Hauskimmat komediat

Ford Fairlane mainitsematta, syyksi riittää jo pelkästään kaikki Amos-läpät.

Yotsuya ( 6.4.2006 17:20)

Ford Fairlane mainitsematta, syyksi riittää jo pelkästään kaikki Amos-läpät.

Ai piru, sehän on yksi oleellisimmista. Paras läppä on tietenkin Ford Fairlanen kohtaaminen wisconsinilaisten turistien kanssa. Vieläkään en ole ymmärtänyt kaikkia vitsejä, mutta oletan ne silti hyviksi ja nauran mukana (esim. Suzuki Samurai).

Kommentoidaan tällä erää vaikka tuoreempia tapauksia: Bad Santaa ja Dodgeballia. Santassa naurattaa hervoton epäkorrektius. Vince Vaughnin johtama nörttilauma taas naurattaa pelkällä olemassaolollaan. Dodgeballissa ei muutenkaan ole yhtään tyhjää hetkeä. Juuri näin kuuluu tehdä konstailematonta perusviihdettä, joka keskittyy asian ytimeen: urpoudessaan hauskan ilmapiirin luomiseen.

Klassikko-linjalta voisi mainita ainakin Dr. Strangeloven, Monty Python-elokuvat toimivat myös lähes aina. Tuo aiemmin mainittu Fear of a Black Hat on kyllä hupaisa. Uudemmista voisi mainita Fear and Loathing in Las Vegasin.

Mainitsematta on vielä Al Yankovicin

UHF. Jos ei Yankovicin naama nappaa, niin ei voi mitää, mutta äijä ampuu kylläl gageja niin sarjatulella, että hyvin moni kuti osuu maaliinsa väkisinkin. Toimii parhaiten huonohumoristisella hihihihi-tasolla, ja muurahaisterraariota ravistava Raul Hernandez on klassinen komediamomentti.



Marxit? Paramount-tuotanto, ilman muuta. Kun komediaa kerran ruvetaan tekemään, niin kaikenmaailman muodot ja koherenttiudet voi työntää MGM-herrain püllüreikään.

The Big Lebowski on yksi ylivoimaisia suosikkeja. Perusteluiksi riittää jo pelkästään tämä

t-paita.

Les vacances de Monsieur Hulot ja oikeastaan kaikki muutkin Tatin elokuvat paitsi Parade. Hieno osoitus siitä, että kaiken huumorin ei tarvitse olla suoranaisesti lähtöisin päähenkilön tekemisistä. Riemulomassa kaikki on täydellisimmin kohdallaan: loistava ympäristö ja paljon pieniä yksityiskohtia, joiden kaikkien huomaamiseen ei pari katselukertaa riitä. Mon oncle on melkein yhtä kova, mutta Playtimessa ja Traficissa puitteet kasvoivat jo liian suuriksi.

Sons of the Desert, Block-Heads, Pardon Us, jne. Syy: paras koomikkopari koskaan.



Ilmoittaudun Marxien Paramount-kauden kannattajaksi suosikkeinani Monkey Business, Horse Feathers ja MGM:n vuosilta A Night at the Opera, johon romanttinen sivujuoni, ylimääräiset musiikkiesitykset ja muu turhuus on saatu liitettyä vähiten häiritsevästi.

Kolme kirjainta riittää eli ZAZ.