Mikko Niskasen elokuvat

Mikko Niskasella on hyviä elokuvia, joita ei ole koskaan ollut videolevityksenä (Pulakapina, Syksyllä Kaikki On Toisin, Mona ja Palavan Rakkauden Aika). On myös elokuvia, joiden saatavuus videona vuokraamoista tai kirjastoista on ollut mahdotonta (Ajolähtö, Asfalttilampaat). MTV taisi esittää elokuvat joskus 1980-luvun loppupuolella, jolloin ne tuli viimeksi nähtyä. Onkohan näitä Niskasen elokuvia tarkoitus julkaista joskus dvd:nä vai ovatko tuotantoyhtiö (National?) ja tekijänoikeudet edelleenkin jossain hämärän rajamailla?

Syksyllä kaikki on toisin (1978) ***



Elokuva kertoo takaumana viimeisen siivun erään pankinjohtajan elämästä. Tarina alkaa miehen omista hautajaisista. Elokuvassa kuvataan Suomalaisen pikkukunnan taistelua talousahdinkoa vastaan ja siitä kuinka se vaikuttaa ihmisten arkeen ja elämään. Paljon tuttuja naamoja rooleissa (mm. nuori Kari Heiskanen). Kokonaisuutena hieman epätasainen ja alussa etenkin leikkaus on ihmeen pomppivaa. Välillä elokuva käy turhankin hitailla kierroksilla. Silti katsottava mutta ei mielestäni parasta Niskasta.

Jeremias Rahunen ( 2.11.2010 12:10)

Syksyllä kaikki on toisin (1978) ***



Elokuva kertoo takaumana viimeisen siivun erään pankinjohtajan elämästä. Tarina alkaa miehen omista hautajaisista. Elokuvassa kuvataan Suomalaisen pikkukunnan taistelua talousahdinkoa vastaan ja siitä kuinka se vaikuttaa ihmisten arkeen ja elämään. Paljon tuttuja naamoja rooleissa (mm. nuori Kari Heiskanen). Kokonaisuutena hieman epätasainen ja alussa etenkin leikkaus on ihmeen pomppivaa. Välillä elokuva käy turhankin hitailla kierroksilla. Silti katsottava mutta ei mielestäni parasta Niskasta.

Ehkä elokuvan ote ja näyttelemisen tyyli edustaa sitä perinteistä suomalaista teatraalisista koulukuntaa. Mutta Niskasella on kyky tuoda suomalaisuuden tunteet erinomaisesti esille. Meidän ikuiset ongelmat tuodaan hyvin esille mm. puhumattomuus, ei taitoa osoittaa tunteita, yritetään yksin ratkoa kaikki ongelmat henkeen ja vereen ilman ulkopuolista apua ym. Professori Peter Von Bagh sanoi joskus alkuperäisten Pekka jä Pätkä elokuvien yhteydessä, että näiden elokuvien arvostelussa on annettava yksi tähti pelkästään niiden tuoman Suomi/Helsingin historian vuoksi. Samaan tyyliin antaisin Syksyllä kaikki on toisin elokuvalle ** tähteä jo heti alkuunsa. Tämä oli mieletön paukku ajassa omaan lapsuuteen. Elokuvassa oli niin paljon samanlaisia vaatteita, autoja, kodin rekvisiittaa ym. kuin itse muistan niistä lapsuuden viattomista vuosista.

Syksyllä kaikki on toisin paljastaa jo poliitikkojen lahjomiset ilman peittelyjä mutta meillä silti siitä nousi kohu vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin Timo Kallin ja "maan tapa kommentilla".

Tänään ensimmäinen osa kolmiosaisesta dokumentista:

Dokumenttiprojekti: Mikko Niskanen – ohjaaja matkalla ihmiseksi



Osa 1/3. Dokumenttisarja Suomen maaseudun murroksen mestarillisesta kuvaajasta Mikko Niskasesta. Ensimmäisessä osassa Niskanen ohjaa mm. elokuvat Pojat ja Käpy selän alla. Ohjaaja Peter von Bagh. Tuotanto Nosferatu 2010.

