19.1.2006 16:42
No joo. Kun aletaan puhua elokuvahistorian merkkipaaluista, pitäisi ihan aluksi ylittää rahvaanomaiselta vaikuttava "tykkäsin" / "en tykännyt" jaarittelu. On turha alkaa edes keskustella syvällisemmin jostain Citizen Kanen kaltaisesta vedenjakajasta ilman kykyä sijoittaa se oman aikansa ja laajemmin elokuvahistorian raameihin. Ylipäätään suomalaista elokuvajournalismia, samoin kuin elokuvataiteen eri opiskelijapiirejä tuntuu vaivaavan pakkomielteinen tarve tarkastelella "cinemaa" lähinnä pelkästä omasta subjektiviteetista käsin. En nyt sano, että täysin objektiivinen lähestyminen olisi edes mahdollinen saatikka suotava, mutta toisinaan ärsyttää ko. pakkomielteinen tarve kieltää kirjatun elokuvataiteen historia. Luonnollisestakaan en halua kieltää keneltäkään mielipiteen oikeutta, mutta muistuttaisin että elokuvista voi keskustella muussakin kuin "minä" ‑muodossa.
Kaipaisin tähän vähän täsmennystä, jotta keskustelussa päästään eteenpäin. 40 ‑luvullahan tehtiin lukemattomia elokuvia joissa on sujuva tarina, joten miten perustelet että Citizen Kane poikkeaa tältä osin edukseen?Teknisen nerouden lisäksi Kanessa on sujuva tarina ja Wellesin karisma.
Onko sulla Mustonen nykyään aina haarukka poikittain perseessä kun luet foorumia?