Poikain seikkailuelokuvat; Master & Commander jne.

näin tänään ja pidin kovasti. Olen aika lapsellinen ja minusta samalla tavalla hienoja olivat Mannin The Last Of the Mohicans ja Hustonin The Man Who Would be King. kaikki ne on vähän hölmöjä mutta omalla tavallaan täysin vakuuttavia elokuvia ja ennenkaikkea ne ovat viihdyttäviä. tuleeko samanlaisia mieleen?

Näin tämän keskiviikkona. Upposi kyllä hyvin. Siinä oli sellaista vanhaa perinteistä meininkiä. Aika monethan ovat valittaneet, ettei elokuvassa tapahdu tarpeeksi eikä ole suuria kliimakseja. Mielestäni tuo ei haittaa lainkaan. Mukava nähdä välillä tällaisia rauhallisia kuvauksia miesten ystävyydestä. Ajan kuvaus oli kanssa harvinaisen syvällistä ja monipuolista. Eniten pidin kuitenkin juuri Jackin ja Stephenin ystävyyden kuvauksesta. Jotenkin siitä tuli mieleen Star Trek-elokuvien (Shatner/Nimoy) fiilis.

Ihan heti ei tule vastaavia mieleen. The Man Who Would Be King lähti tilaukseen. Aika katsoa sekin helmi uudestaan. The Duellists voisi tietenkin olla yksi.

Kyllä tuo yllättävästi ihan toimi, vaikka vähän pelkäsin jotain muuta. Ihan kiva ja omaperäinen elokuva. Taisteluita ja draamaa oli juuri oikeassa suhteessa, eikä leffassa yritetty mitään liikoja. Tosiaan leffa oli aika tasainen, mutta ei se kuitenkaan haitannut. Nykyään elokuvissa on vähän tapana vetää asioita liioitellusti yli, mutta tässä pysyttiin kohtuuden rajoissa, eikä yritetty tehdä mitään supersankarielokuvaa. Ja Russell Crowhan on karismaattinen näyttelijä, jota on ilo katsella.

Niin ja tuohon kysymykseen piti vielä lisätä, että minulle tuli mieleen jotkut vanhat Erroll Flynnin seikkailuelokuvat. Poikkeuksena tässä oli se, että tämä oli aika äijäleffa, mikä minusta oli hyvä. Tarina olisi kärsinyt, jos sinne olisi väkisin pistetty joku tipu mukaan.

Ehkä joukon jatkoksi sopii myös Dances With Wolves, jonka tuntia teatteriversiota pidemmän director's cutin sain juuri katsottua. Edelleen hyvä leffa niljakkaasta seitsemän Oscarin statuksesta huolimatta, josta todisteena hyvä viihtyminen perse puutumatta lähes neljän tunnin kestosta huolimatta.

Eilen tuli nähtyä tämä

Master & Commander (Mekanïk Destruktïw Kommandöh).



Laatutyötähän tämä kaikinpuolin oli, mutta jätti kuitenkin hieman kylmäksi. Ei todellakaan mitään klassikkoainesta, mutta toimiva seikkailuelokuva vanhojen elokuvien hengessä. Meritaistelut ja muukin merenkäynti kuvattin hienon realistisesti (ilmeisesti). Siitä plussaa. Myös näyttelijät olivat yleisesti hyviä vaikka Russell Crowe veti kyllä sellaisen aika perus Russellmaisen suorituksen. Positiivista oli myös se, että laivalle ei oltu otettu tyypilliseen tapaan mitään naista mukaan Russellin kosiskeltavaksi vaan elokuvassa pystyttiin sitten keskittymään rauhassa Crowen ja Paul Bettanyn homoeroottisia värinöitä sisältävään suhteeseen. Mikä oli yksi mielenkiintoisimpia seikkoja tässä elokuvassa. Peter Weirin ohjaus oli mukavan napakkaa ja sopivan vähäeleistä. Viimeisessä taistelussa kyllä huomasi, ettei mies oikein ole kotonaan toimintakohtauksissa. Kyllä, taistelut varmasti ovat usein kaoottisia tosielämässä, mutta elokuvassa tuo kaaos pitäisi osata esittää siten, että katsoja saisi edes jotain selvää tapahtumista. Elokuvan tarina oli aika suoraviivainen ja ehkä siihen olisi jotain lisäelementtiä kaivannut, mutta kohtuu hyvinhän homma toimi näinkin, eikä kyllästyä ehtinyt vaikkei laivasta juuri elokuvan aikana poistuttu. Eli pätevä elokuva tämä oli muttei sisältänyt mitään ikimuistoista.

