Vuoden 2005 parhaat levyt

Kommentteja ja listoja tänne vuoden 2005 parhaista levyistä.

Reissuet, soundtrackit, vanhan materiaalin uudet ensijulkaisut ja livet jätin pois omasta listauksestani. Poikkeuksena KTU:n levy koska se kuitenkin on toistaiseksi bändin ainoa ja definitiivinen levytys.



1. Echolyn:The End Is Beautiful *****

Modernia progea parhaasta päästä. Hyvät biisit ja nerokkaat sovitukset ajavat kikkailun yli. Harvassa nykylevyssä on myöskään yhtä hyviä ja kiinnostavia sanoituksia kuin tässä. Kaiken kruunaa loistavat soundit. Echolyn teki sen taas.



2. KTU: 8 Armed Monkey *****

Kimmo Pohjosen, Samuli Kosmisen, Trey Gunnin ja Pat Mastelotton yhteistyö on komeaa kuultavaa. Raivoisan intensiivinen shamanistinen sekoitus eri musiikintyylilajeja. Ja virtuoosimaista soitantaa tietenkin.



3. Adrian Belew: Side Two ****½

Jo Side One oli hyvä, mutta tämä räjäytti potin. Omaperäistä musiikkia yhdenmiehen orkesterilta ja kitaranero Adrian Belewiltä.



4. Porcupine Tree: Deadwing ****½

Tasaisen vahva mutta hieman yllätyksetön levy PT:ltä.



5. System Of A Down: Mezmerize ****+

Vuoden yllättäjä. Teki minusta SOAD fanin. Bändin paras levy.



6. Van Der Graaf Generator: Present ****+

Hieno paluu, mutta hieman kimurantimmat sovitukset ja hiotumpi tuotanto olisi tuottanut vielä paremman lopputuloksen.



7. Nine Inch Nails: With Teeth ****

Paras NIN levy toistaiseksi. Kevyesti.



8. Nine Horses: Snow Borne Sorrow ****

Todella kaunista ja tyylikästä musiikkia David Sylvianilta.



9. Kate Bush: Aerial ****

Vuoden toinen tärkeä paluu VdGG:n ohella.



10. Belew Adrian: Side One ****

Toinen Belew levy top-10:ssä. Rokkaavampaa menoa kuin Side Twolla, mutta biisit eivät ole ihan yhtä mielenkiintoisia. Mukana Les Claypool ja Danny Carey.



11. Crimson Jazz Trio : King Crimson Songbook Volume One ****

12. Man On Fire: Habitat ***½

13. Opeth: Ghost Reveries ***½

14. David Cross: Closer Than Skin ***½

15. Mew: And The Glass Handed Kites ***½

16. Roger Waters: Ça Ira ***½

17. Brian Eno: Another Day On Earth ***½

18. Absoluuttinen Nollapiste: Mahlanjuoksuttaja ***½

19. System Of A Down: Hypnotize ***½

20. RPWL: World Through My Eyes ***½

21. Pat Metheny: The Way Up ***½

22. ...And You Will Know Us By The Trail Of Dead: Worlds Apart *** +

23. The Syn: Syndestructible ***+

24. The Mars Volta: Frances The Mute ***+

25. Boards Of Canada : The Campfire Headphase ***+

26. Mike Oldfield: Light + Shade ***

27. Daniel Lanois: Belladonna ***

28. Tori Amos: The Beekeeper ***

29. Tuner: Totem ***

30. Spock´s Beard: Octane ***

31. Neal Morse: ? ***

32. K2: Book Of The Dead ***-

33. Liekki: Rajan piirsin taa ***-

34. Kino: Picture ***-

35. Dream Theater: Octavarium **½



edit: mukaan lisätty Crimson Jazz Trio ja Boards Of Canada

No eipä ole tullut hirveästi osttua tänä vuonna ilmestyneitä täyspitkiä levyjä. Ainoat taitavat olla Rytmihäiriön ja Arcturuksen uutuudet.

edit: no oonhan mä ostanut tuon Mars Voltan ja Judas Priestinkin. Tuliko Kallio Underground tänä vuonna? Se on kanssa vitun kova.

Antti Tohka ( 30.11.2005 11:59)

No eipä ole tullut hirveästi osttua tänä vuonna ilmestyneitä täyspitkiä levyjä.

Sama. Laitetaan kuitenkin ne jotka olen hankkinut ja jotka ovat törkeän hyviä:



Regina: Katso maisemaa



– Lähes täydellinen elektropop-levy naivistisen nerokkailla lyriikoilla. Tasainen paketti. Huippuhetkiä Tokio ja Olisitko sittenkin halunnut palata, muutkin toki rautaisia.



