Kaljaa, kaasua ja kuumia kinkkuja!

tuo hardbodies on ikävä kyllä näkemättä, mutta hardbodies 2 traileri on joissain oransseissa suominauhoissa tullut vastaan. essential-osastoa.

vasta tuossa koppasin jokiralli (up the creek) ‑nauhan , vhs-julkaisuja näkyy olevan useampi.

menee tämän topikin lokeroon huumorinsa puolesta ja on ehkä parempaa keskikastia,

pintaakin näkyy, mutta pääosassa on tuo kumivene-kisa, jossa kommelluksilta ei vältytä.



tällainen ois tuossa kans, jatko-osasta kyse

Mekot lentää, meno maittaa



pitäis ensin tietenkin osa 1 nähdä joka kulkee nimellä



[size="2"]Mekko hampaissa – vipinää virsuissa!

Hardbodies oli kyllä aika mielenkiintoinen tapaus. Yksikään vitsi ei edes hymyilyttänyt, mutta korkeat t&a-arvot nostivat viihdyttävyyden kuitenkin varsin korkealle genressään. Harmi, että tuli poistettua jo kovalevyltä, sillä voisi tuon Hanskan vinkin perusteella tsekata sen bändin vähän paremmin. Saahan tuon kyllä dvd:nä halvalla yhdessä kakkososan kanssa.

Porky's on kyllä ärsyttävä elokuva.

k-mikko ( 26.3.2011 09:16)

Porky's on kyllä ärsyttävä elokuva.

No eikä ole!



Mutta se oli kyllä totta, että ei tuossa Hardbodiesissa mitään hauskaa ollut mutta silti onnistui kohtuullisesti viihdyttämään mainittujen seikkojen vuoksi. Ja onneksi komediat tuolloin ymmärrettiin vielä pitää alle 1,5 tunnissa.

Humphrey Bogart ( 23.3.2011 12:06)

Ja se Hardbodiesin naisrockbändi oli muuten Vixenin esiaste.

Ihan ehta Vixen se oli, vaikkei tunnetuin kokoonpano ollutkaan.



Itse elokuva oli tosiaan erikoinen, koska juoni oli höhlä ja vitsit todella köpöjä, mutta järjenvastaisesti lopputuloksena oli kumminkin täysin mukiinmenevä kokonaisuus.

Hardbodies menee heittämällä eliittiin

Alussa tässä taas tuo liivejä noutava koira, tuntuu olevan aika vakkarivitsi näissä.

kakkonen r1-versiossa on samalla levyllä.



Porky's on tämän genren Huuliharppukostaja

Bikini Summer



Saman katon alle remonttihommiin majoittuneet huijarivalokuvaaja, vaatesuunnittelija, rantabeibi, ympäristöaktivisti, kaljanjuojamies ja muusikko yhdistävät voimansa pelastaakseen uimarannan kiinteistökeinottelijalta PM Entertainmentin laatutuotoksessa. Suunnilleen kaikki käsikirjoituksen ideat on varastettu aiemmista lajin filmeistä kykenemättä silti puristamaan saaliista kasaan edes joten kuten toimivaa juonta tai yhtään onnistunutta vitsiä. Yksikään näyttelijöistä ei osaa näytellä, eikä muusikon roolissa aivan karmeaa tyttöbändiä luotsaava body double ‑lahjakkuus Shelley Michelle laulaa. Vastapainoksi on sentään osattu kuvata Playboy-tyylisiä keikistelymontaaseja, joita on sisällytetty mukaan melkoinen määrä vajaan puolentoista tunnin keston saavuttamiseksi. Totaaliselta unohdettavuudelta Bikini Summerin pelastaa Kent Liphamin taiten tulkitsema Mad Dog, oluttölkki kourassa sohvalla kököttävä ja röyhtäilemällä kommunikoiva piilevä kyky, jonka tökeryydessä olisi ollut potentiaalia vaikka koko elokuvan keskipisteeksi.

tuosta on katsomaton nauha, huomasin että tuolle on olemassa myös jatko-osia

Jep, Bikinikesä 2 tulee tällä viikolla samalla paikalla.

Lex ( 20.7.2011 15:59)

Jep, Bikinikesä 2 tulee tällä viikolla samalla paikalla.

