Tuli kuunneltua Orthodoxin Gran Poder, pitkästä aikaa doom levy joka iski kuin miljoona volttia. Raskasta, joitain stoner(?) viittauksia, perinteistä, kiireettömien ihmisten musiikkia!
Tsekkaa täältä Löytyykö muita oikean musiikin ystäviä?Doooom
Doomi ei ole kaikkein lähellä sydäntäni mutta silti lähiaikoina pyörinyt tasaiseen tahtiin mm. Shape of Despair, Ningizzia ja Catacombs. Kukaan kuullut Uaralia? Kohtuu häröä doomia Chilestä.
Pakko kai siitä on tykätä, kun doombändissä soittaa. Tuo Orthodox kuulostaa aika pirun lupaavalta, pitänee lisätä ostoslistaan saman tien. Tuollainen psykedeelinen pilvenpolttodoom tyyliin Electric Wizard tai Sleepin Dopesmoker/Jerusalem on tällä hetkellä lähimpänä sydäntä. Vastaavia saa ehdotella, jos mieleen tulee.
Evoken Antithesis of Light, ilmestyi jo viime vuonna, raskasta, rauhallista ja depressiivistä (death) doomia.
Evoken Antithesis of Light, ilmestyi jo viime vuonna, raskasta, rauhallista ja depressiivistä (death) doomia.
Täytynee toikin tsekata, vaikka death/doom ei mua jostain syystä hirveästi sytytäkkään. Funeral on sitten asia erikseen. Moniko oli muuten katsomassa Esoteric/Skepticism ‑kiertuetta? Nykyään en enää hirveästi keikoista vaikutu, mutta Skepticism veti kyllä tunnelman hartaaksi. Parhaita keikkoja koskaan.
Moniko oli muuten katsomassa Esoteric/Skepticism ‑kiertuetta? Nykyään en enää hirveästi keikoista vaikutu, mutta Skepticism veti kyllä tunnelman hartaaksi. Parhaita keikkoja koskaan.
Esotericia odotin paljon enemmän, mutta kyllä se oli Skepticism joka veti potin kotio. Loistava keikka kyllä.
Esotericillä liika efektointi kostautui aika pahasti. Kolme kitaristia kun vetää piitkillä kaiuilla kaikenmaailman usvaefektien läpi niin kokonaisuus puuroutuu niin, että sen vallin alle hautautuu kappalerakenteet ja kaikki. Ehdottomasti toimii levyllä parhaiten. Ja se laulajan madonnamikki...Esotericia odotin paljon enemmän, mutta kyllä se oli Skepticism joka veti potin kotio. Loistava keikka kyllä.

Skepticism ei tullut Turkuun asti, joten mahdotonta vertailla, mutta Esoteric oli joka tapauksessa erinomainen. Hyvin toimi täällä, tai ehkä se jatkuva vyörytys oli niin hypnoottista, etten huomannut mitään rakenteet peittäviä puuroutumisongelmia.
Handsfree-mikrofoni on tyylikkyydessään samaa sarjaa kuin kannettava syntetisaattori.
Jos kiinnostaa se oikea vanha koulukunta, niin Place Of Skulls:The Black is Never Far, Black Sabbath henkistä doomistelua. Doom&Rock!
Vieläkös Wino muuten soittaa Place of Skullsissa?
Reverend Bizarren Thulsa Doom ‑EP kuuluu jokaisen tätä ketjua seuraavan elitistin hyllyyn, kaksi erinomaista Conan-aiheista raitaa.
No helvetti. Hidastelu kostautui taas.
Onko Centurion's Ghost tutustumisen arvoinen?