Tämä jo vuonna 2008:

Mikko Niskanen : Elämän vonkamies (1986) ***

Itsenäisyyspäivän kunniaksi jotain Suomalaista. Muistikuvat jostain 90-luvun alusta olivat kovemmat kuin itse elokuva, vaikka katsoihan tämän ilman ongelmia. Nuoren Kalle Päätalon elämästä kertova draama. Isän mielenterveydelliset ongelmat, köyhyys ja kova työn tekeminen tuovat haasteita nuoren pojan elämään. Dvd:n dialogista on välillä vaikea saada selvää ja kuva sisältää filmin roskat.

Ja nyt:

Nuoruuteni savotat (1988) ***

Jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Isä Päätalo joutui mielisairaalaan ja nyt perheen pään rooli on osaksi nuoren Kallen ja osaksi tämän äidin harteilla. Kovaa taistelua jokapäiväisestä leivästä ja työtä kotitilalla ja puusavotoissa ulkopuolisilla. Jonkin verran edeltäjäänsä parempi elokuva ja kyllähän tämän tyyliselle elokuvalle sopii parhaiten ohjaajaksi juuri Niskanen. Tällä kertaa kerrotaan myös jonkin verran Kalle Päätalon nuoruuden naissuhteista ja Suomesta sodan kynnyksellä. Vaikka Ari-Kyösti Sepon roolityössä ei olekaan suuremmin valittamista, niin pisimmän korren vetää jälleen kerran Martti Kainulainen joka elää roolissaan luulotautisena Hermannina. Minun makuun ehkä liiaksi "Roudasta Rospuuttoon" – menoa, ei sillä etteikö tuona aikana oikeasti olisi asiat olleet huomattavasti kovemman väännön takana kuin nykyään.

Käpy Selän Alla (1966) ***







En ollutkaan nähnyt tästä kuin vain pätkiä aikaisemmin joten nyt piti ihan kesän kunniaksi katsoa kokonaan. Suomalaisen uuden aallon juoneton elokuva, joka kertoo neljän Helsinkiläisen nuoren kesänvietosta. He ovat päätyneet telttailemaan järven rannalle maaseudun rauhaan ja elokuvassa seurataan heidän ajanviettoaan, ihmissuhteitaan ja kuvataan heidän sisäisiä tuntojaan. Aikalainen "seksuualinen vallankumous" on aistittavissa monessa kohtauksessa, joskus tosin hieman huvittavalla tavalla.

Välillä käydään viereisellä pienmaatilalla jossa tavataan mm. filmitähti Anneli Sauli, joka nähdään myöhemmin esiintymässä latotansseissa, joissa myös The Creatures vetää yhden biisin.

Onhan tämä epätasainen elokuva ja se pitääkö tästä, riippuu varmaan paljolti siitä, että pääseekö katsojana samoihin fiiliksiin elokuvan tunnelman kanssa. Minulle tämä ei sinänsä edusta mitään sen suurempaa elokuvaa mutta monet yksityiskohdat ovat kiinnostavia. Esimerkkinä vaikkapa maatilan isäntä jota on huvittavaa seurata ja kuunnella hänen juttujaan. Niskanen tekee huvittavan cameon tansseissa, joissa pyytää elokuvan kaunista blondia tanssimaan mutta saa tältä pakit.

Missä viipyy Mona ja palavan rakkauden aika, Pulakapina sekä tv-elokuva Omat koirat purivat? Yle Teema ja Finnkino, tehkää jotain!

Juho Gartzin kirjassa Leikkaaja on paljon taustoja näihin Niskasen 60-luvun mustavalkoisiin. Siinä käsitellään Niskasen persoonan lisäksi vaiheita elokuvista Sissit/Käpy/Lapualaismorsian/Asfalttilampaat.

Raskassoutuinen Asfalttilampaat vaatii jo varoituksen sanan, ei ehkä niitä onnistuneimpia filmejä.