Ja kolmas osa eilen. Molemmat jatkot ovat täysin luokattomia, hädin tuskin komedian raamit täyttäviä räpellyksiä. Uransa pohjamudissa rypeneen Jeff Conawayn ohjaama, kirjoittama ja sivuosittama BS2 voisi mennä perhedraamasta, jos asunnottomia auttelevat rikkaan perheen tytöt olisivat joitakin vuosia nuorempia ja kuvissa vilkkuisi vähemmän tissejä ja pyllyjä. Mukana myös Alicyn Sterling pikkuroolissa. Uikkarimissikisan meikkaajan suhdehuolia vatvova BS3 puolestaan huitelee jopa harlekiiniosastolla, mitä yritetään peitellä satunnaisilla sketsikyhäelmillä ja säännöllisin väliajoin ilmaantuvilla nakuilumontaaseilla. Näiden jälkeen alkuperäinen Bikini Summer alkoi tuntua jo lähes siedettävältä.

mites tuo Nörttien kosto-sarjan neljäs osa, ensimmäinen on loistava, mutta kakkosessa taso hivenen putoili, kolmonen tuli showtimekasetilta katsottua oli jo silkkaa kuraa, onko nelosesta kommentteja, se on näkemättä.

Hardbodies 2

Ekan osan rantajannu Scotty on ponnistanut televisiosarjan kautta elokuvanäyttelijäksi ja saanut pääosan Kreikassa kuvattavassa tissikomediassa. Lisäksi vanhoista hahmoista roikkuvat sivurooleissa mukana parrakas kaljupää Ashby ja filmituottajan vaimoksi päätynyt Lana. Jatko-osaksi kehno ja komediana aivan onneton, mutta elokuva elokuvassa ‑rakennetta käytetään taiten nakuilun maksimoimiseksi. Ja sillä saralla tehdään kai jonkinlainen ennätys, koska kuvissa näkyy yläosattomia mimmejä suunnilleen yhtä paljon kuin vaatetettujakin.

Weekend Pass

Neljä merisolttua lähtee koulutusjakson päätteeksi kolmen päivän lomalle hummaamaan, vaan aika hiljaista näyttää olevan vipinä Los Angelesissa. Kierros aloitetaan sentään reteästi strippiklubilla, mutta kellistyssuunnitelmien asteittaisen kariutumisen myötä elokuvakin muuttuu pitkäveteiseksi jahkailuksi. Odotettu loppunousukin lässähtää täydelliseksi antikliimaksiksi jo luovuttaneiden jätkien äityessä tunteilemaan. Ihan kiva juttu, mutta ei oikein istu tämän lajin farssiin.

Alex_r (13.3.2011 01:23)

Beach Girls on yks mun suosikkeja. **** Ihan alansa parasta tavaraa. Pyörinyt jatkoilla ja etkoilla pariinkin otteeseen.

Aika hupaisa rantahippailu, jossa muutama hauska vitsi ja kiitettävästi nakuilua. Huomattavasti parempi kuin puiseva Malibu Beach, josta oli tähän kierrätetty uikkarinvarastajakoiran kohtaukset ja pari biisiä. Töppäilevän talonmiehen kommellukset olivat aika päälle liimattuja, mutta puolustivat paikkaansa huvittamalla kaikista eniten.

The Van

Haaveilijanuorukainen hankkii viimeisen päälle laitetun pakettiauton tehdäkseen paremmin vaikutuksen mimmeihin. Temppu jopa onnistuu, mutta kestovirnuilijan lähikontaktiotteet ovat sen verran kömpelöt, että maali jää saavuttamatta kerran toisensa jälkeen. Suoraviivainen kähmintä maksaa monet oppirahat eri muodoissaan ennen tavoitteen täyttymistä, joka edellyttää henkistä kasvua ja vähän kilpa-ajoa. Melko keskinkertaisen mutta irtonaisesti rullaavan päivänpaistattelun kulunut vitsiarsenaali yltää banaaninkuoreen liukastumisesta risiiniöljykepposeen. Onneksi huumorisektorin kapeutta kompensoi leppoisa yleistunnelma.

Project X

Synttärijuhlat karkaavat käsistä kotivideo/dokumenttityyliin kuvatussa sikailukoosteessa. Tapahtumia taltioivan kameramiehen rooli on huomattavasti uskottavampi kuin found footage ‑kauhussa, ja mehukkaimpiin tilanteisiin änkeäminen hoituu luontevasti käsivaralta. Tapahtumasarjan suureellinen mittakaava ja mitähän seuraavaksi ‑kysymyksellä näppärästi pelaava tempauskavalkadi pitävät katsojan tarkkaavaisena, vaikka komediana Project X ei ole kaksinen. Ydintrion tyypittely on kuin suoraan Superbadista, mutta huonommilla jutuilla ja valjummilla näyttelijöillä. Käsikirjoittajan paras oivallus on turvallisuudesta huolehtivat vartijajunnut, mutta arvaamattoman virkaintoisten nappuloiden ruutuaika jää valitettavan vähäiseksi.