Takashi Miike

Antti Tohka ( 26.5.2008 09:06)

Lamourhaaja ( 26.5.2008 07:41)

Oon kyllä ihmetellyt noita Dead or Aliven saamia kehuja. Rumaa filmijälkeä, raivostuttavan tylsää perusyakuza-"hohhoijakkaa, mitähän se kello on?"-draamailua, joka kaikki tuntuu vielä entistä raivostuttavammalla tavalla paskalta, kun tajuaa, että kaikki tylsyys on tehty vain sitä varten, että lopun twistiin saadaan vielä enemmän veeteeäffää, josta ei valitettavasti silti välitä kun koko elokuva ei ole aiemminkaan kiinnostanut (huolimatta siitä, että tämä twist on leffan paras osuus). Miiken ikioma Usual Suspects. Haluaisin siis kuulla jotain kyseisen leffan diggaajien perusteluja, että miksi tämä olisi jonkinlainen Miiken mestariteoksiin luokiteltava tuotos.

Nämä DOA:t ovat enemmän parodioita (kuten monet muutkin Miiken elokuvat), joten jos homma ei naurata, niin sille ei voi mitään. Ensimmäisestä D.O.A.:sta "diggaaminen" johtuu varmasti osaksi siitä, että silloin kun suurin osa sen näki (2000 R & A:ssa?) Miiken tapa paisutella kohtauksia oli vielä tuoretta ja ihastuttavaa. Kuten totesitkin myöhemmissä osissa sama kuvio toistuu ja siksi ne eivät olekaan yhtä kiinnostavia. Tosin onhan ykkösessä ja kakkosessakin omat hetkensä.

Tom Mesin Miike-kirjassa Agitator ollaan muuten ohjaajan ja DOA:n lumoissa, mutta ensimmäisen DOA:n alun ja lopun kuuluisat paisuttelut dumataan virheinä jotka vesittävät elokuvan maahanmuuttajapoliittiset ja muut tärkeät pointit – jotenkin tuntuu, että Tom Mesiä lukuunottamatta ihmiset ovat diggailleet elokuvasta näistä teemoista huolimatta eikä niiden ansiosta...

Lauri Lehtinen ( 27.5.2008 09:01)

Antti Tohka ( 26.5.2008 09:06)

Lamourhaaja ( 26.5.2008 07:41)

Oon kyllä ihmetellyt noita Dead or Aliven saamia kehuja. Rumaa filmijälkeä, raivostuttavan tylsää perusyakuza-"hohhoijakkaa, mitähän se kello on?"-draamailua, joka kaikki tuntuu vielä entistä raivostuttavammalla tavalla paskalta, kun tajuaa, että kaikki tylsyys on tehty vain sitä varten, että lopun twistiin saadaan vielä enemmän veeteeäffää, josta ei valitettavasti silti välitä kun koko elokuva ei ole aiemminkaan kiinnostanut (huolimatta siitä, että tämä twist on leffan paras osuus). Miiken ikioma Usual Suspects. Haluaisin siis kuulla jotain kyseisen leffan diggaajien perusteluja, että miksi tämä olisi jonkinlainen Miiken mestariteoksiin luokiteltava tuotos.

Nämä DOA:t ovat enemmän parodioita (kuten monet muutkin Miiken elokuvat), joten jos homma ei naurata, niin sille ei voi mitään. Ensimmäisestä D.O.A.:sta "diggaaminen" johtuu varmasti osaksi siitä, että silloin kun suurin osa sen näki (2000 R & A:ssa?) Miiken tapa paisutella kohtauksia oli vielä tuoretta ja ihastuttavaa. Kuten totesitkin myöhemmissä osissa sama kuvio toistuu ja siksi ne eivät olekaan yhtä kiinnostavia. Tosin onhan ykkösessä ja kakkosessakin omat hetkensä.

Tom Mesin Miike-kirjassa Agitator ollaan muuten ohjaajan ja DOA:n lumoissa, mutta ensimmäisen DOA:n alun ja lopun kuuluisat paisuttelut dumataan virheinä jotka vesittävät elokuvan maahanmuuttajapoliittiset ja muut tärkeät pointit – jotenkin tuntuu, että Tom Mesiä lukuunottamatta ihmiset ovat diggailleet elokuvasta näistä teemoista huolimatta eikä niiden ansiosta...

tää on muuten hyvä pointti. Jokainen D.O.A. käsittelee eri teemaa, joka on vain väkivaltaisesti ympätty keskelle sekava yakuza ‑mättöä.

D.O.A. – sarja, jolla on paljon sanottavaa...

