Maikkari avaa Jouluisen siirappi-kierteen huomenissa lämminhenkisen komedian
Trapped in Paradise voimin. Näin saadaan nauttia jälleen Nicholas Cagen 'herkemmästä puolesta'. En tiedä teistä muista, mutta itselleni nämä Joulun kupeeseen sijoittuvat hassunhauskat kasvukertomukset, jotka osoittavat että kyllä se Joulu vaan saa ihmeitä aikaan, aiheuttavat lähinnä pakonomaista kouristelua.Miksi ihmeessä suurin osa Jouluun sijoittuvista elokuvista toteuttaa näitä iänikuisia ja samoja kaavoja? Onko tästä olemassa jokin suuri lakitaulu jossain Hollywoodin isokenkäisten kokoushuoneessa? Kuka näitä edes katsoo?
Ja vastaus viimeiseen kysymykseen: Koska kipu on kuitenkin asioista aidoimipia voisi tämänkin ottaa nauhalla, saapa sitten piiskata itseään pyhien aikaan...