöhemmin kuulla Ramstainin, Toolin, Depeche Moden jne musiikissa.

Tosta tuli mieleen tän eronneen deppariäijän Recoil, joka on kanssa todella kova.