Epäsikiö & Paholaisen verinen yö

Onko kellään tietoa tällaisista kivikauden Suomi-kaseteista, ja mistähän elokuvista oli kyse?

En muista ikinä törmänneeni kumpaankaan julkaisuun, mutta ääri-kauheat nimet löytyvät monien Video Markin vuoden 1982 lehtimainosten (Katso, Video Kanava) suomeksi tekstitettyjen leffojen listasta.

Lauri Lehtinen ( 20.12.2005 11:45)

Onko kellään tietoa tällaisista kivikauden Suomi-kaseteista, ja mistähän elokuvista oli kyse?



En muista ikinä törmänneeni kumpaankaan julkaisuun, mutta ääri-kauheat nimet löytyvät monien Video Markin vuoden 1982 lehtimainosten (Katso, Video Kanava) suomeksi tekstitettyjen leffojen listasta.

Koskaan en näitä julkaisuja ole nähnyt ja vähän epäilyttävästi tuntuu siltä, että vaikka VideoMarkin listoille nuo olisi merkitty, niin siltikin olisivat jääneet julkaisematta (vrt. Satan's Altar ja muutama muu Magnum Videon nimike).



edit: oikeinkirjoitusta...

Dyanne Thornen Blood Sabbath taitaa kanssa olla tätä Magnumin "pelkät kannet" ‑sarjaa. Ehkä myös Joe D'Amaton Tough to Kill, vai onko joku nähnyt itse kasettia?

VideoMarkin ja vastaavien alkuaikojen yrittäjien nimikkeet tuntuu usein vielä näitäkin epäselvemmiltä tapauksilta, koska ne edustavat alan kaikkein villeintä vaihetta ja hämärintä esihistoriaa ('79-'82) jolloin todella harva seurasi suomalaista videoelokuvatarjontaa kaikenkattavasti ja asiantuntevasti, eikä se varmaan olisi ollut mahdollistakaan. Uskon että tuolloin ilmestyi jonkin verran marginaalimaahantuojien elokuvia, joista ei ole mainintoja missään videokatalogeissa, ja jotka ovat käytännössä kadonneet maan päältä melko varhaisessa vaiheessa. Mutta tuskinpa mainitut VideoMarkit ovat tätä osastoa.

Lauri Lehtinen ( 21.12.2005 18:49)

Dyanne Thornen Blood Sabbath taitaa kanssa olla tätä Magnumin "pelkät kannet" ‑sarjaa. Ehkä myös Joe D'Amaton Tough to Kill, vai onko joku nähnyt itse kasettia?



VideoMarkin ja vastaavien alkuaikojen yrittäjien nimikkeet tuntuu usein vielä näitäkin epäselvemmiltä tapauksilta, koska ne edustavat alan kaikkein villeintä vaihetta ja hämärintä esihistoriaa ('79-'82) jolloin todella harva seurasi suomalaista videoelokuvatarjontaa kaikenkattavasti ja asiantuntevasti, eikä se varmaan olisi ollut mahdollistakaan. Uskon että tuolloin ilmestyi jonkin verran marginaalimaahantuojien elokuvia, joista ei ole mainintoja missään videokatalogeissa, ja jotka ovat käytännössä kadonneet maan päältä melko varhaisessa vaiheessa. Mutta tuskinpa mainitut VideoMarkit ovat tätä osastoa.

Sinällään olisi ihan mielenkiintoista tietää, että mitä nimikkeitä nuo mainitsemasi VideoMarkin julkaisut oikein olisivat olleet.



