12.2.2006 13:37
Vasta nyt perjantaina tuli vilkaistua tuo vintiöiden ja markusselin-klubilaisten häröily. Ei se oikeastaan mitenkään mahdottoman toivotonta meininkiä ollut, kyllä tuota muistaessaan voisi jatkossakin yrittää katsella. Oli toki typeriä, väsähtäneitä ja pitkitettyjä "ideoita" siellä sun täällä, mutta kyllä paikoitellen jopa viihtyi, mikä lie jonninmoinen vähimmäisvaatimus sketsisarjalle. Tässä mitään räkänaurua odotettu.
Sarja toi ainakin itselleni lähinnä pelottavia muistumia 80-luvulta, jolloin Erkki Saarela väänteli kiiltävää naamaansa Soitinmenojen ja Hukkaputken sketseissä. En lähtisi personoimaan 80-luvun sketsiviihdettä sittenkään Heikki Kinnuseen, vaan nimenomaan Erkki Saarelaan, jonka pakkohauska ylinäytteleminen jyrää alleen Kinnusen, joka sentään on ajoittain sympaattinen.
Ja tässäkin sarjassa näyttelee vintiö Niko Saarela, joka on Erkki Saarelan poika. En tiedä, paraneeko pojasta polvi, mutta poika näyttää vuosi vuodelta pelottavissa määrin enemmän isältään. Ollaan matkalla kohti ympyrän sulkeutumista. Välillä sitä tunsi katsovansa jonkinlaista painajaisunimaista, nollabudjetin versiota Soitinmenosta, jossa sentään oli jotain tuotannollisiakin arvoja. Ja toimivia piisejä.
(Enemmän) käsikirjoittamalla akselista Hietalahti-Saarela-Franzén-Nurkse saisi hyvinkin toimivan. Niitä naisnäyttelijöitä unohtamatta: tuppasivat varastamaan friidut koko shown.
