Menevä hevi

Eilisen Reverend Bizarre ‑keikan tiimoilta vinkkejä bändeistä/levyistä. Ko. bändiltä ei se kaikkein hitain matsku toimi, mutta rokkaavampi tyyliin Doom over the World. Hirveästi en ole doomia jaksanut kuunnella, vaikka Black Sabbath onkin ainoa 70-luvun bändi mitä jaksan kuunnella. Candlemass toimii kohtalaisesti, mutta joku Cathedral tai Anathema ihmeemmin ei. Vinkkejä kiitos. Imperiumia ei jaksa plärätä...

Isis, Paul Chain, Paradise Lostin Shades of god ja ameriikan ihmeet ST Vitus ja The Obsessed. Nuo on vähän rollaavampia. Tietysti Pentagram.

k-mikko ( 1.12.2005 12:00)

Candlemass toimii kohtalaisesti, mutta joku Cathedral tai Anathema ihmeemmin ei.

Tarkoitat varmaan Anatheman paria ensimmäistä julkaisua? Alkupään tuotanto oli sellaista doomdeathia, mutta viimeiset viisi levyä ovat olleet lähinnä jotain leijuntaprogeilua, tms. synkkispoppia.

Anathema on Katatonian ohessa oman tyylilajinsa hienoimpia bändejä, loistavia kitarariffeja ja haikeaa mutta vihaistakin synkistelyä.

Dying Wish, Restless Oblivion, Mine is yours to drown in (ours is the new tribe), They Die, Sleep in Sanity, Deep, Parisienne Moonlight puhuvat puolestaan.



My Dying Bride on silti tehnyt ylivoimaisesti parasta doomia mitä olen ikinä kuullut. Paradise Lostin kahdella ekalla levyllä Gothic ja Lost Paradise on yritystä, mutta MDB vie koko genren omiin sfääreihinsä.



Morbid Angelin Blessed are The Sick ja God of Emptiness ovat doomanhtavia floridalaisen Death-metallin suurimpia mestariteoksia.

Witchfinder General: Death Penalty

Vähän on tuntunut ihmisiltä menevän tuo "rokkaavampi"-sana ohi, mutta tässä sitä on.

G.P.O. ( 1.12.2005 11:30)

k-mikko ( 1.12.2005 12:00)

Candlemass toimii kohtalaisesti, mutta joku Cathedral tai Anathema ihmeemmin ei.

Tarkoitat varmaan Anatheman paria ensimmäistä julkaisua? Alkupään tuotanto oli sellaista doomdeathia, mutta viimeiset viisi levyä ovat olleet lähinnä jotain leijuntaprogeilua, tms. synkkispoppia.

Eternity lienee ainoa Anatheman levy, jota olen kuullut enemmän. Muuten irtobiisejä sieltä täältä. Paras biisi niiltä on Bad Religion ‑coveri, heh.



Paradise Lostia olen toki kuunnellut (paitsi ehkä ihan ensimmäisiä levyjä), mutta vaikka ihan ok:ta onkin, en nyt oikein etsiskele sen tyylistä.



My Dying Bride on kanssa tuttu, vaikka yhtään levyä ei olekaan. En saa oikein päähäni olenko siitä diggaillut vai en, ilmeisesti siis en, mutta mieli on voinut muuttua.



Itse asiassa mulla on sellainen ongelma, että vaikka diggaisin tietystä musiikkityylistä, niin jos laulajan ääni ei toimi, niin sitten ei koko bändikään.

Pentagrammin Sub-Basementilla on liuta rokkaavia ja tarttuvia doom-ralleja. En ole ihan varma miten nämä genrerajat menee mutta Manilla Roadin Spiral Castlea suosittelen joka tapauksessa.

Esoteric on harvoja doom bändejä joita itse nykyään jaksan kuunnella. Ei tosin mitään rokkipaskaa, niin kuin ei doomin kuulukaan olla.

Skepticismiltä löytyy myös kovaa matskua, mutta sekin menee sinne ns. funeral doomin puolelle.

Swallow the Sun on uskomattoman hyvää death/doomia.

Tulipahan mieleen Solitude Aeturnus, ja tietysti Krux!

Aika sekalaista settiä suositellaan. Ehkä kannattaisi vetää joku raja hitaan death metalin ja Black Sabbathin matkimisen välille, ne ovat kuitenkin aivan omia tyylejään, vaikka molempia nimitetään doom metaliksi.

Rokkaavammasta doomista on mainitsematta ainakin Count Raven, joka on aika suoraviivaista hard rock-doomia. Itse en vain voi sietää yhtyeen laulajan ääntä, joka pilaa ainoan kuulemani levyn (Messiah of Confusion) aika täydellisesti. Kommentteja yhtyeen muista levyistä otetaan vastaan, varsinkin jos laulaja on oppinut niillä laulamaan.



Electric Wizardin We Live on myös aikaisempia levyjä suoraviivaisempaa ja rokkaavampaa, tosin aika hidasta silti. Vokaalit ovat puhtaampia, biisit vähän lyhyempiä ja surinaa on karsittu. Itse pidän enemmän bändin vanhoista levytyksistä, joilla on sähköisesti suriseva kitarasoundi, mielipuolisesti kirkuva/vaikertava laulaja ja 15 minuuttia kestäviä biisejä. Supercoven taitaa olla bändin paras levy superhitaan doomin ystäville.



Aika outoa, että k-mikko ei pidä Cathedralin tuotannosta, koska se on todella rokkaavaa ja monilla tavoin lähellä Reverend Bizarren tyyliä. Vai oletko kuullut pelkästään ensimmäisiä levyjä, jotka ovat sitä hidasta deathia? Cathedralin tuotannon voi kuitenkin jakaa kahteen täysin erilaiseen osaan.

"Rokkaava doom" on muutenkin jotain mielivapaata

netzach ( 1.12.2005 21:17)

"Rokkaava doom" on muutenkin jotain mielivapaata

Eli haussa taitaakin olla Kyuss, ja muut peyote-peikot ja aavikkokaahailijat.

Jos varhaisesta Pentagramista tykkää, kannattaa kokeilla myös ruotsalaisen Witchcraftin uutta Firewood-levyä. Hyvin autenttisen kuuloista seventies-rokkia/kevytdoomia.

mjokio ( 1.12.2005 22:33)

Eli haussa taitaakin olla Kyuss, ja muut peyote-peikot ja aavikkokaahailijat.

No, jos tänne kelpaa myös stoner ja desert rock, niin ainakin Spiritual Beggars ja Unida ovat tutustumisen arvoisia.