Dvd:t on perseestä

Ylioppilaslehti 6/2001:

"DVD SAA ODOTTAA



MINULTA KYSYTÄÄN USEIN, olenko hankkinut DVD-soittimen ja lopettanut aikansa eläneiden videokasettien kelailun. Vastaus on pysynyt samana vuodesta toiseen. Siirryn kyllä joskus DVD-aikaan, mutta mitään kiirettä ei ole. Aina kun mietin asiaa tarkemmin, systeemin vaihto lykkääntyy vähintään puolella vuodella.



Toisin kuin videonauhureita, DVD-koneita ei käytetä juuri muuhun kuin elokuvien katseluun. Viime joulumarkkinoilla oli noin 800 suomeksi tekstitettyä DVD-elokuvaa. Elokuvia on suunnilleen yhtä paljon kuin tavallista huonommassa videovuokraamossa, ja Hollywood-keskeinen tarjonta vastaa muutenkin Taka-Ankialan R-kioskin leffanurkan antia. Uusia nimikkeitä tulee tietenkin jatkuvasti myyntiin, mutta niistä ei näy löytyvän ratkaisua DVD-skenen imago-ongelmiin: yllättävyyden, riskinoton ja historiantajun puutteeseen, jolta on toki vaikea välttyä, jos kohdeyleisöksi halutaan vain tasaisen varmasti kuluttavia wannabe-juppeja.



DVD:n lanseerauksen yhteydessä Hollywood viipaloi muun maailman rahastettaviin markkina-alueisiin. Suuren yleisön DVD:t on varustettu aluekoodein, joiden tarkoitus on estää ihmisiä katsomasta heidän koodialueensa ulkopuolelle tarkoitettuja DVD-levyjä. Muutenhan he voisivat nähdä elokuvat jo ennen niiden paikallista ensi-iltaa!



Vain suurten levittäjien etuja palvelevista näköesteistä ei ole iloa katsojalle, ellei hän saa kicksejä markkinakoneiston manipuloinnille antautumisesta. Alueiden erillisyyden vaalimisesta huolimatta eri maiden DVD-hyllyjen sisällöt ovat yhdenmukaisempia kuin videovalikoimat, joissa on pakollisten Gladiaattorien lisäksi aina edes vähän paikallisväriä.



Mainoskampanjoiden DVD-utopiaan kuuluu soittimen ympärille rakennettava kotiteatteri, jossa kuvanlaatu ja äänentoisto ovat samaa tasoa kuin elokuvateattereissa. Teknosatsauksen jälkeinen ideaalitila lienee show-ominaisuuksiltaan Kinopalatsin pikkusalia muistuttava olohuone ­ epäilemättä joidenkin silmissä kutsuva tila.



On kuitenkin myös katsojia, jotka viihtyvät elokuvateatterissa mutta eivät halua asua sellaisessa. Vaikka thx-kaiutinsysteemit lisäävät elokuvaelämykseen potkua, kaipaan niitä kotiini yhtä vähän kuin Tennispalatsi 1:n jättikangasta. Ja eikö elokuvakulttuurin yksi peruspointti ole se, että tulee vähän käytyä ulkona?



Kolminumeroisia summia maksavat DVD-levyt kestävät käyttöä eri tavalla kuin halvat ja rakeiset videot. Kulumattomuudesta ei kuitenkaan ole välttämättä käytännön hyötyä. Ehkä Gone in 60 Seconds on ansiokas vauhtipläjäys, mutta pitääkö se omistaa muodossa, joka säilyy priimakunnossa sukupolvelta toiselle? Voi myös kysyä, tuleeko kertakäyttöviihteeseen kovia ikuisuusarvoja, jos se varustetaan klikattavalla valikolla, jonka avulla voi vaihtaa suomenkielisen tekstityksen islanninkieliseen kesken repliikin tai kuunnella audioraitaa, jossa Mel Gibson kertoo, että hänen näyttelemänsä rooli oli haastava.