Sukiyaki Western Django (2007)



"K18. Elokuva sisältää runsaasti poikkeuksellisen raakaa, pitkitettyä ja paikoitellen sadistista väkivaltaa."



– http://195.197.150.133/elokuvahaku/EH1210....1&lcid=1035



Mitä helvettiä? Ovat ilmeisesti katsoneet väärän elokuvan.

Miikeltä on tullut katsottua kokonaan vain Ichi the Killer, joka oli ihan täyttä kuraa ja pisti pitkäksi aikaa vitutusreaktion kaikkeen aasialaiseen filmiin. Auditionia yritin joskus telkusta katsella tietämättä siitä sen kummemmin mitään, mutta oli niin puisevan tylsää että skippasin. Loppupuolella olisi ilmeisesti herännyt, mutta en ole vieläkään innostunut yrittämään uusiksi. Miiken MoH-jakso oli kyllä hyvä.

Ichi The Killer ****

Audition ***½

Gozu ****

Visitor Q ***½

Happiness of the Katakuris ***½

One Missed Call **

Sukiyaki Western Django (Takashi Miike, 2007)



Ottipa paljon uskallusta ja aikaa käydä käsiksi Miiken melko kylmän vastaanoton saaneeseen sushiwestern-sekoiluun. Ehkä johtuen matalista odotuksista, ehkä muuten hyvästä leffaan sopivasta fiiliksestä, lyhyeltä 95-minuuttisen version pohjalta kyseessä oli vihdyttävä genremöyhennys samuraileffoista ja spaguwesterneistä. Loputonta tyylittelyähän tämä on varsinaisen syvemmmän tarinan sijaan ja oikeastaan vain yhdistää kahden genren konventioita välillä kepeän, välillä raskaamman Miike-filtterin läpi, mutta meikäläiselle Miiken tapauksessa oli virkistävää nähdä mieheltä elokuva joka ei ollut ihan koko pituudeltaan ohaajalleen leimallista täysin räävitöntä läträystä, bizarrea tapahtumaa ja/tai yltiöerikoisia hahmoja. (Puoliväliin asti mennään hitaammin, sitten rupeaa mopo keulimaan kunnolla.) Vaikea sanoa ennakkoon, puuduttaisiko kaksituntinen pitempi versio persuksen, mutta tämän ja vehnäoluen parissa meni perjantai-alkuilta rattoisasti. Ennemmin rattoisaa viihdettä outo-viballa kuin maailmoja mullistavaa genreblendereiden uudelleen keksimistä, mutta lasken tämän ehdottomasti niihin mukaviin Miikeihin. Lisäpisteet lopputunnarista, pisti hymyilyttämään.

Pannaanpas vielä tähän asti todistetut Miiket löyhään järjestykseen. Osan luokitus voi vielä muuttua, kun saa Miiken tuotoksista kunnon retrospektiivin käyntiin ja "joutuu" palaamaan ainakin joihinkin noista uudemman kerran.

ETURINTAMA:

Audition

Dead or Alive

Gozu

Ichi the Killer



TÄYDENNYSJOUKOT:

Happiness of the Katakuris

Ley lines

Rainy Dog

Shinjuku Triad society

Sukiyaki Western Django



NOSTOVÄKI:

Bodyguard Kiba

Bodyguard Kiba 2

City of Lost Souls

Dead or Alive 2: Birds

Dead or Alive 3: Final

Family

Full metal Yakuza



PUNAISET PAPERIT:

One missed call

Miiken viimeaikainen tuotanto on ollut melkoisen epätasaista (miehen omillakin standardeilla), mutta Lesson of the Evil näyttää kyllä melkoisen mielenkiintoiselta

Teaser

http://www.youtube.com/watch?v=LUijfXFmGXg



Trailer:

http://www.youtube.com/watch?v=10ssNsCJX2w



Miiken tuoreista elokuvista Ace Attorney on R&A:n ohjelmistossa, vaikka itse ounastelin isoille yleisöille ehkäpä paremmin sopivaa, joskin laadullisesti onnetonta Ai to Makotoa.