Sissit mulla on Finnkino/Yle pikkukoppaisena nauhana, liekkö tuosta muuta julkaisua edes olemassa. Kyseessä on ehkä mielenkiintoisin suomalainen sotaelokuva. Aliarvostettu isolla A:lla.

Jerobeam ( 20.7.2011 14:37)

Missä viipyy Mona ja palavan rakkauden aika, Pulakapina sekä tv-elokuva Omat koirat purivat? Yle Teema ja Finnkino, tehkää jotain!

Ajolähtö ja Syksyllä kaikki on toisin odottavat myös julkaisuaan.

Carson ( 20.7.2011 15:38)

Juho Gartzin kirjassa Leikkaaja on paljon taustoja näihin Niskasen 60-luvun mustavalkoisiin. Siinä käsitellään Niskasen persoonan lisäksi vaiheita elokuvista Sissit/Käpy/Lapualaismorsian/Asfalttilampaat.



Raskassoutuinen Asfalttilampaat vaatii jo varoituksen sanan, ei ehkä niitä onnistuneimpia filmejä.



Sissit mulla on Finnkino/Yle pikkukoppaisena nauhana, liekkö tuosta muuta julkaisua edes olemassa. Kyseessä on ehkä mielenkiintoisin suomalainen sotaelokuva. Aliarvostettu isolla A:lla.

Asfalttilampaissa Jörn Donner Dr. Bonellina tekee mahtavan roolisuorituksen. Mulla on dvd Sissit/Hopeaa rajan takaa.



http://yleshop.yle.fi/tuotekuvat/460px/8405603.jpg

Jerobeam ( 20.7.2011 14:37)

Missä viipyy Mona ja palavan rakkauden aika, Pulakapina sekä tv-elokuva Omat koirat purivat? Yle Teema ja Finnkino, tehkää jotain!

Kannattaa varmaan lähettää tämä palaute suoraan Teemalle ja Finnkinolle.

Suositeltavaa lukemista Niskasen elokuvien ystäville:

Sakari Toiviainen: Tuska ja hurmio – Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa.



Lähteenä kirjalle on toimineet tietenkin elokuvat, haastattelut ja lehtijutut, mutta myös Niskasen tyttäreltä haltuun saadut Niskasen mittavat päiväkirjat. Nämä päiväkirjat paljastavat hyvin Niskasen katkeruuden, luomisvimman, masentuneisuuden ja innostuneisuuden, ja kuinka hänella joka käänteessä(omasta mielestään) tungettiin kapuloita rattaisiin. Todella syväluotaava kirja miehestä, hänen elokuvistaan ja yhdestä suomen parhaista ohjaajista kautta aikain!



Niskasen elokuvista suosikkeja ovat 8 Surmanluotia, Elämän Vonkamies ja Nuoruuteni Savotat. Kaikki näistä ovat mielestäni viiden tähden tavaraa. Loistavaa työnkuvausta, kuin myös pienen ihmisen ahdistuksen syväluotausta. Varsinkin 8 Surmanluotia sisältää paljon legendaarisia kohtauksia, etenkin Sulo Kokki on niin aito(tm) mies ettei paremmasta väliä. Quotettavuudessa mennään melkein jopa loistavan The Ninth Configurationin tasolle.



Päätalo-filmatisoinnit ovat mielestäni luonnollista jatkoa Surmanluodeille. Martti Kainulainen varastaa shown molemmissa elokuvissa, mutta mielestäni Ari-Kyösti Seppo ei jää pekkaa pahemmaksi Nuoruuteni Savotoissa. Jälleen kerran loistavaa tukkilaisten työnkuvausta Niskaselta ja kansan syvien rivien tuntoja kuvataan maanläheisesti.

Asfalttilampaat

Elämän vonkamies tv-sarja ja Omat koirat purivat tv-elokuva puuttuvat dvd-julkaisuista. Pulakapina oli elokuvana huonompi kuin muistinkaan. Erikoisuutena mainittakoon Aapo Vilhunen viiksettömänä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/09/elaman-vonkamies

https://cdon.fi/elokuvat/pulakapina-44334186