Alan kriitikoilla on tapana jakaa elokuville erilliset arvosanat sisällöstä ja DVD-ominaisuuksista. Jälkimmäisessä sarjassa DVD-yleisölle tuotetut lisämateriaalit ovat omiaan nostamaan pisteitä. Kauan ennen DVD-aikaa tehty Walt Disneyn Fantasia on DVD:nä luonnollisesti huonompi ostos kuin DVD-lisukkeiltaan runsaampi Fantasia 2000. Historiallisesti merkittävät teokset häviävät lähes aina uutuuksille tekniikkaskabassa, ja siksi kai DVD-maahantuojat ovat niin haluttomia julkaisemaan niitä.



Kotiteatterin rakentelu ei tunnu mielekkäältä, ellei sen jatkeena ole vähintään sadan elokuvan DVD-kirjastoa, jonka kokoaminen ilman laitehankintoja maksaa noin 15 000 markkaa. Koko laskun maksaminen voi olla vaikeaa, mutta toistaiseksi on vaikeampaa saada kasaan sata DVD-elokuvaa, jotka kannattaa omistaa.



Lauri Lehtinen"



Tämä on pitkästä aikaa hölmöin lukemani juttu. Toivottavasti Lehtinen on muuttanut kantaansa sitten alkuvuoden 2001. Sinänsä aika typerää nostaa vanha kirjoitus esille, mutta halusin tietää, miksi (alunperin?) näin vittumainen suhtautuminen dvd-lättyihin. Dvd:n hankkiminen rinnastetaan jotenkin pakolliseen kotiteatterin hommamiseen.

Minä itse ostin dvd-soittimen vasta alkuvuodesta 2002, kun vihdoin alkoi tuntua siltä, että hopeakiekkoina saa jo oikeasti jotain muutakin kuin viimeisimpiä Hollywood-hittejä kaiken maailman "ekstroilla" höystettynä. Vuoden 2003 tarjonta kotimaassakin on ollut jo kieltämättä kohtuullisen kiintoisaa, mutta tilanne vuonna 2001 oli etenkin Suomen markkinoilla toden totta vielä kovin, kovin, kovin tylsä ja yksitoikkoinen.

Whatever, hra Lehtinen voi kertoa dvd-aikaan siirtymisestään omin sanoin jahka palaa ulkomailta. Eipä tuossa tekstissä ilmene mitään v-mäisyyttä dvd-lättyjä kohtaan sinänsä, vaikka dissataankin sitä sirkusta (animoidut valikot, my ass!) joka ao. bisnekselle edelleen on kovin leimallista.

Spaddu (7.12.2003 19:31)

Tämä on pitkästä aikaa hölmöin lukemani juttu.

Enpä sanoisi niinkään. Sikäli vähän vanhentunut, että leffatarjonta alkaa olla tänä päivänä jo ihan kohtalainen, mutta esim. tuo kotiteatteri-kuittaus on täyttä totta ja ajankohtainen tänäänkin.



Ja edelleenkään devaria ei voi käyttää muuhun kuin elokuvien katseluun, mikä tekee VHS:sästä käyttökelpoisemman tallenteen.

Disco Studd (7.12.2003 19:17)

Ja edelleenkään devaria ei voi käyttää muuhun kuin elokuvien katseluun, mikä tekee VHS:sästä käyttökelpoisemman tallenteen.

Mä en ymmärrä. Tarkoitatko ettei DVD:lle voi muka nauhoittaa?

Nythän on tullut markkinoille jo ensimmäiset kovalevyn sisältävät äänittävät soittimet eli voi kai editoida leffoista esim. mainokset pois. Tässä mielessä ollaan jo ohi vhs:stä. Hinta on kyllä vielä kova.