Silvio: Amass All You Can



– Eturivin nuoret jazz-muusikot vääntää indierockia jota on verrattu Radioheadiin ja jopa johonkin Nirvanaan, mä vaan kuulen hemmetisti viittauksia Morriconeen ja muutenkin tämä on hyvin elokuvamaista musiikkia. Hemmetin taidokkaasti soitettua ja hienosti rakennettuja nousuja ja laskuja, ehkä näitä on silti hieman liikaa ja lopputulos on turhan poukkoileva. Huippuhetkiä kauniisti jousilla nouseva ja laskeva Fire-eaters, tunnelmallinen Supermarket, hitti As I've Been Told ja erityisesti livenä hieno, maanisena spiraalina etenevä päätösraita Bus Driver. Pojat soittivat eilen Semifinalissa.





ei entryä:



Disco Ensemble: First Aid Kit



– Paikoitellen liian emoa ja helvetin ärsyttäviä "woohoo"-singalongeja mutta levyn avaa kaksi erittäin päräyttävää biisiä: This Is My Head Exploding ja We Might Fall Apart. Viper Ethicsiä en ole saanut vieläkään hankittua mutta se tuntuisi olevan todella hyvä kokonaisuus ilman heikkoja lenkkejä ja helppoja ratkaisuja. Suomen parhaita livebändejä kunhan vaan veivaavat vanhempaa tuotantoa.





Mew ja PMMP saattaa löytyä pukinkontista, odotan innolla.

Sama ongelma kuin T:lla ja Bittiksellä. Nyt on vielä vaikea palauttaa töissä mieleen, mitä on kunnolla diggaillut. Tosiasia kuitenkin on, että erittäin harvoin enää tulee mitään todella päräyttävää uutta matskua.

Vuoden kärkisijoilla lienee kuitenkin Bruce Dickinsonin Tyranny of Souls. Ja kyllä se Priestin Angel of Retributionkin ihan hyvä oli. Blaken Planetizerilta odotan paljon, juuri sain sen lainaksi. Pitääpä tsekkailla josko se olisi oikein ostamisenkin arvoinen. Vuoden debyytti lienee Stonegardin levy. Vai tuliko se tänä vuonna, itse ostin sen kuitenkin pari kuukautta sitten.

SUEen lähetin tällaisen listan, saa nähdä julkaisevatko kun ei ollut mitään annettavaa kotimaisten levyjen listaan.

1. Eels: Blinking Lights And Other Revelations

Tämähän on ihan mieletöntä musiikkia. Nero mies tuo E.



2. Alkaline Trio: Crimson

Hivenen ahdistuneita melodisia punkbiisejä emovivahtein.



3. King's X: Ogre Tones

Paluuta bändin alkuajoille ja onnistuneesti. Raskasta musaa hienoilla laulumelodioilla ja ‑harmonioilla.



4. Josh Rouse: Nashville

Kevyttä ja kaunista alt.countryn ja folkin sekaista.



5. Aimee Mann: The Forgotten Arm

Tällä muijalla sitä ei vain hyvät biisit lopu.



Bubbling under:

The New Pornographers: Twin Cinema

Alice Cooper: Dirty Diamonds

Better Than Ezra: Before the Robots

Mercury Rev: The Secret Migration

Radio Pyongyang: Commie Funk and Agit Pop from the Hermit Kingdom

‑jonkun radiofriikin nauhoittamia pohjoiskorealaisia radiolähetyksiä



Radio Sumatra: The Indonesian FM Experience

‑samaa sarjaa kuin edellinen; bollywood-häröilyä, outoja michael jackson-imitaatioita, puhelinkilpailuja..

Reginan aion vielä ostaa, mutta jää ehkä viimeiseksi levyksi tälle vuodelle. Parhaat, jotka nyt muistuu mieleen:

Broken Social Scene – Broken Social Scene

Eels – Blinking Lights And Other Revelations

The Go! Team – Thunder, Lightning, Strike

Sleater Kinney – The Woods

Block Party – Silent Alarms

M83 – Before the Dawn Heals Us

Caribou – The Milk of Human Kindness

The White Stripes – Get Behind Me Satan

Architecture in Helsinki – In Case We Die

Sigur Ros – Takk

Beck – Guero



Itseasiassa The Go! Team on viime vuoden levy, mutta käsittääkseni kaikkialla nyt saatava remixi (alkuperäistä joutu metsästämään) on julkaistu vasta tän vuoden puolella, ja saattoi tulla muutenkin myöhässä Suomeen.