Yksi tuollainen "mitä, onko tämäkin julkaistu?" nimike oli Amando De Ossorion Malenka, joka tupsahti käsiin eräästä Kalajokisesta, nyt jo lopettaneesta divarinpahasesta. Kasetissa ei ollut minkään maan levittäjän nimeä ja myöhemmin tuota nauhaa olivat muutkin löytäneet erinäisin tarroin (lähinnä vuokraamojen) varustettuina. Noiden pölyisten sarjispinojen ja ‑hyllyjen alapuolelta näkyi orastavasti VTC:n tarroilla varustettuja laatikkoja ja voi sitä löytämisen riemua kun käsiin osui aivan törkeä määrä kaikkea enemmän tai vähemmän hämärää tavaraa (mm.täysi setti Joe Walker-leffoja, Talo Puiston Laidalla, iso nippu spaguja, Techno Filmia, Jess Francon Justine (Calsor) jne.).



Harmittavaa, että juuri tällaisia n.15 vuotta sitten "löydettyjä" paikkoja ei enää liiemmälti löydy mistään ja nauhat ovatkin pahimmassa tapauksessa päätyneet maatumaan kaatopaikoille.

chachi ( 22.12.2005 17:47)

Sinällään olisi ihan mielenkiintoista tietää, että mitä nimikkeitä nuo mainitsemasi VideoMarkin julkaisut oikein olisivat olleet.

Pitäisi varmaan tsekata Ruotsin Mariann Videon julkaisulistaa josta löytyy runsaasti VM:n leffoja, ja etsiä matsaavia käännösnimiä.



Paholaisen verisestä yöstä tulee mieleen Ruotsissa hitosti leikattuna levitetty Ferronin Night of the Devils, vaikka voihan se olla mitä tahansa muutakin.



Raflaavat horror-nimet ovat pääsyy siihen, että kyseisten Suomi-julkaisujen todellinen olemassaolo tuntuu epätodennäköiseltä – kauhufanit ovat kollektiivisesti aika hyvin perillä siitä mitä on milloinkin ollut jakelussa ja luulisi että joku muistaisi, jos vastaan olisi tullut epäsikiöitä tai paholaisen verisiä öitä. Mutta jos jonkun lastenohjelman tai draaman FIx-julkaisusta on pelkät kannet tai maininta jossain mainoksessa, asia ei varmaan ikinä tule ilmi, koska kukaan ei välitä.

Harmittavaa, että juuri tällaisia n.15 vuotta sitten "löydettyjä" paikkoja ei enää liiemmälti löydy mistään ja nauhat ovatkin pahimmassa tapauksessa päätyneet maatumaan kaatopaikoille.

Paskan marjat. Äijät möi 90-luvun alkupuoliskolla hirveitä määriä ulkomaille. Anteeksiantamaton teko vaikkakin olisi hetkellisesti auttanut merkittävästi paikallisen pubin ylläpitäjää.

Entäs tää Seitsemän Ruumiin Yö (House Of Seven Corpses)? Jäikö sekin vain videolistojen "herkuksi"?

amato ( 22.12.2005 20:34)

Entäs tää Seitsemän Ruumiin Yö (House Of Seven Corpses)? Jäikö sekin vain videolistojen "herkuksi"?

Ainakin toi roikkui Katso:n videoluetteloissa vuodesta toiseen ja eräs frendini väitti kivenkovaan (pari vuotta sitten) omistavansa tuosta Beta-nauhan suomiteksteillä.



Ehdottomasti kuuluisin näistä listoilla roikkuneista "herkuista" on kyllä ehdottomasti Cold Blooded Beast eli Kylmäverinen Peto (Curly).

Goose ( 22.12.2005 18:56)

Harmittavaa, että juuri tällaisia n.15 vuotta sitten "löydettyjä" paikkoja ei enää liiemmälti löydy mistään ja nauhat ovatkin pahimmassa tapauksessa päätyneet maatumaan kaatopaikoille.

Paskan marjat. Äijät möi 90-luvun alkupuoliskolla hirveitä määriä ulkomaille. Anteeksiantamaton teko vaikkakin olisi hetkellisesti auttanut merkittävästi paikallisen pubin ylläpitäjää.

