Neitoperho

Neitoperholle voi antaa bonusta sen teknisestä puolesta ja elokuva on muutenkin ihan toimiva kokonaisuus. Harvoja suomalaisia elokuvia, joissa todella mennään kameralla päähenkilön pään sisälle eikä vain kuivasti dokumentoida kesäteatterin draamaa. ***

Pelon maantiede on taas harvinaisen vammainen elokuva, joka tuo mieleen lähinnä jonkun maailmaa liian synkkien lasien takaa katsovan epäsikiön, jolla on jotenkin vaan paha olla ja kas kas, sehän on raiskarimiesten vika. Erona esim. Baise-moihin (***½) verrattuna Mantila ei onnistu kertomaan mitään henkilöhahmoistaan, joten kokoajan tuntuu että katselee lähinnä mielisairaan ihmisen todellisuudesta irrallista kostofiktiota. Elokuvan lopetus jotenkin alleviivaa koko jutun. *½

Tästä on keskusteltu jo aiemmin, mutta musta mikään Mantilan elokuvista ei varsinaisesti viesti yhtään mitään viestiä katsojalle ja sillä hyvä. Ne sattuu kertomaan elämän jokseenkin pimeistä puolista, mutta sen takia juuri pidänkin niistä. Lisäksi Mantila rakentaa erittäin hienovaraisesti jokaiseen henkilöhahmoon psykologista syvyyttä, vaikka loppujan lopuksi näiden hahmojen motiivien ymmärtäminen jäisi katsojalle täysin etäiseksi.

(The Lukewarm.) ( 25.4.2006 13:05)

Tästä on keskusteltu jo aiemmin, mutta musta mikään Mantilan elokuvista ei varsinaisesti viesti yhtään mitään viestiä katsojalle ja sillä hyvä. Ne sattuu kertomaan elämän jokseenkin pimeistä puolista, mutta sen takia juuri pidänkin niistä. Lisäksi Mantila rakentaa erittäin hienovaraisesti jokaiseen henkilöhahmoon psykologista syvyyttä, vaikka loppujan lopuksi näiden hahmojen motiivien ymmärtäminen jäisi katsojalle täysin etäiseksi.

Oon samaa mieltä, että Mantila käyttää ihan nerokkaasti muutamia lyhyitä episodeja, joilla roolihahmojen ajatusmaailma syventyy (lähinnä Neitoperhosta puhun). Ehkä Pelon maantieteessä ongelma oli siinä että henkilöhahmoja oli liikaa ja Mantila upotti ne kaikki saman muotin alle jolloin niistä tuli kaikista aika harmaita. Lisäksi mun mielestä motiivit oli liiankin ilmeisiä ja alleviivaavia, mikä vei pointin koko jutulta. Mantila on teknisesti toki lupaava ohjaaja.

JMustonen ( 25.4.2006 13:16)

Oon samaa mieltä, että Mantila käyttää ihan nerokkaasti muutamia lyhyitä episodeja, joilla roolihahmojen ajatusmaailma syventyy (lähinnä Neitoperhosta puhun). Ehkä Pelon maantieteessä ongelma oli siinä että henkilöhahmoja oli liikaa ja Mantila upotti ne kaikki saman muotin alle jolloin niistä tuli kaikista aika harmaita. Lisäksi mun mielestä motiivit oli liiankin ilmeisiä ja alleviivaavia, mikä vei pointin koko jutulta. Mantila on teknisesti toki lupaava ohjaaja.

Päähenkilön motiivithan jää jokseenkin kyseenalaisiksi Pelon maantieteessä. Musta se joukkio naisia ei varsinaisesti ole kiinnostava. Kiinnostavampaa on mitä niiden sisaruksien välillä tapahtuu. Ja miten päähenkilö (siis se hammaslääkäri) suhtautuu elämään (mieheensä, siskoonsa, klemolaan...).



Tosin olen samaa mieltä siitä, että maantieteessä oli ehkä liikaa hahmoja. Mutta Sulevi Peltolan suoritus on taas jotain aivan uskomatonta...