Onhan tuossa mielipiteessä haistettavissa sellaista jääräpäistä periksiantamattomuutta, joka kääntää formaatin vaihdon/uuden rinnalle noston periaatekysymykseksi. Ihan sama juttu kuin jollain vinyyli-friikeillä, jotka tekevät vinyyli-levyjen ylistämisestä aivan omanlaistaan runoutta.

Toisaalta tuo juttu on tosiaan pian kolme vuotta vanha, ja kuten jo edellä todettiin 2001 alussa asiat näyttivät vielä paljon heikommille hopeakiekko rintamalla. Omistin itse 'jo' tuolloin DVD-soittimen, mutta VHS oli yhä merkittävin formaatti ja tämä jako meni uusiksi oikestaan vasta kuluneena vuonna 2003.

MikaR (8.12.2003 09:26)

Ihan sama juttu kuin jollain vinyyli-friikeillä, jotka tekevät vinyyli-levyjen ylistämisestä aivan omanlaistaan runoutta.

Vinyyleissä voidaan ihan vakuuttavasti väittää olevan esim. lämpimämpi ja täyteläisempi sointi kuin cd:ssä. (itse en ole hifisti, enkä väitä mitään) En ole kuitenkaan törmännyt kehenkään, joka väittäisi vhs:n olevan laadullisesti (ääni/kuva) parempi kuin dvd.

Tämä ei mennyt jakeluun aikoinaankaan, mutta turha sitä on enää jauhaa.

Kotiteatteriosuutta voisi tietysti, kun on kerran ajankohtainen vieläkin. En oikeastaan ymmärrä, miksi "kotiteatteri" olisi jotenkin halveksittava. On enemmän ok nauhoittaa tv:stä vhs:lle ja katsoa elokuva kasetilta matkatelkkarissa kuin dvd:ltä ja kenties videotykillä?

Minusta ihan hyvä idea tuoda juttu esiin. En ole aikaisemmin lukenutkaan tuota, joten en tiedä miten olisin aikaisemmin siihen suhtautunut. Mutta nyt ainakin voi todeta, että kehitys dvd-rintamalla on mennyt aika paljon eteenpäin muutamassa vuodessa.

Minä olen aina kuulunut dvd:n kannattajiin eikä se minulle ole koskaan ollut mikään juppijuttu. Minun mielestä dvd't ovat yhtä tärkeä osa elokuvakulttuuria siinä missä videot ja elokuvateatteritkin. Joten kiinnitin huomiota tähän lauseeseen, joka lienee kuitenkin vähän ironiaa... "elokuvakulttuurin yksi peruspointti ole se, että tulee vähän käytyä ulkona?





Mutta jokaisellahan meillä on mielipide, kiintoisaa kuulla mr Lehtisen tämän hetkinen näkökulma asiaan.

DVD vs. VHS-keskustelua on käyty niin moneen kertaan, niin kauan ja niin monella foorumilla, ettei ainakaan itsellä ole juurikaan uutta sanottavaa. Sellaisen pointin haluan kyllä tuoda esiin, että olen saanut hankittua dvd-muodossa sellaisia harvinaisuuksia, pienen diggaripiirin leffoja etc. joita olisi käytännössä ollut mahdotonta löytää VHS-muodossa, osaa ei siinä muodossa edes ole saatavilla ja jos onkin on kyseessä helvetisti leikattu tai vaihtoehtoisesti pan&scannattu versio – parhaassa tapauksessa molemmat samassa paketissa.

Moni asia tuossa vanhassa kirjoituksessa pitää edelleen paikkansa, moni asia taas on paljonkin muuttunut.

Enkä todellakaan ymmärrä mitä vikaa on siinä, jos puitteet elokuvien katsomiseen kotonakin ovat kunnossa.