Veikkaan, että kaatopaikka on ollut yleisempi poistumistie kuin ulkolaiset keräilijät. Tuskin edes kotimaassa valtaosa kaikista vanhoista vuokranauhoista on päätynyt jälleenmyyntiin ja sitä kautta yksityisiin kokoelmiin. Käytettyjen vuokrakasettien myyminen kotikäyttöön oli älyttömän harvinaista silloin kun tarjonta oli kaikkein värikkäintä, ja sen jälkeenkin hyvin satunnaista. Kaatis on varmaan monesti ollut looginen määränpää liikaa varastotilaa vieneille leffoille, joiden suomalaiset levitysoikeudet on umpeutuneet.

Lauri Lehtinen ( 22.12.2005 22:41)

Veikkaan, että kaatopaikka on ollut yleisempi poistumistie kuin ulkolaiset keräilijät. Tuskin edes kotimaassa valtaosa kaikista vanhoista vuokranauhoista on päätynyt jälleenmyyntiin ja sitä kautta yksityisiin kokoelmiin. Käytettyjen vuokrakasettien myyminen kotikäyttöön oli älyttömän harvinaista silloin kun tarjonta oli kaikkein värikkäintä, ja sen jälkeenkin hyvin satunnaista. Kaatis on varmaan monesti ollut looginen määränpää liikaa varastotilaa vieneille leffoille, joiden suomalaiset levitysoikeudet on umpeutuneet.

Komppaan kyllä Laurin kommenttia. Eka varsinainen isompi erä nauhoja lienee joutunut kaatopaikoille vuoden 1987/88 tienoilla kun ensimmäinen videolaki tuli voimaan. Pienemmät levittäjät olivat kaatumaisillaan tai olivat jo kaatuneet. En tiedä mikä oli muiden levittäjien malli, mutta ainakin Showtimen K-18 nauhoja löytyi paikallisesta vuokraamosta valkoisin etiketein varustettuina ja myytiin "tyhjättyinä". Kyllä tuon nyt voisi rinnastaa kaatopaikkaa vastaavaksi tavaksi päästä eroon rasitteeksi käyneistä nimikkeistä joita nyt ei enää voinut laillisesti levittää.



Ihan ekoja myyntiin ohjattuja vanhoja vuokrakassuja muistan nähneeni jossain Kajaanilaisessa videovuokraamossa joskus 1989 keväällä, joukossa paljon mm. Alandian ja Meteorin kaltaisten levittäjien nimikkeitä. Varsinaisesti nauhoja alkoi näkyä laajemmin myynnissä noin pari-kolme vuotta tuon jälkeen jolloin alkuperäisnauhojen keräilyn voinee sanoa alkaneen tosissaan. Vaikka hollantiin (esimerkiksi Cine Cityyn) tottakai lähti kohtuullinen määrä suomispaguja(kin), niin en siltikään jaksa/voi uskoa, että kaikki nauhat olisivat yksinkertaisesti hamstrattu ja vaihdettu muille maille vierahille.

Ylipäänsä koko idea elokuvien myymisestä koteihin oli vielä 80-luvun puolivälin Suomessa uusi ja vieras, vaikka Omaxi-kasetteja oli jo alettu julkaista. Maahantuojilla ja vuokraamonpitäjillä tuskin oli suunnitelmia uutuuksille tilaa tekevien leffojen laittamisesta myyntiin, eikä kaikilla varmaan ollut mahdollisuuksia tai tarvetta "vanhentuneen" materiaalin säilytykseen. Vilkas vaihtuvuus ja uutuuksiin keskittyminenhän on hallinnut videobisnestä alusta asti.

Tämä siis jo ennen kun videolaki alkoi synkentää horisonttia, itsenäiset pikkutekijät kaatuivat yksi toisensa jälkeen ja pakolliset tarkastusmaksut tekivät vanhemman ja marginaalisemman skeidan vuokralle tarjoamisesta entistä vähemmän mielekästä. Viimeksi mainittu säätö köyhdytti ja yksipuolisti vuokraamojen tarjontaa vähintään yhtä paljon kuin sensuuri.



