Rakkain Giallo

Antti Tohka (9.12.2003 17:55)

Tama oli muistaakseni foorumi elitisteille, ei millekaan tynnyrissa elaneille taviksille. Jokainen esimerkki on varmaan top-15:ssa kaikkein yleisimpien giallojen joukosta.

Jostain minulle käsittömästä syystä on Italia-elokuva jotenkin uponnut minuun varsin syvästi. Mikä lie.

Voi voi, kovin vähän olen tosiaan näitä gialloja nähnyt, mutta listan ulkopuolelle on jäänyt oma suosikkini, joka pesee kirkkaasti kaikki näkemäni tuon listan leffat:

Flavio Mogherini: La Ragazza dal pigiama giallo (Keltapyjamainen tyttö)



Siinä on haastava rakenne, hyvät näyttelijät (Dalilla DiLazarro/ Ray Milland) ja todella hieman messageakin siellä lopussa. Plussana "kaunis" 70-l visuaalinen ilme, jonka tasolla se tosin häviää Who saw her dielle...

Antti Tohka (9.12.2003 17:55)

Tama oli muistaakseni foorumi elitisteille, ei millekaan tynnyrissa elaneille taviksille.

Ja silti äänestyksen ylivoimaisena ykkösenä on – yllätys, yllätys – tavisgiallo Profondo Rosso.

Miten sen selität?

Disco Studd (15.12.2003 16:45)

Antti Tohka (9.12.2003 17:55)

Tama oli muistaakseni foorumi elitisteille, ei millekaan tynnyrissa elaneille taviksille.

Ja silti äänestyksen ylivoimaisena ykkösenä on – yllätys, yllätys – tavisgiallo Profondo Rosso.

Miten sen selität?

No ehka se on paras (ainakin luetelluista). Laurin sanoin "ei tässä mitään ompa erikoista ‑pisteitä olla keräämässä".

Profondo rossolle meni ääni. Sen suosio ei erikoisemmin ihmetytä, kaikki elementit mitä gialloista yleensä haetaan on siinä täydellisimmillään. Blood and Black Lace oli kakkosvaihtoehto, muita voisin äänestää lähinnä brassailuna tai siksi että niistä löytyy tissejä.

Vaikea mennä sanomaan rakkainta gialloa mutta Sergio Martinon Torso on yksi mieleisimmistä ja sitä ei ole vielä mainittu.

Vaikea mennä sanomaan rakkainta gialloa mutta Sergio Martinon Torso on yksi mieleisimmistä ja sitä ei ole vielä mainittu.

Hmm, mielipiteitähän on monia mutta mielestäni Torso on yksi lajityypin edustaja joka ei ansaitse mainintaa tässä pollissa. Juoni on niin suoraviivainen ja näytteleminen on niin huonoa mitä nyt surkean käsikirjoituksen raameissa pystyy näyttelemään.Jos jotain hyvää pitää leffasta mainita niin se on se että siinä näyttelee Carla Brait joka myös löytyy Case Of The Bloody Iris:ista. Cool.

Case of the Bloody Iris sai ääneni, jostain syystä se on tämän joukon mieleenpainuvin... ehkä osaltaan siksi että se on mielestäni hyvinkin poikkeuksellinen Carnimeon elokuvaksi.

Leffassa on hyvät musat, hyvät näyttelijät ja jopa juoni, jota ei hämmennä sokeat papit tai yliluonnolliset voimat.

Orchids taas lienee huonoimpia mitä olen koskaan nähnyt gialloja, kertokaa nyt mikä siinä on niin jees..?

Kenties värien sävytys ja perusgiallo-meininki, ai niin: ja huono dubbaus. Joo eihän tuo ole vahvimmasta päästä minunkaan mielestä. Mutta ihan katsottava.

sud (18.1.2004 17:20)

Oliko Who saw her die julkaistu suomessakin? Oliko tämä se Verta Venetsiassa tjs.?

Sepä juuri. Harvoin nähty.

sud (18.1.2004 18:20)

Orchids taas lienee huonoimpia mitä olen koskaan nähnyt gialloja, kertokaa nyt mikä siinä on niin jees..?

Surkeaa finaalia lukuunottamatta mainio, hiton hyviä murhia ja hyvää hiippailua.

Slemmy (19.1.2004 10:52)

sud (18.1.2004 17:20)

Oliko Who saw her die julkaistu suomessakin? Oliko tämä se Verta Venetsiassa tjs.?

Sepä juuri. Harvoin nähty.

Pidän luultavana, että Nicolas Roeg näki tuon ennen kuin teki Kauhunkierteen (Don't Look Now/Decembre Rosso Shocking), leffoissa on yhdistävän Venetsia-miljöön lisäksi monia samantapaisia teemoja, henkilöitä sekä leikkausratkaisuja.

Lauri Lehtinen (19.1.2004 13:36)

Slemmy (19.1.2004 10:52)

sud (18.1.2004 17:20)

Oliko Who saw her die julkaistu suomessakin? Oliko tämä se Verta Venetsiassa tjs.?

Sepä juuri. Harvoin nähty.

Pidän luultavana, että Nicolas Roeg näki tuon ennen kuin teki Kauhunkierteen (Don't Look Now/Decembre Rosso Shocking), leffoissa on yhdistävän Venetsia-miljöön lisäksi monia samantapaisia teemoja, henkilöitä sekä leikkausratkaisuja.

Vihjasin lähinnä, että kotimainen originaali on harvoin nähty, mutta ihan oikeassa olet muilta osin.

Juu, en sinänsä tarkoittanut kommentoida viestiäsi vaikka siitä tuli mieleeni Roegin ja Ladon leffojen yhtäläisyydet. Harmi kun FIx-version kuva on niin cropattu.

Verta Venetsiassa lähti aikanaan omasta hyllystäni varsin nopeasti kiertoon. Kasetti ei ollut muihin FIX-gialloihin verrattuna sieltä rumimmasta päästä, mutta itse leffasta ei tuollaisena versiona saanut paljoakaan irti – Morriconen scorea lukuunottamatta toki. Se rumin FIX-giallo lienee Kohtalokkaat kuvat, vaikka onkin tissiä kannessa. Vai oliko se julkaistu vasta videolain jälkeen sittenkin?