The Bird People in China (1998)


Olisiko tämä varhaisin vilaus perheleffakelpoisesta Miikestä kaiken läträämisen, roiskutuksen ja muun arveluttavan jo kuuden ensimmäisen aktiivisen ohjausvuoden täyttämässä filmografiassa? Otteeltaan kyseessä on yleensä ottaen varsin kypsä ja Miiken mittapuulla huolitellun oloinen teos. Inhimillinen aikuisten satu on miellyttävän rauhallista seurattavaa ja varsin nätti, vaikka jatkuva vihersävytys alkaa hiljalleen nyppiä sitä tarpeeksi tuijottaessaan. Sanoma traditioiden säilyttämisestä ja mysteeri niiden takana kohtasi valitettavasti hieman kyynisen maaperän tällä kierroksella; henkilökohtaisista syistä moinen hippimaalailu ei juuri nyt istu maailmankuvaani sitten millään. Mukava oli silti nähdä Miike moisen aiheen parissa. Tällä mennään herran hierarkiassa nyt täydennysjoukkoihin, uusintakatselujen kautta saumaa on selkeästi nousta eturintamaankin.

Heh, näköjään tullut viitisen vuotta sitten haukuttua Miike lyttyyn yhden leffan perusteella. No täytyy tehdä perinteiset rehdin miehen temput, eli syödä sanat. Nyttemmin Audition on hienoinen mestariteos. D.O.A:llakin oli oma WTF-viehätyksensä, vaikka se tuntuikin aika epätasaiselta kokonaisuutena (alku ja loppu olivat aika kaukana keskivaiheen menosta). Ichin pariin en ole vieläkään jaksanut palata, mutta nuo Miiken komediat pitäisi kyllä ottaa katseluun ASAP.

13 Assassinsia olen kuullut kehuttavan. Mielipiteitä?

Pikapuoliin luvassa olevat kevään Night Visionsin ohjelmistojulkistukset saattavat tarjota jotakin oleellista myös tämän viestiketjun seuraajille.

Izo (2004)


Sis.. sas... Mitä vittua?! Izon aikana ei tiedustelija kysymykseen vastausta saa, eikä sen jälkeen – kuten ei muihinkaan kysymyksiinsä. Izo kuolee, Izo syntyy uudelleen uuteeen aikaan, Izo tappaa, tappaa ja tappaa, aikaa ja paikkaa vaihtaen. Kuten nimihenkilö, elokuva on ristiriitoja ja kontrasteja täynnä, absurdia ja härskiä menoa. En edes yritä selostaa tai tosissani ymmärtää. Ehdottomasti se kannattaa katsoa, kyseessä on Kokemus. Vähän siinä ja siinä meneekö tämä Miike-luokituksessani eturintamaan vai nostoväkeen, vaikka näin murhanhimoinen kusipää sinänsä kuuluisi eliittijoukkojen kärkeen. Katsotaan ensi kerralla.


Valitettavasti Red Sunin (ilmeisesti Kiinan markkinoille tehty bootleg?) DVD-versio ei ole nähnyt viisaaksi tekstittää useita akustisia biisejä joita Kazuki Tomokawa paiskoo akustisestaan ja itsestään melkoisella intensiteetillä. Paskan möivät – Media Blastersin julkaisu lienee hankittava kätösiinsä.

Deadly Outlaw: Rekka (2002)


Kostoa koko rahalla, raketinheittimineen kaikkineen. Tämä oli hieman kuin Miike-pastissi Miikeltä itseltään. Tyylillisesti ja temaattisesti oltiin Black Society ‑trilogian yakuza-maisemissa, mutta pirteämmällä tahdilla, ja Dead or Alive ‑tyylistä sekoilua ja ylilyöntikimaraa keitokseen sekoittaen. Cocktail toimi oikein mukavasti, vaikka pari kertaa lievä tyhjäkäynti uhkaa nurkan takana. Riki Takeuchin väkivaltailmeily oli hauskaa, murisevat ja huutavat yakuza-pomot olivat hauskoja, kitaramusiikki oli aivan helvetin upeaa. Mukava Miike. Täydennysjoukkoihin, sinne aika ensimmäisiin.

Blues Harp (1998)


Yakuzaa, isyyttä, rakkautta, ystävyyttä, musiiikkia, juonittelua, latenttia homoseksuaalisuutta... teemoista on taas heitetty sekaan suunnilleen kaikki mahdollinen, mutta kahoilun ja liioittelun sijaan ohjauksessa on harkintaa ja kypsyyttä. Tunnelmallinen kokonaisuus näyttää uhkaavasti vellovan ilman varsinaisia tuloksia, mutta tuuli nappaa purjeisiin ja punainen lanka palaa kuvioihin viimeiselle kolmannekselle. Sympaattiset, inhimillisen oloiset tyypit ovat kantava voima, tylyyden ja kuivan huumorin katkaistessa draaman kaarta sopivissa väleissä ja annoksissa. Jos etenkin se rauhallisempi, vähemmän anarkistinen Miike nappaa, tätä voi suositella oikein mielellään.