Capuano:

La Tigre dei sette mari aka. Tiger of the Seven Seas

Elokuva nostatti taas pinnalle ihailuni noita purjelaivoja ja vanhan hyvän ajan eurooppalaisia merirosvoseikkailuelokuvia kohtaan. Positiivista oli perinteistä poiketen, että parrakkaan yksisilmän sijasta elokuvan merirosvokapteenina onkin kaunis nainen. Gianna Maria Canalen Consuelossa on samanlaista viehätysvoimaa ja vaarallisuutta, kuin Michèle Mercierin Angeliquessa. Kaikesta puku, lavastus ja joukkokohtaus loisteesta päätellen elokuva ei liene ollut sieltä halvimmasta päästä, vaan liiroja on laitettu kiitettävästi likoon. Kuvernöörin juonittelevaa vaimoa näyttelevä Maria Grazia Spina on kuin ilmetty nykyinen YLE:n urheilutoimittaja Kirsi Pelttari.

Italialaisilla on spaghetit, giallot, peplumit etc. mutta mikäs on merirosvoelokuvien nickname?

Borzage:

The Spanish Main

Hollantilainen purjelaiva täynnä uuteen maahan matkustavia onnenonkijoita ajautuu kovassa merenkäynnissä karille Espanian rannikolla Cartagenassa. Kuvernööri ei olekaan niin suotuisa ja myötämielinen uudesta tulokkaasta vaan päättää takavarikoida laivan ja vangita samalla laivan kapteeni niskuroinnista.

Tämä kuitenkin onnistuu pakenemaan vannoten kostoa. Vuosien saatossa Espanian laivastolle ilmaantuu riesaksi pahamaineinen merirosvolaiva Barracuda, jonka kapteenina on mystinen samaa nimeä kantava mies. Normaalilla ryöstöretkella Barracudan ja koko miehistön elämät muuttuu, kun he saavat tietää laivassa olevan kuvernöörille varatun kreivittären.

Lähtökohtana Paul Henreidin naama pahamaiseiseksi merirosvoksi on aivan liian kiltti, mikä vähän latistaa meininkiä. Tosin puolustuksena täytyy todeta, että tämähän olikin alunperin tavallinen kapteeni eikä ollut saanut äidin rintaruokinnassa mellakkaöljyä.

Kohtalaisen suuria ja näyttäviä joukkotaistelu kohtauksia niin maalla kuin merellä, jonka kruunaa upeat värit ja lavastus.

Kreivittärenä 25-vuotias Maureen O'Hara joka on aivan tajuttoman kaunis. Ei se ole legendaa, että Hollywoodin naisten kultaa-aikana heillä oli ulkonäön lisäksi rutkasti sitä Simo Rantalaisenkin kuuluttamaa karismaa.

Capuano:

I Misteri della giungla nera aka. The Mystery of Thug Island

Britti kapitaanin 3-vuotias tytär kaapataan pahamaineisten thugien toimesta joilla on tarkoitus kasvattaa hänestä palvomansa kali jumalan neitseellinen maanpäällinen henkilö. Vasta täysikäisyyden kynnyksellä prinsessa kyseenalaistaa roolinsa ja valmiiksi suunnitellun kohtalonsa, kun kohtaa saarella komeaksi mainitun käärmeiden metsästäjä Tremal Naikin.

Kengännauha budjetilla tehty perinteinen satuelokuva, jossa prinssin on kohdattava ultimaattinen paha saadakseen prinsessa ja lähes puoli valtakuntaa. Erittäin komea värimaailma ja lukuisat kohtalaisen näyttävät joukkotaistelut sapeleineen ja tietysti kaunis saksalaista alkuperää oleva Ingeborg Schöner takaavat leppoisan puolitoista tuntisen ilman kelauksen tarvetta.

