Abel Ferrara

King Of New York 

Helvetin upea, mutta jostain syystä helvetin vähälle huomiolle jäänyt mestariteos. Kova näyttelijäkaarti ja erityisesti Walken elämänsä vedossa. Ferraran synkkä ja nihilistinen maailma toimii henkilöhahmoineen vaan niin loistavasti. 

Fear City

Synkeän ahdistava, mutta osittain hieman keskeneräisen oloinen kokonaisuus. Berengerin esittämän Matt Rossin mafiataustat jäivät vähän hämärän peittoon, samoin kuin sarjamurhaajan kirjoittama "Fear City" kirja ja motiivit noin muutenkin. Billy Dee Williams hyvässä överi kusipää roolissa ja Melanie Griffith vetäisi hienon suorituksen. Tomppa nyt taas oli vähän liian Tomppa, mutta ei paha. Takaraivossa jyskyttävä tieto Suomikiekon R-rated versiosta häiritsi hieman kokemusta.

Bad Lieutenant

100% Harvey Keitel show. Katolilainen tematiikka sopii elokuvan henkeen ja Ferrara on ehkä tinkimättömimmillään. Hieno elokuva, mutta ei kuitenkaan toiminut toisella katselukerralla enää ihan niin hyvin ja voisinkin väittää leffaa hitusen yliarvostetuksi.

Driller Killer

Eihän elokuva jonka nimi on jotain niin hienoa kuin "Driller Killer" vaan voi yksinkertaisesta olla huono...ja eihän se olekkaan, jokseenkin vain vähän liian amatöörimäinen. Ferrara alias. Jimmy Laine vetelee pultsareihin reikiä maailman pisimmän sähköjohdon omaavalla poralla. Goret mainettaan paljon laimeammat, joskin muutamia "ihan jees" puistatuksia mahtui silti mukaan. Minulle vain uppoaa tälläinen "yksi ihminen sekoaa ympäristöstään" teemat ja Ferrara esittääkin päähenkilönsä sekoamista paikoitellen todellakin hienosti. Luomisen tuskaa ja sitä rataa. Elokuvan lopetus myös yksi parhaista, ehkä olisi ollut vielä toimivampi ilman pimeässä tapahtuvaa dialogia.

Body Snatchers

Eihän tämäkään huono ole, jotenkin vain niin vitun mitäänsanomaton. Ferrara onnistuu luomaan paikoitellen sopivan ahdistavaa tunnelmaakin, mutta kun päähenkilöt vaan ovat niin tylsiä ja kliseisiä ettei heistä jaksa välittää. Armeijapaikka tarjoaa tylsän miljöön, eikä siitä mitään kiinnostavaa irti saadakkaan. Latteaa menoa, vähän joka kantilta katsottuna.

Ms. 45:n tulevaa Blu-Raytä odotellessa...Addiction ei jotenkaan edes yritä kiinnostaa, Funeral varmaan pitäisi yrittää katsoa. 

Vastaan ensin topicin alkuperäiseen kysymykseen eli mielestäni paras tällä hetkellä katsomistani Ferraran elokuvista on King Of New York. Se on elokuva jonka pystyy ottamaan hyllystä melkeinpä milloin vaan uusintakatseluun ja siinä on helkutin hyvä casting. Ja vaikka Frank Whiten kaikki edesottamukset eivät olekaan käsikirjoitettu täysin realistisessa mielessä uskottavasti, niin elokuva sisältää niin monia hienoja kohtauksia että sen pariin palaa aina mielellään.

Sen sijaan eilen katsoin Ferraran..

Dangerous Game (1993) **½

..joka on laahaava tarina Harvey Keitelin esittämästä elokuvaohjaajasta, joka työstää elokuvaa, jonka päähenkilö on sortunut viinaa, kokaiiniin ja vaikeaan naissuhteeseen. Elokuvan mies potee myös rankkaa ahdistusta kapitalistista yhteiskuntaa ja oikeastaan koko elämäänsä kohtaan ja käy myös keskustelua Jumalan kanssa jonka olemassa olosta ei ole varmuutta. Keitelin esittämä ohjaaja potee myös omanlaistaan tuskaa ja elokuva ja todellisuus alkavat linkittyä toisiinsa elokuvan naispääosan (roolissa Madonna) myötä.

En nyt muista mihin aikaa Ferraran oma huumeidenkäyttö oli pahimmillaan, mutta tästä elokuvasta tulee eittämättä mieleen yhtymäkohdat ohjaajan oikean elämän kanssa. Elokuva on kuin eräänlainen ohjaajansa tuskan parahdus (välillä tosin katsojalle ehkä enemmänkin paskan turahdus) ja kokemuksena aivan kuin kuuntelisi jonkun huumeriippuvaisen vieroitusoireissa sopertamaa tarinaa joka vaan kestää ja kestää..Lopulta jää sellainen fiilis että ei tämä kyllä oikein toimi ja vaikka roolisuoritukset ovat suhteellisen hyvät, niin ne eivät pelasta kokonaisuutta joka jumittaa näin pahasti.

Herran perse taas mitä vääntämistä tämän toiseksi viimeisimmän kanssa!

Welcome to New York: The Feud Continues · Abel Ferrara Sees His Freedom of Speech Violated

Ohjaajan esikoinen ja nyttemmin tietynlaista kulttistatusta nauttiva genreläinen tuo yhä inhan hymyn kasvoille kaikkien vuosien jälkeen. Paikoin saatanallisen saastainen meininki tarjoaa tylyn vastineen muillekin kuin vain pintakiilloitetusta valtavirtaviihteesta vieroittuneille verihurtille. Arrow Videon vastikään julkaisema blu-ray Driller Killer:stä tuskin voisi onnistuneempi kokonaisuus olla. Alkuperäisistä kameranegatiiveistä 4K-masteroitu siirros hivelee silmiä, ja lisämateriaalit kerää kiitosta kautta rantain. Kritiikittömän katselukokemuksen kannalta kuitenkin ehkä tärkein tekijä on odotusten mukaisesti leffan neliökuvarajaus, joka pääsee oikeuksiinsa mm. geometrialtaan aavistuksen heittävää laajakuvaversiota konkreettisemmin. Silmiinpistävin ero aiempiin formaatteihin nähden on havaittavissa yökohtauksissa, joissa "hämärimmätkin" tapahtumat erottaa silmämääräisesti ensimmäistä kertaa kuten kuuluu ja ilman esim. gamma ‑säätöön kajoamista. Elokuvan molemmat versiot, teatteri ja tätä 5 minuuttia pidempi pre-release cut, on molemmat katsottavissa sekä

1.37:1 että 1.85:1 ‑kuvasuhteilla. Kaikin puolin rehellisen ruma paskapaperibudjetin filmaus, jonka voimaa ei ainakaan allekirjoittaneesta nähden heikennä sen siirtyminen korkeamman resoluution piiriin. "Luomisen tuskaa ja sitä rataa" kuten sir filmipätkä ylempänä toteaa..