Vuosituhannen alussa tama teknologiahossotys naytti johtavan siihen, etta oheistuotteet ajavat itse asian ohi. Tama arsytti minuakin todella paljon. Ihan niinkuin leffojen katsominen VAATISI jonkun 7.2 aanijarjestelman ja videotykin tueksensa. Kaikki viittasi siihen, etta himasta ei tarvitsisi enaa poistua ihmisten ilmoille, ainakaan elokuvateattereihin.

Vanhala ja muut teknosuorittajat muistavat varmasti puritaanisen, mina katson leffoja vain beta- kaseteilta, asenteeni, joka tyssasi siihen kun hankin kaytetyn LD- soittimen joskus vuonna 99. Taman jalkeen luisuminen monikanavamaailmaan alkoi. Kotiin hankittiin subbarit ja takakaijuttimet. Virka-apua kyseltiin hifi-maestrolta puhelimitse harvase paiva, videokasetit alkoivat tuntumaan vastenmielisilta. Silti ainoa asia mita kadun, on valtava kerailyvimmani jonka ansiosta hylly on taynna korkkaamatonta hopeakiekkoa enemman, kuin niiden katsomiseen on vapaa-aikaa. Vinyylilevyt olivat saaneet rinnalleen uuden fetissin.

Kalle totesi joskus jossain NYT- liitteen tms. haastattelussa osuvasti, etta vinyyli on elamantapa. DVD ei kuitenkaan sita ole.



KRS-Onea mukaillen



"DVD is something what ya watch, elitismi is something what ya live"...vittu kun tulee wackia lappaa pitkan viikonlopun jalkeen. Tanaankin olisi ollut vapaapaiva, mutta katsoin terveellisemmaksi tulla duuniin...

Ennen kuin LL teilataan ihan täysin, niin eiköhän tuo teksti kuitenkin ole tyylilajiltaan kolumni ja se kannattaa lukea sellaisena. Vaikka siinä nyt asioita melko paljon kärjistetäänkin, niin on siinä siltikin tiettyjä pointteja joita voin allekirjoittaa täysin. Esimerkiksi se, että melkein mikä tahansa elokuvan irvikuva muuttuu omistamisen arvoiseksi klassikkotekeleeksi kun siihen vain pultataan kylkiäiseksi helvetillinen määrä extra-materiaalia. Eipä tarvitse matkustaa kuin sanonko minne, niin olipa käsiteltävänä elokuvana sitten kuinka surkea tekele tahansa, niin jos joku ilmoittaa, että siitä tusina törystä on muuten tulossa n-levyn julkaisu, niin eipä kestä kauaa kun ketju on täynnä: it must be mine!, pakko-ostos ja

ukkoja. Jos ei muuten saada perusteltua julkaisun olemassaoloa, niin sillä palastetaan kasvot kun ilmoitetaan, että ko. kiekko on paras referenssilevy ikään.



Tavallisimmin haistatan paskat lisukkeille, mutta rehellisesti sanottuna tulee joskus käytyä pään sisällä sellaisia Klonkku debatteja, joissa toinen osapuoli koittaa perustella toiselle, että jos nyt kuitenkin järkevästi jätetään se super hyper extra julkaisu ihan vain kiltisti hyllyyn ja toinen osapuoli on jyrkästi toista mieltä.

On näistä "s.h.e." julkaisuista kuitenkin se hyvä puoli, että kun sellainen on julkaistu niin viimeistään silloin Anttila yms. puljut dumppaavat tavalliset versiot hyvinkin huokeaan hintaan pihalle. Ja tämä on se syötti joka puree meikäläiseen, joskus liiankin hyvin.



Niin ja sellainen asia vielä, että mielestäni dvd ei ole sellainen perkeleen keksintö kuten alun vuodatuksistani tässä ja aiemmin muualla on saattanut saada kuvan. Pakko kai se on tottua siihen, että nykyisin on dvd-harrastajia ja elokuva-harrastajia. Kumpaan ryhmään sitten itse kuuluu on jokaisen oma asia. Niin ja tuohon väliin iskeneen Antin mainitsema keräilyvimma on oma taudinlajinsa josta on myös joskus tullut purettua sydäntä, mutta ei nyt siitä enempää.