Greene:

The Count of Monte-Cristo

TV:lle tehdystä versiosta huolimatta ehdottomasti parempi, kuin Kevin Reynoldsin ja suuren rahan luomus vuodelta 2002. Moni kansallinen ja nimekäs jengi tekevät tästä poikamaisen veikeän kosto tarinan. Vaikka katsoin tämän ensimmäistä kertaa, olen pitänyt Chamberlainian aina Dantesin perikuvana.

Puolitoista tuntinen rykäisy on tietysti liian lyhyt tälläiselle klassikolle mutta Greenen toimesta lopputulos on ainakin tyydyttävä plus. Kaikesta huolimatta kosto on suloinen ja on pahempiakin asioita, kuin kuolema.

Onko kokemuksia tästä mini-sarjasta?



Le Comte de Monte Cristo

Goose ( 30.7.2008 16:53)

Onko kokemuksia tästä mini-sarjasta?



Le Comte de Monte Cristo

Kyllähän tätä voi ihan lämpimästi suositella, laadukas sarja.



Taisi tulla tv:stä neljäjaksoisena jossain vaiheessa.

Underwood:

City Slickers

Mikä olisi parempi syntymäpäivälahja kavereilta, kuin saada olla kaksi viikkoa oikea cowboy, eikä pelkästään kesäisin Bongiovin laulun tavoin A cowboy, on a steel horse I ride. Kunnon karjan ajoa aina Uudesta Meksikosta Coloradoon Waynen/Fordin maisemissa.

Ensimmäisen ja tätä ennen ainoan kerran olin nähnyt tämän n. 15 vuotta sitten ja täytyy sanoa, että silloin olen ollut aivan liian nuori ymmärtääkseni mistä tässä todella on kyse. Hämmästyttävä sekoitus komediaa, seikkailua, draamaa, jännitystä & ripaus romantiikkaa elämän oppien kera. Ihka rakastettavat hahmot Mitch, Phil, Ed & Curly ovat taianomaisia Crystalin, Sternin, Kirbyn & Palancen käsittelyssä.

City Slickers vetoaa ja tehoaa kaikilla tunnetiloilla aina kuset housuun naurusta märkiin silmän aluksiin. Pakko sanoa, että vaikka elokuva onkin näin tuore niin Crystalin & Palancen yhteiskohtaukset ovat elämää suurempia hetkiä. Tästä parempaa poikain seikkailua saa etsiä, täydellinen elokuva!



Ja muistakaa One thing.

Tuuli ja leijona on Miliuksen reipashenkinen Pohjois-Afrikka ‑seikkailu. Connery rosvopäälikkö Mulay Achmed Mohammed el-Raisulina.

Mites Four Feathersin uusintaversio, onko mistään kotoisin?

JaJa ( 30.7.2008 18:21)

Goose ( 30.7.2008 16:53)

Onko kokemuksia tästä mini-sarjasta?



Le Comte de Monte Cristo

Kyllähän tätä voi ihan lämpimästi suositella, laadukas sarja.



Taisi tulla tv:stä neljäjaksoisena jossain vaiheessa.

Hyviä uutisia! Sarja tulee uusintana Teemalta 28.12.2008. Mini-sarja esitetään kahdeksassa osassa, jotka näytetään putkeen alkaen klo.10.00.

Mutiny on the Bounty (-62) 10/10

Meriseikkailuelokuvista suurin ja sykähdyttävin. Eeppisiä myrskyjä, kölinaltavetämistä, suolavesihulluutta, hehkeää eksotiikkaa mutta myös hienosti näytelty ja kirjoitettu tarina virkaintoisen nousukasduunarin ja kunniantuntoisen aatelisen välisestä konfliktista joka povaa yhtä lailla kollektivistisen yhteiskuntajärjestelmän hirviömäisyyttä kuin monosentrisen rojalismin tuhoa omaan mahdottomuuteensa ja mikä parasta lopetus onnistuu nivomaan sekä draamallisesti että temaattisesti upean kokonaisuuden hienosti yhteen. Warnerin DVD on yksinkertaisesti häikäisevän upea ja tekee oikeutta elokuvan silmiähivelevälle kuvaukselle. Brando on roolissaan käsittämättömän kova. Jumalaista elokuvataidetta omalla sektorillaan.