Jos United Filmin loputonta loppuunmyyntiä ja pornolafkoja ei lasketa, muistan äkkiseltään vain yhden tapauksen jossa kultakauden FIx-nauhoja olisi myyty suoraan maahantuojan varastosta taviskuluttajille. Suomen 3M:n Vaarallista tehtävää (Dirty Seven) ja Tappavia käsiä (Master with Cracked Fingers) diilattiin joskus 80-luvun lopulla suomalaisille Kuponkiuutisten kautta.

Lauri Lehtinen ( 22.12.2005 18:47)

Pitäisi varmaan tsekata Ruotsin Mariann Videon julkaisulistaa josta löytyy runsaasti VM:n leffoja, ja etsiä matsaavia käännösnimiä.



Paholaisen verisestä yöstä tulee mieleen Ruotsissa hitosti leikattuna levitetty Ferronin Night of the Devils, vaikka voihan se olla mitä tahansa muutakin.

Hmm, jokunen aika sitten näistä ruotsalaisista vanhemman polven videojulkaisuista oli kohtuullisen kattava listaus netissä, mutta ikävä kyllä en ainakaan vielä onnistunut Googlettamisenkaan jälkeen löytämään sivustoa. Linkki, joka oli bookmarkeissa tallessa, antaa vain "page not found" ilmoitusta. Tietysti juuri silloin kun tiedonjanoa pitäisi tyydyttää kaikkein eniten.

Suomalaisten kannaltakin pirun harmillista jos erinomainen SweVidz-sivusto on hävinnyt netistä, kukaan ei varmaan ole älynnyt tallettaa sitä?

Alkuperäiseen asiaan palatakseni näyttää siltä, että Paholaisen verinen yö viittaisi jenkkiläiseen jeesushörhökauhuun The Night God Screamed, ainakin huutokauppailmoitusten mukaan se ilmestyi Ruotsissa nimellä Djävulens blodiga natt.

Lauri Lehtinen ( 25.12.2005 15:38)

Suomalaisten kannaltakin pirun harmillista jos erinomainen SweVidz-sivusto on hävinnyt netistä, kukaan ei varmaan ole älynnyt tallettaa sitä?



Alkuperäiseen asiaan palatakseni näyttää siltä, että Paholaisen verinen yö viittaisi jenkkiläiseen jeesushörhökauhuun The Night God Screamed, ainakin huutokauppailmoitusten mukaan se ilmestyi Ruotsissa nimellä Djävulens blodiga natt.

Pahoin pelkään, että ei taida enää SweVidziä löytyä mistään, joten tällä kertaa harmitus on kyllä enemmän kuin iso.



The Night God Screamed (1971) näyttää olevan Lee Maddenin tuotos, jonka filmografiasta löytyy muutama ihan näpäkkä B-luokan tuotos (Hell's Angels '69, Angel Unchained, The Manhandlers, Night Creature), mutta uskoakseni tuolla suomennoksella (Paholaisen jne.) vuokraamani julkaisu olisi voinut tuoda jonkinasteisen pettymyksen, heh.



"Epäsikiö" jää siis toistaiseksi vielä selvittämättä, mutta pistetäänpä kyselyä eteenpäin jos joltakulta löytyisi listaukset noista ruotsalaisista Video Markin julkaisuista.

Lauri Lehtinen ( 25.12.2005 13:38)

Suomalaisten kannaltakin pirun harmillista jos erinomainen SweVidz-sivusto on hävinnyt netistä, kukaan ei varmaan ole älynnyt tallettaa sitä?

Wayback Machine voi löytää jotain, http://www.archive.org/web/web.php , tai sitten ei. Kannattanee ainakin katsoa.