Ensi vuodelta odotan aika paljon. Ainakin uusia levyjä pitäisi tulla Belle & Sebastianilta ja Radioheadilta



edit: Sleater-Kinney, Sigur Rós, Caribou ja Eels lisätty

Nämä neljä levyä ovat soineet muita selvästi useammin:

The Mars Volta: Frances The Mute

Ei yhtä iskevä kuin debyyttilevy, mutta ei missään suhteessa huonompikaan.



The Decemberists: Picaresque

Tasapainoinen levy täynnä kivoja tarinoita.



Sufjan Stevens: Illinois

Osa 2/50. Mahtipontista folkrokkia. Vuoden levy.



Sleater-Kinney: The Woods

Tyttöbändin seitsemäs levy, ehkä jopa paras.

Zzz ( 30.11.2005 13:20)

Sleater-Kinney: The Woods

Tyttöbändin seitsemäs levy, ehkä jopa paras.

Jpp.

Sonic Youthin Lee Ranaldo kehui levyä heinäkuussa, kun tapasin hänet kadulla.

(The Lukewarm.) ( 30.11.2005 13:32)

Sonic Youthin Lee Ranaldo kehui levyä heinäkuussa, kun tapasin hänet kadulla.

Haista Luke pitkä vittu!

Bitnik ( 30.11.2005 13:40)

(The Lukewarm.) ( 30.11.2005 13:32)

Sonic Youthin Lee Ranaldo kehui levyä heinäkuussa, kun tapasin hänet kadulla.

Haista Luke pitkä vittu!

Ei kai sua vituta yhtään, ettet lähtenyt mukaan, kun Sonic Youth soitti paljon ilosaarea tiukemman setin Tukholmassa?

Opeth: Ghost Reveries

Porcupine Tree: Deadwing

Arcturus: Sideshow Symphonies

Ulver: Blood Inside

System Of A Down: Mezmerize

Zeraphine: Blind Camera

Depeche Mode: Playing The Angel

Kent: Du & Jag Döden



Lisätään listaan myös vuoden parhaat keikat toistaiseksi. Katsotaan kuinka korkealle Anathema tulee parin viikon päästä nousemaan listalla.

1. Opeth (Nosturi)

2. Moonspell (Nummirock)

3. Rammstein (Ruisrock)

4. Hypocrisy & Exodus & Keep Of Kalessin (Lutakko)

5. Sentenced (Club Teatria)



Bubbling under: Fantomas, Soilwork & Primordial



Ja tässä on yksi tulevan vuoden odotetuimmista levyistä.

(The Lukewarm.) ( 30.11.2005 13:58)

Bitnik ( 30.11.2005 13:40)

(The Lukewarm.) ( 30.11.2005 13:32)

Sonic Youthin Lee Ranaldo kehui levyä heinäkuussa, kun tapasin hänet kadulla.

Haista Luke pitkä vittu!

Ei kai sua vituta yhtään, ettet lähtenyt mukaan, kun Sonic Youth soitti paljon ilosaarea tiukemman setin Tukholmassa?

No toiset näki bändin kaksi kertaa tänä vuonna. Toinen keikka oli yliharvinainen noiseen keskittynyt kokeileva performanssi.

Antti Tohka ( 30.11.2005 14:31)

(The Lukewarm.) ( 30.11.2005 13:58)

Bitnik ( 30.11.2005 13:40)

(The Lukewarm.) ( 30.11.2005 13:32)

Sonic Youthin Lee Ranaldo kehui levyä heinäkuussa, kun tapasin hänet kadulla.

Haista Luke pitkä vittu!

Ei kai sua vituta yhtään, ettet lähtenyt mukaan, kun Sonic Youth soitti paljon ilosaarea tiukemman setin Tukholmassa?

No toiset näki bändin kaksi kertaa tänä vuonna. Toinen keikka oli yliharvinainen noiseen keskittynyt kokeileva performanssi.

Rytmihäiriö: Saatana on herra

– Aluksi olin epävarma suhteestani tähän, mutta sitten tajusin, kuka on herra.



PMMP: Kovemmat kädet



– Kova levy, livenä vieläkin kovempi.



Reverend Bizarre: II-Crush The Insects



– Ääh, en keksi perusteluja.



Ristisaatto: ½ EP



– Mieletöntä kohkausta puolikkaan seiskatuuman verran.



Napalm Death: The Code is Red...Long Live the Code



– Ei niin kova kuin Order of the Leech, mutta Nappis on Nappis. Mitch Harriksen taustavikinät ovat hienoja.



Akbar: From Nihil to Nirvana



– Pitihän listalle saada yksi kavereiden bändi. Junnaavaa univelkarokkia. Joku Joy Division voi tulla joillekin mieleen.