Juuri tuli katsottua tämäkin "mestariteos"

Musta Merirosvo (1965)



Aivan käsittämättömän huono elokuva. Dubbaus pomppii ääniraidalla miten sattuu ja on todella ärsyttävän huono muutenkin. Leikkaus on jonkun mongoloidin tekemä, mikä käy hyvin ilmi taistelutilanteissa ja etenkin alun kohtauksessa, jossa espanjalainen kaljuuna, jonka miehistöön muuten kuuluu n.10 kymmenen miestä, houkutellaan nuotiovalolla lähelle rantaa. Kun laivaa kuvataan on menossa täysi päivä, mutta rannalla on jo ilta hämärtynyt. Merirosvosaarella pitää majaansa myös noin kymmenen merirosvon joukko, joka on pitänyt rannikkovesiä kauhun vallassa jo pidemmän aikaa, ilman yhtäkään alusta! Espanjalaiselta kaljuunalta vapautuu myös laivan palaessa toinen kilpaileva merirosvo jälleen noin kymmenen miehensä kanssa. Saaren merirosvojen johtajana toimii Korppi-niminen "julma" merirosvo, joka usuttaa miehensä lopettamaan espanjalaisia, kun nämä rantautuvat palavasta aluksestaan. Itse tämä "mikkihiiri" pomppii rantakallioilla kuin mikäkin idiootti yllyttäen miehiään murhatöihin. Tämäkin tietysti kusee, kun kilpaileva merirosvojukko saapuu auttamaan espanjalaisia. Loppujen lopuksi on solmittava aselepo olosuhteiden pakosta. Kilpaileva merirosvojoukko lähtee siis piraattisaaren tavernaan, mutta saakin huomata, että Korpin määräyksestä siellä ei tarjota kuin vettä ja kuivattua kalaa, toivotun lihan ja rommin sijasta. Korppi on nimittäin haalinut mittavan aarteen, joka jaon hetkellä olisi tuntuva jokaisen merirosvon taskussa, sen sijaan, että nämä tuhlaisivat rahansa viinaan ja naisiin. Kun mukaan sekoitetaan vielä sankarillinen naamioitu mies, joka pomppaa kuin tyhjästä aina tilanteen vaatiessa ollaankin jo sillä akselilla, että pitää oikein miettiä onko tämä jo hyvä kalkkunaelokuva vaiko vain huono elokuva.



Sääliksi käy, että tästäkään genrestä ei löydy kuin muutamia helmielokuvia, joihin olisi rahaa käytetty edes kohtuullisesti. Innostuttuani nyt myös kahlaamaan läpi merisotakirjallisuutta purjelaivoilla n. Napoleonin sotien aikakaudelta, ei voi kuin ihmetellä kuinka vähän tästäkään genrestä on elokuvia tehty. Mieleen tulevat lähinnä vain seuraavat elokuvat:



Captain Horatio Hornblower R.N.



Damn the Defiant



Billy Budd



I Remember Nelson (TV-sarja)



To the Ends of the Earth (TV-sarja)



Näiden lisäksi on tietysti hieno Hornblower-sarja, sekä jo edellämainitut "Master & Commander" ja "Bountyt". Eikö esim. Trafalgarin taistelulle ole omistettu ainuttakaan elokuvaa, joka keskittyisi itse taisteluun, eikä mihinkään romanssiin Lady Hamiltonin ja Nelsonin välillä. Filmattavaa tällä genrellä olisi kyllä mielestäni veaksi asti ja hyvinhän nuo viimevuosien "Pirates of the Caribbeanit" ja "Master & Commander" kuitenkin ovat tuottaneet. Pistäkäähän suosituksia, mieluiten kuitenkin värifilmeistä, eikä mustavalkoklassikoista, jos mieleen jotain tulee.