Little Britain

Helvetin hauska Pikku-Britannia uusintana Subilla perjantaisin. Tänään.

Eka jakso olikin näkemättä ja tokaa odotan innolla.

Kelpaa katsoa uusintaa ja odotella että Suomi DVD:n hinta laskisi.

Ykköskauden dvd:n löytyminen edullisesti Anttilasta ei liene enää kellekään uutinen, mutta tiedoksenne, että Cd-Wow:lta kakkoskautta saa kuudella punnalla.

Mahtava sarja, johon tutustuin vasta äskettäin kaverin suosituksesta. Aivan kuin englantilaiset olisivat pöllineet suomalaisjunteilta idean hahmovetoisuudesta, ja vain tehneet sen miljoona kertaa paremmin, ts. käsikirjoitettuna. Matt Lucas on paitsi kouluesimerkki siinä, miten näyttelijä panee itsensä likoon, myös tekee parhaat koskaan näkemäni miehen näyttelemät naisroolit, ja se ei ole vähän se.

Kaksi ekaa kautta nyt katsottu, extran määrä on kakkoskauden tupla-dvd:llä melko huikea. Mielestäni on erittäin hyvä ratkaisu kuvata reilusti matskua, ja rajata rankalla kädellä pois kaikki, joka ei toimi. Sarjan teossa toteutuu ihailtavalla tavalla Kill Your Darlings-ajattelu.

Extrojen poisjätetyissä sketseissä on paikoin todella taakia kamaa, joka panee miettimään, millaisia ratkaisuja kolmoskaudella on mahdettu tehdä. Onko joku nähnyt ko. kauden? Raportoikaapa, millainen on, ja kannattaako hankkia. Kakkoskaudella on mielestäni jo hieman väsähtäneisyyttä, koska käytössä on paljon ykköskaudelta jo tuttuja hahmoja, mutta asia ei rasita, koska kirjoittajat keksivät hahmoille aina uusia ja hauskoja variaatioita.



Little Britain on englantilaisessa komediakentässä omanlaisensa, aikuisten Fast Show. Huumori liikkuu jossain myötähäpeän ja superironisen, helvetinmoisen ilkeyden mustassa välimaastossa, ollen kuitenkin hale & pace-osaston lad-huumorin yläpuolella. Välillä tulee miettineeksi, mille oikein nauraa. Tekijät eivät kaihda täyskaheleita ideoita, joista mielestäni huippu on se toimistoon tuleva pikkumies, joka haluaa tehdä kaikkiin projekteihin tunnuspiisit. Kyllä on suomalaisilla opittavaa.



Toisaalta en kyllä haluaisi brittikomiikan kokonaisuutena kehittyvän Little Britainin suuntaan. Rujot visiot kun alkavat puuduttaa ennen pitkää. "Call Me Bubbles"... voi pyhä jeesus!



Mutta kyllä vain: parhaat miesten näyttelemät naisroolit. Ikinä.

QCine ( 14.10.2006 20:30)

Tekijät eivät kaihda täyskaheleita ideoita, joista mielestäni huippu on se toimistoon tuleva pikkumies, joka haluaa tehdä kaikkiin projekteihin tunnuspiisit.

Joo, ja yksi omista varhaissuosikeista oli se flipannut majatalon isäntä, joka elää jossakin omassa keskiaikaisessa fantasiamaailmassaan, vastaillen simppeleihin kysymyksiin mitä hämärimmin sanankääntein ja huilufilleillä höystäen.

Kolmoskauden boksi on jo matkalla, täytyy kommentoida kun on saapunut ja saatu katsottua. Lontoon serkku kehuu tason säilyneen, mutta katsotaan nyt.

Ehdinpäs ensin... ei se Lontoonserkku mitenkään väärässä ole. Extroja en ole vielä kahlannut, mutta semmoinen tuntu tuli, ettei sarja enää jatku muuta kuin rahastus-live-esityksinä. Nimittäin suuri osa sketsijatkumoista pannaan pakettiin, kuitenkin yllättävän häiritsevällä tavalla, eli ilkeät hahmot tuppaavat saamaan sovinnaisella tavalla "palkkansa". Onkohan jostain BBC:ltä tullut noottia, että nyt otatte jätkät pakkia. Tinkimätön sarja tinkii ihan kolmoskautensa loppumetreillä.

Epätervehenkisten hahmojen toilailujen variaatiot ja pissakakkahuumorin kekseliäs käsittely jaksavat suurimmilta osin naurattaa vatsanpohjasta saakka. Pari yksioikoisinta hahmoa olisi ehkä saanut jättää telakalle jo 2.kauden jälkeen, mutta kokonaisuus on silti ehdottoman oikeutettu olemassaoloonsa. Näitä kuuden jakson tiiviitä ryppäitä ei voi kuin ihailla, kyllä nytkin nälkä jäi, myöntää pitää.

Pari jaksoa kolmoskaudesta katselematta, kuten myös extrat. Daffydin ja Vicky Pollardin hahmot ovat osuvimmat juttunsa heittäneet jo viime kausilla, Fat Fightersin Marjorie sen sijaan porskuttaa edelleen täysillä ja todella poliittisesti epäkorrektisti. Oksentava daami ja virtsaava täti ovat törkeitä mutta voisivat olla vähemmän ennustettavia. Paljoa muuta valittamista ei olekaan; jälleen asiallisen räävitöntä sekä kaistapäistä meininkiä ja edelleen ylivoimaisesti homoin sketsisarja ikinä.

Kolmoskauden extroissa nähdään myös hapannaamaisen (ja ilmeisesti moraalinvartijaksi ryhtyneen) 77-vuotiaan ohjaajaseniori Ken Russellin kommentti sarjasta ja eräästä Fat Fighters ‑episodista: "It's disgusting and a cheap gag". The sketch that offended him saw Lucas' Fat Club character Marjorie Dawes spitting at Vanessa Feltz.

Kommentti juontaa kakkoskauden jälkeisestä TV-palkintojen jakotilaisuudesta, jossa raivostunut Russell karjui palkintoaan noutavalle Matt Lucasille.

Russell, 77, RAGED: "Get off, you will not get a third series. You can't go spitting in people's faces." A clearly shocked Lucas replied, "when I grow up I want to be as red as Ken".