Grindhouse (2007)
Aamulehti ja Antti Selkokari **. Siis Death Proofille.
Ajattelin huomenna mennä katsomaan kolmannen kerran.
Muista nauttia älykkäästä dialogista.
Mahtava trippi Tarantino-ulottuvuuteen. Tutut hahmot olivat siellä taas ja kokemusta buustattiin aina tarvittaessa viitteillä johonkin makeaan juttuun josta tuli hyvä mieli. Tosin tällä kertaa multa meni hirvittävä määrä viitteitä ohi, esim. about kaikki julisteet baarin seinällä. Jooh, dialogi on kyllä heikentynyt jatkuvasti Tarantinon leffoissa ja osaan akkojen jorinoista olisi voinut soveltaa footage missing ‑kikkaa, mutta vielä mennään plussan puolella reilusti. Lopetus oli oikeaoppinen
****½
Kertokaas mistä ne feikkitrailerit löytyvät parhaimmalla kuvanlaadulla? Vituttaa etteivät urpot levittäjät miellä niitä osaksi elokuvia. Double billin kahtiajako on sentään ymmärrettävämpi vittumaisuus. Noh, olen tyytyväinen silti että tällaista roskaa ylipäätään pääsee näkemään teatterissa tuoreeltaan vielä 2000-luvulla. Itseasiassa tulevaisuuden leffafriikit saattavat vielä hämmästellä sitä, kuinka Helsingissä on vuosituhannen vaihteen tienoilla ollut nähtävillä läkähdyttävät määrät superkovaa kamaa teatterissa, arkistolla, NV:ssä ja festareilla. Terkkuja vaan sinne tulevaisuuteen, toivottavasti teillä on siellä vielä aikaa vanhoille leffoillekin.
Oliko lisäyksiä muita kuin lapdance ja mustavalkopätkä? (edessä aika olematon spoileri, mutta laitetaan varmuudeksi tageihin)
SpoileriJälkimmäinen oli siis se toisen puoliskon eka kohtaus? Sehän oli loistava. Hahmot ja maisemat esitellään ensiksi ja värit nähdään vasta seuraavassa kohtauksessa. Ainakaan minä en tiennyt auton ja tyttöjen vaatetuksen väriä entuudestaan ja kun räikeät värit yhtäkkiä ilmestyvät kuvaan niin se säväytti.
Mustavalkopätkässä vielä esiteltiin Stuntman Miken (Tarantinon) erinomainen musiikkimaku ja ohjattiin fiiliksiä Friedkinin Cruising ‑leffan suuntaan.
Maskula oli taas kerran oikeassa.
Tympeä paska. Tavallaan propsit oikeasta asenteesta ja tyylikkäästä exploitaatioroskan jäljittelystä (ohjaajan fetissien esittelyä myöten), mutta ei tätä viihteeksi voi sanoa. Tylsää, mihinkään liittymätöntä lässytystä väärällä tavalla nololla ja vituttavalla lopetuksella. Takaa-ajot? Mieleen tulee äkkiseltään ainakin 5 PM entertainmentin elokuvaa, joissa on parempia, rankempia ja adrenaliinipitoisempia takaa-ajoja.
Tarantino siis jatkaa Kill Billeistä aloittanutta "vitutusta aiheuttavaa paskaa" ‑linjaansa.
*
Hyvä oli!
****
Nyt Gone in 60 Seconds (1974!) pyörimään ->
Oli aivan mahtava! Tarantino teki juuri sen minkä osaa parhaiten. Paikoitellen alkoi hiukan häiritsemään tämä Tarantinon fetissi, joka pääsi nyt aivan uusiin mittoihin, muttei tuo varsinaista nautintoa haitannut. Nyt jäi vain kalvamaan se, ettei pääse vielä hetkeen katsomaan Rodriguezin puoliskoa, sekä erityisesti se ettei näitä voinut nähdä siinä alkuperäisessä Double bill- muodossa jolloin tämänkin voisi nähdä uudessa valossa.
****1/2
Samanlainen refleksi tuli kuin Jetrollakin, tekisi mieli katsoa Vanishing Point samantien, taitaa kuitenkin jäädä huomiselle.
Kovasti puhutaan Tarantinon jalkajutuista mutta kukaan ei ole tainnut mainita että leffa sisältää myös ilahduttavan paljon lähes tintobrassmaista pyllynpalvontaa. Hieman ristiriitaiset tunteet jäi leffasta. Loppu oli paras aikoihin ja varmisti sen että leffasta lähti hyvällä mielellä ja jaksaa virnistellä vieläkin vaikka alkupuoli olikin melkoisen puuduttavaa katseltavaa.
Luultavasti olisi toiminut paremmin hieman lyhyempänä Planet Terrorin kanssa kuten oli tarkoituskin. hitto, olisivat edes sisällyttäneet trailerit mukaan, näyttivät olevan melkoisen sairasta kamaa!
Hohoijaa. Planet Terrorin loppu oli
todella päräyttävä, sellainen, että tuli naurun röhötyksen lisäksi onnen kyyneleet!DP:n loppukohtaus siihen nähden oli pitkän puudutuksen jälkeen melko apea.