Ekstroista voi olla montaa mieltä, mutta jos on niin vitun vastaan, niin miksi täytyy se levy edes hankkia? Aidot harrastajat ostavat kuitenkin elokuvan sen sisällön vuoksi. Jos mukana tulee jotain commenttiraitaa, niin tuleepahan jotain kaupan päälle. Korkeista hinnoista mussuttavat voivat venata niin kauan, kunnes levy saapuu alelaariin. Mielestäni on kuitenkin ihan järkeenkäypää maksaa täyteen-ahdetusta levystä enemmän kuin perus-VHS:stä (uuden sellaisen ennen dvd-levyjen invaasiota 100 mk). Ja tietyistä levyistä on ekstrattomia, yhden levyn painoksia.

Kotiteatterikuittaus on sikäli omituinen, että kotiteatteri ei ole missään mielessä välttämättömyys. Vaikka dvd:n takakannessa lukee 5.1 ja DTS, ei se tarkoita, että elokuvaa ei voisi katsoa kunnolla ilman monikajarisysteemeitä.



Muutenkin alkuperäisessä jutussa paistaa läpi aika nuiva asenne dvd-levyihin. Kaikki huonot puolet – joista oma on omassa päässä – tuodaan esille, mutta paras puoli (että dvd hakkaa vhs:n lähes joka suhteessa) jätetään pois. Esim. kasettien käyttöikää koskeva huomatus on aika ihmeellinen.



No joo, Lehtisen mielipiteet ovat luultavasti muuttuneet kolmessa vuodessa.

Kevennykseksi tuohon keskusteluun sopiva irc-kvootti:

Minä odottelen edelleen sitä Super-Extended-Prolonged gift pack versiota, jossa on kaikki kolme leffaa, joihin on lisätty ne poispätkityt 10 tuntia haltiarunojen lausuntaa nuotion äärellä, 25 DVD:tä "behind-the-scenes" ‑kameramateriaalia ja dokumentteja, 100 paria haltiakorvia, Minas Morgul ‑nukkekoti, kilo Konnun multaa, puolikas Klonkkua ja Puhallettava Peter Jackson.

Antti Tohka (8.12.2003 14:05)

Vanhala ja muut teknosuorittajat muistavat varmasti puritaanisen, mina katson leffoja vain beta- kaseteilta, asenteeni, joka tyssasi siihen kun hankin kaytetyn LD- soittimen joskus vuonna 99. Taman jalkeen luisuminen monikanavamaailmaan alkoi. Kotiin hankittiin subbarit ja takakaijuttimet.

Muistissa on ja myönnän osallisuuteni hankintoihisi, heh. Ja äkkiä se dvd-soitinkin löytyi.



Tosiaankin nimikerintamalla vuosi 2001 ei vielä Suomessa todellakaan ollut erityisen ihmeellinen, dvd-markkinoiden kasvu on ollut hurjaa ihan parissa vuodessakin.



Aihetta sivuten, mutta kun ne mainittiin voisi sanoa sen että kovalevyn sisältäviä tallentavia dvd-soittimia tosiaan on jo markkinoilla ja niiden idea on ehdottoman kätevä. Valitettavasti niissä on nykyään vain analoginen viritin kun dvd:lle tietenkin olisi ideaalinen digitaalinen lähete parhaimmillaan anamorfisella kuvalla. Nyt on tarjolla tähän vain kaksi digiviritintä joissa on sisällä kovalevy, käteviä ajansiirtoon kaikilta digikanavilta. Nokia 260T ja Humax PVR-8000 ovat tosin nekin vielä ensimmäisiä lajissaan Suomessa, mutta kannattaa ehkä tutustua. Kyse on siis maanpäällisten digilähetysten vastaanottoon tarkoitetuista DVB-T laitteista.