Akira Kurosawa ja tylsyys

Tällainen ongelma on iski vastaan, että en millään jaksa katsella Punapartaa loppuun. Muut Kurosawa-leffat ovat olleet varsin nautittavia, mutta toi on vaan niin pirun pitkäveteinen että multa lähtee järki.

Onko kokemuksia vastaavasta, että joku leffaa ei vaan mene..Kurosawalla tai muuten.

Threadin nimi voisi olla elokuvan nimi.

Young Hova ( 4.4.2006 19:58)

Threadin nimi voisi olla elokuvan nimi.

Kiitos tästä.

lumimies ( 4.4.2006 18:46)

Tällainen ongelma on iski vastaan, että en millään jaksa katsella Punapartaa loppuun. Muut Kurosawa-leffat ovat olleet varsin nautittavia, mutta toi on vaan niin pirun pitkäveteinen että multa lähtee järki.

Onko kokemuksia vastaavasta, että joku leffaa ei vaan mene..Kurosawalla tai muuten.

Et ole yksin. Olen yrittänyt jo kahdesti, ensimmäisellä kerralla nukahdin noin puolessa välissä ja toisella kerralla lopetin tunnin jälkeen enkä ole jatkanut. Näin voi tapahtua Aasia-runkkarillekin.



Toinen umpitylsä Kurosawa on Rashomon, mutta se on onneksi niin lyhyt, että sen pystyy lusimaan pienissä erissä.

Elokuvia jotka puuduttaa, ja joiden katsominen vaatii buddhalaismunkin mielenlujuuden, tulee vastaan liiankin usein. Niistä selviää joko, edellä mainituin keinoin, tai nukkumalla.

Viimeisin katsomani tällainen elokuva oli Casadeur – seikkailija, joka oli todella kiduttava kokemus. Ihme kyllä katsoin tuon loppuun.

Rashomon sitä vastoin oli minun mielestäni viihdyttävää katsottavaa, joten ei tehnyt tiukkaakaan katsoa elokuva läpi. Täytyykin seuraavaksi yrittää lainata Punaparta kirjastosta ja katsoa mitä sen kanssa käy.

Punaparta on Ikirun ohella Kurosawan paras elokuva, eli ei siis yhtään tylsä. Itsellä oli vaikeuksia katsoa Andrei Ruyblev ensimmäisellä kerralla kokonaan, myöhemmillä katsomiskerroilla menikin jo paremmin.

Skidinä oli vaikea pysyä hereillä Apocalypse Now:ta katsoessa. Nykyään Reduxkin menee kuin vettä vaan – milloin tahansa. Täytyy myös tunnustaa, että Blade Runnerin ja Citizen Kanen katsominen on aika tukkoista. Huomenna aamulla onkin sitten edessä todellinen taistelu nukahtamista vastaan: katsomme koulussa klo 9 Avaruusseikkailu 2001:sen jonka jälkeen analysoidaan ko. möhkälettä. Onneks tullut nähtyä sen verran usein ettei haittaa vaikka vähän silmiään ummistaakin -_- .

Myönnän nukahtaneeni arkistossa kesken Kurosawan Unien! Mutta sehän tavallaan sopii asiaan

Ehkä yritän uudestaan nyt toukokuussa, isommalla kofeiiniannoksella.

Myönnän, että kaikki Poron ja sorsimuksen fanittamat elokuvat ovat tylsiä. Paitsi sorsimuksen suosikkikomedia American Pie 2.

brando ( 6.4.2006 23:28)

...Citizen Kanen katsominen on aika tukkoista.

Katsominen vaati noin vuoden ja neljä yritystä.



Lucasin THX 11-jotain on sellainen leffa, jota ei tule varmaan loppuun katsottua; samoin Laineen Tuntematon. Ja joo, Kristuksen viimeistä kiusausta joutui kanssa aloittamaan varmaan kolmesti, ennen kuin viimein jaksoi katsoa loppuun.



Toisaalta esim. Haneken Suden Aika, jota lähes kaikki pitävät tylsänä ja puuduttavana, on itse asiassa aika mielenkiintoinen ja tunnelmallinen leffa; katsoin kerralla läpi ilman mitään ongelmia (no ok, onhan se lyhyt, mutta silti).

Kummasti tulee hajontaa, se mikä on toiselle pakkopullaa on toiselle kuin purkillinen kofeiinitabuja.

Esimerkkinä mainitut: Avaruuseikkailu 2001, Blade Runner ja Citizen Kane noiden elokuvien aikana en voisi kuvitella nukahtavani (enkä ole nukahtanut vaikka muutamaan otteseen on jokainen katsottu).



Haneken ohjaustyöt taas on minulle kaksipiippuisia elokuvia. Niissä ei ole tullut nukuttua (paitsi Espoo Cinessä esitetyn Linnan aikana), mutta takalisto on puuduksissa. Elokuvan loputtua kuitenkin harmittaa että elokuva meni loppumaan ja leffa pyörii mielessä usean viikon ajan ja vaikuttaa hetki hetkellä kiinnostavammalta.

Punaparta on kyllä aika erikoinen tapaus. Suurin osa leffasta on helvetin tylsää ja näyttelijät, Toshiro etunenässä vaikuttavat myös kovin unisilta. Silti jostakin siinä tykkäsin ja 4 tähteä voisi rapsauttaa. Seitsemän Samuraita taasen menee aika kepoisesti ilman sen suurempia vaikkeuksia, vaikka siitäkin olisi muutama minuutti ja pari henkilöhahmoa pätkäistä.

Itse koen tylsyyttä etenkin Aasialaisten leffojen suhteen. Ensinnäkään en aina täysin ymmärrä paikallista huumoria ja toisaalta sitä yletöntä teatterimaista ylinäyttelemistä. Kyllä minä osaan arvostaa paikallisia klassikoita, mutta ehkä kulttuurien erilaisuus heijastuu näissä leffoissa sen verran, että se vaikuttaa negatiivisesti minuun. Sitten tietysti ovat myös nämä 1920-40 luvun klassikot, jotka ovat joskus aika puuduttavia, mutta toisaalta osa myös "must see" osastoa.

Jätän varmaan alle 1% elokuvista kesken, joita alan tosissaan katsomaan. Yksi näistä kesken jääneistä on

Shichinin no samurai (1954). Pääsin tässä noin 30 minuutin kohdalle. Tarkoituksena on elokuva joskus katsoa, mutta vaikeaa sen aloittaminen on, kun muistaa kuinka puuduttava se oli.



Toinen helvetin tylsä klassikko on 8½ (1963). Tämän sentään pääsin loppuun, mutta ei se helppoa ollut.



On aika harvinaista, että ylipäätään koen elokuvan tylsänä.



Monien mielestä sitten taas 2001: A Space Odysseyssa ei tapahdu mitään. Kyllä tapahtuu, eikä kyseessä ole lainkaan tylsä elokuva.

Dodeskaden on kyllä aivan mahdoton. 40 min jaksoi, loput pikakelaamalla kun jäljellä oli vielä täysi satanen. Sietämätöntä tekotaiteellisuutta ja nihkeää kurjuuskuvausta.



Red Beard sen sijaan on aivan mahtava. En ymmärrä, kuinka näin humaani, brutaali ja karismaa tulviva elokuva voisi kyllästyttää ketään. Lapsien seksuaalisen hyväksikäytön teemat hätkähdyttävät yhä, paljaat tissit heiluvat verisessä leikkauskohtauksessa ja parrakas Mifune katkoo yakuzoiden luita bordellin pihalla niin että Steven Seagalkin säikähtäisi. Mahtielokuva!