Hitto: viha-rakkaus ‑suhdehan näihin uusiin huippusarjoihin alkaa syntyä. Lähtökohtanahan on se, että nykyään tehdään huipputason tv-viihdettä. Samalla kun tulee koko ajan näitä "liian" hyviä sarjoja, on sarjojen katselukulttuuri muuttunut. Netti ja dvd:t tarjoavat sitä, mitä tv:n pitäisi nykyään olla: sarjojen jaksot etukäteen, ilman mainoskatkoja. Esim. Lostin kohdalla se tarkoittaa baltiarallaa 20 minuuttia voittoa per jakso! Voi katsoa milloin vain, mitä vain.





Mutta riittäisikö vähempi ja lyhyempi?



2000-luvun alussa hyvä sarja "koukuttaa", ja monelle katsojalle tuntuu riittävän myös se, että kuka tahansa hahmo voi kuolla minä hetkenä hyvänsä. Valttia ovat pitkät juonikaaret ja pikkunäppäryydet, joilla uskollinen katsoja palkitaan. Poissa muodista ovat erään täälläkin taannoin peräänkuuluttamat alkutekstit, joissa hahmo kääntyy kohti kameraa, ja ruutuun iskeytyy näyttelijän nimi. Tv-sarjojen hakeutuminen kohti elokuvaa on osoittautunut lähinnä hyväksi asiaksi, mutta pitäisikö tv-sarjojen sittenkin olla enemmän kiinni tv:mäisyydessä eikä kurouttautua kohti ikuisuuden kestävää filmiä, joka loppuu vasta kun aurinko kasvaa punaiseksi jättiläiseksi?



Veikkaisin, että tv-sarjat tulemaan jalostumaan vielä hieman paremmiksi. Jonakin päivänä tv uskaltaa taas olla tv:tä, hyödyntää mediumin hyviä puolia. Ihmiset kyllästyvät nykysuuntaukseen 5-10 vuoden perästä ja alkavat taas kaivata aikoja, jolloin yhden jakson sisällä oli selvä tarina tai juonikaari. Kaikkia hahmoja ei tarvinnut esitellä, kuten Lostissa, jonka nyt olen ikäänkuin ottanut hampaisiini, vaikka tuotteena onkin loistava. Torstai-iltaisin on tuntunut siltä, että jokainen hahmo on vuoron perään istunut kanssani samaan ravintolapöytään ja alkanut kännissä kertoa elämäntarinaansa, vaikken olisi oikein välittänytkään. Jotkut henkilöt linkittyvät toisiinsa, eikä mihinkään oikein saada muita vastauksia kuin lisäkysymyksiä. Mielenkiinnolla odotan sarjan grande finalea. Sen kirjoittaminen tulee olemaan pirun rankka jopi: miten tyydyttää nykyajan vaativa, pop-kulttuuriviittaus-addiktiivinen katsojapaskiainen, joka kuitenkin vaatii jotain todella yllättävää twistiä. Ufo-korttia tuskin voidaan käyttää, koska 80 prosenttia katsojista koostuu telepaattisista juoniarvaajista. "Miten Lost tulee loppumaan?" olisi pollin arvoinen aihe. Tuleeko Lost olemaan sittenkin jotain, jonka olisi voinut kertoa puolituntisella Twilight Zone ‑episodilla?



Nykysarjoja vaivaa manga-sarjakuvamaisuus. Boksit pitää kerätä hyllyyn pirunmoisiksi tiiliskiviksi, moni jakso on vain kokonaisuuden osa, jota ehkä tilkitään välimallin sarjamurhaaja- tai villisianmetsästys-juonella. Ehkä lähivuosina nykyinen rautainen käsikirjoittamisen taito osataan sarjoissa yhdistää taloudellisuuteen ja tiivistämisen taitoon, joka tuottaisi 2-3 kauden mittaisia ajattomia sarjoja, joiden jaksoista ei sitten heikkoa lenkkiä löydykään.



En ihmettelisi myöskään, mikäli lähitulevaisuudessa kohauttajasarja tulisi ihan suurten kuvioiden ulkopuolelta, kotivideo-osastolta. Eikä missään nimessä USA:sta. Kun nykyään ollaan kiimassa suurtuotantoihin, niin jonakin päivänä rupinen näyttää tuoreelta.



Eli lyhyesti: toivon ja odotan seuraavan tv-sarjasukupolven edustajilta enemmän hardwickia.