Aasialaiset menestyneet nykyelokuvat

Aasiasta tulee nykyisin joka vuosi entistä ylistetympiä elokuvia. Hayao Miyazakin, Kim Ki-Dukin ja Chan Wook-Parkin teokset ovat yltäneet eurooppalaisilla kuin festivaaleilla kuin oscar-gaalassakin kärkisijoille asti.

Onko kyse ikuisesta (ja turhasta) "aasia-eksotiikka" ilmiöstä tai esim. Miyazakin kohdalla animen ja mangan viime vuosien suunnattomasta voittokulusta länsimaisessa populaarikulttuurissa?



Itse olen ainakin valmis vannomaan edellä mainittujen ohjaajien nimiin.

Vaikka en kovin tarkkaan seuraa aasialaista menestyvää nykyelokuvaa (esim. uusi Hong Kong ‑elokuva ei ole tuntunut kiinnostavalta pitkään aikaan), pystyn nostamaan ainakin nuo mainitut korealaiset Kimin ja Parkin jalustalle tärkeinä tekijöinä. Parkin Sympathy for Mr. Vengeance ei ehkä täysin onnistu äärimmilleen viedyssä minimalistisuudessaan, mutta kaikki virheet onkin korjattu viimeistään Oldboyhin päästäessä. Kim alkaa olla Viiden vuodenaikansa myötä jo sellainen maalari, että ura jo tuollaisenaan ansaitsisi jäädä elokuvahistoriaan.

Ehkä viimeisin Hong Kong ‑elokuva, joka todella yllätti ja säväytti, on Daniel Chanin jännitys/toimintadraama Slow Fade (1999), jossa tavoitetaan aidosti ahdistava ja tiukentuva tunnelma huumeriippuvuusjuonen ympärille.