ok, olen pienessä pierussa lauantai-iltana mutta olen miettynyt tätä aihetta koko syksyn ajan. tai ainakin siitä asti kun kuulin tästä tästä Arkadin-elokuvakerhosta, jonka touhuja olen tässä nyt sivusta seurannut niiden toiminnan ajan. siellä on ihan helvetin hyviä tyyppejäkin tekemässä asioita mutta niillä ei ole mitään sananvaltaa siihen ohjelmistoon. älkää muualta Suomesta olevat luulko että vinkuisin siitä että meillä Helsingissä tarjonta on paskaa, se ei ole totta, Kööpenhaminassa on monesti huonompi tarjonta kuin meillä, ja Oslosta ja Tukholmasta ei edes puhuta. mutta tämä uusi elokuvakerho oli tosi pettymys kun näin syyskauden listan, ihan kuin ei Arkisto ja Centre Francais sun muut tarjoaisi tarpeeksi klassikoita ja uutta ranskalaista arthousekamaa. anteeksi vaan Aarniala, se on minun kaveri ja kaikkea mutta on on vitun uraauurtavaa ehdottaa että jos näytettäisiin kerrankin Murnaun Sunrise. olen vähän väsynyt tähän vanhaan elokuvakerhosukupolveen (hieno yhdyssana) joka on omasta mielestään raju jos ne näyttävät Potemkinin portaat tai jotain Bunuelin elokuvia, jotka suututtavat kiihkokatolisia (vitun rajua, jos kaikki Suomen kiihkokatoliset protestoivat, ne mahtuvat poliisien kanssa yhteen Toyota Hiaceen).
olen kuulunut elämäni aikana aika moneenkin elokuvakerhoon joissa olen nähnyt aika monta hyvää elokuvaa (enemmän hyviä kuin huonoja) mutta kaikilla niillä on tiettyjä dogmeja joista en ole ymmärtänyt mistä ne tulevat. kuten esim:
elokuvat näytetään klo 19.00, hyviä päiviä ovat maanantai ja keskiviikko. viikonloppuna la klo. 13.00 on mainio myös koska Alepa on vielä auki sen jälkeen.
Miksi? Minun elitistinen elokuvakerhoni näyttäisi kaksi elokuvaa putkeen jonain muuna päivänä kuin maanantaina. minun elitistinen elokuvakerhoni näyttäisi lauantaina klo. 16.00 Get Carterin, välissä olisi tupakan mittainen tauko ja sitten katsottaisiin Italian Job. tai 17.00 Street Fighter I, tupakanmittainen tauko ja sitten osa II. sen jälkeen mentäisiin kaljalle puhumaan elitistisesti juuri nähdyistä elokuvista.
näytös on kerran viikossa.
Miksi sen on oltava kerran viikossa? mainio doublebill kerran kuukaudessa on parempi kuin tylsä elokuva kerran viikossa
elokuvat ovat taidetta
jep, mutta sen osan hoitaa Orion kiitettävästi.
elokuvien kuuluu kasvattaa poliittista tietoisuutta
Tohka sanoisi että vitun päivää ja minä sanon myös. ymmärrän että kaikki elokuvakerhot näyttävät mielellään sitä minkä saa ilmaiseksi ja ja ilmaiseksi sai Neuvostoliittolaisia elokuvia. usein elokuvakerhojen vetäjät eivät olleet vähän vasemmistolaisesti ajattelevia (kuten allekirjoittanut) vaan about jäsenkirjakommareita joten Pudovkinin Maa on nähty Suomessa aika monta kertaa. minusta olisi paljon hauskempaa nähdä 35 kopio Miliuksen Red Dawnista. luulen että en ole yksin.
elokuvia ennen jaetaan moniste joka on kopsattu jostain Peter von Baghin kirjasta
minun elitistisessä klubissa sarjakortin ostaja saa tyylikkään lehden, jossa esitellään kaikki elokuvat. plus ohjaajat plus on artikkeleita muista hyvistä elokuvista. plus alastomia naisia tiukoissa tiikeritrikoissa
elokuvakerhon kuuluu olla kunnallisesti/valtiollisesti tuettu
raha on kivaa mutta kuka sanoo että kuuluu jos ne määräilevät ohjelmistopolitiikkaa. firmasta vapaa elokuvakerho olisi ideaali.
ok, sanotte kaikki te järkevät elitist, antti on kännissä kuin ankka.mutta edellinen elokuvakerholiike lähti liikkeellle huomattavasti enemmän kännissä ja pilvessä mutta samoista syistä:niiden haluamia elokuvia ei nähnyt missään. joten jos joku on sitä mieltä että Helsinkiin mahtuisi elokuvakerho joka näyttää gialloa, spagua, bläkkäriä, Lee Marvinin koko tuotanto, 80-luvun skeittileffoja (kuulostaa paskalta mutta hei elitistit, mekin voidaan oppia jotain uutta) ja propagandaelokuvia joissa amerikkalainen sukellusvenemiehistö kuolee koska kaikilla on tippuri niin sanoo hep.
olen toki itse valmis uhraamaan aikaani moisen perustamiseen ja ylläpitoon jos ideaa ei pidettä täysin aivokuolleena.
maanantaina kadun että lähetin tämän mutta menköön, nyt lähden tupakille ja juomaan portviiniä tuonne kartanomme parvekkeelle tyylikkääseen vanhakorsolaiseen tapaan (jota ei ole syytä sekoittaa tänne saapuneisiin wannabekorsolaisiin tai muualla asuviin sudeettikorsolaisiin), joiden vulgäärius kuuluu jo vittu-sanan ensimmäisestä vokaalista).