Obskuurit kauhu/okkultismi/saatananpalvontabändit
Paternosterin levy on kyllä asiallista kamaa. Ei sen musiikki kyllä mielestäni kovin hyvin sovi aiheeseen. Suositeltavaa kuunneltavaa kuitenkin. Ei hirveän pirteetä settiä...
Devil Dollin kauhuproge- levyjä ehkä voisi suositella otsikon aiheista kiinnostuneille. Vaikka ihan kuraa onkin.
Tässä yhteydessä voisi ehkä mainita Changes nimisen folkyhtyeen, joka vaikutti 60- ja 70-lukujen vaihteessa.
Levyarvostelusta:
"The two performers were part of the 'Process' church, a cult like group that was obsessed with apocalypse, gothic doom and was also interested in Satan. They had a curious uniform of black clothes, clocks shoulder length hair and goatee beards. Taking themselves very seriously they were part of the proliferation of such post-hippie groups and were much seen in London and New York in the late sixties before splintering and falling apart."
"Musically this album is stark, very dark folk based songs with acoustic guitar, intense vocals, gothic lyrics and occasional harmony vocals and flutes. Fans of dark folk groups like Current 93 or Nature and Organisation will find much here that they will enjoy. Also fans of Comus, the legendary pagan psychedelic-folk band of the same era will find a companion album of similar sound and strangeness."
Tässä yhteydessä voisi ehkä mainita Changes nimisen folkyhtyeen, joka vaikutti 60- ja 70-lukujen vaihteessa.
Pitäneepä tutustua tuohonkin.
Phantom's Divine Comedy-nimisen bändin voisi myös mainita. Lyriikat käsittelivät noituutta, paholaisia, jne. vaikka tuskin tuossa mitään syvempää oli takana. Musiikillisesti hieman Doorsin tyylistä rokkia, ja vokalisti kuulostikin melkoisesti Jim Morrisonilta. Aikanaan liikkui huhuja, joiden mukaan kyseessä olisikin Morrisonin postuumisti julkaistu musiikillinen syrjähyppy. Sittemmin väitettiin että laulaja olisi salanimen taa piiloutunut Iggy Pop. Tuolta linkin takaa löytyvä tietohan kumoaa molemmat teoriat, vaikkei vokalistiksi mainittu Arthur Pendragon ihan oikealta nimeltä kuulosta...
Phantom's Divine Comedy: Part 1
Melankolista pseudo-okkulttista rokkia yllättävän toimivilla Doors-soundeilla.
Mutta kiitos vaan verusteellisemmasta selostuksesta.
Changes ei ole kovin okkulttista, enemmänkin sellaista vanhoja 'hyviä' aikoja haikailevaa paatosta, ihan hyvää musiikillisesti parhaimmillaan. Bändi on retrosuosion ansiosta aktivoitunut ja uudesta tuotannosta voi suositella Cadaverous Conditionin kanssa tehtyä splittikymppituumaista, lähinnä tosin tuon CC:n doomfolkin ansiosta vaikka Changesiltakin pari hyvää raitaa mukana on.
Ostin tuon Black Widowin Anthology-kokoelman jossa on kaksi levyä, mutta ei se ole vielä ihan iskenyt. Musiikkia on toisaalta runsaasti, eihän yhtye tehnyt muistaakseni kuin kolme levyä. Mutta kuulostaa siltä että kannattaa kasata tuosta kokoelmasta Sacrifice-levy, muistaakseni katsoin sitä ostaessani että kaikki Sacrificen biisti löytyy Anthologyltä.
Ostin tuon Black Widowin Anthology-kokoelman jossa on kaksi levyä, mutta ei se ole vielä ihan iskenyt. Musiikkia on toisaalta runsaasti, eihän yhtye tehnyt muistaakseni kuin kolme levyä. Mutta kuulostaa siltä että kannattaa kasata tuosta kokoelmasta Sacrifice-levy, muistaakseni katsoin sitä ostaessani että kaikki Sacrificen biisti löytyy Anthologyltä.
Black Widow taisi jatkaa myöhemmin Widow- nimellä.
The Devil’s Blood
http://www.myspace.com/thedevilsblood
Omiin korviini lupaavan retrohenkistä satanismipsykedeliaa.
Tjeu: The Anti Kosmik Magick
Devil's Blood oli livenä vähän tasapaksua äänimassaa, eikä vertakaan lennätetty yleisön päälle, vaikka bändin tyypit kovasti sellaista ennen keikkaa uhosivatkin. Ensi kuussa ilmestyvä levy täytynee silti hankkia, jospa olisivat kehittyneet.
Iskevämpää retro-okkultismia tarjoaa esim. Blood Ceremony, jonka debyytti-LP ilmestyi juuri. Kannattaa testata myös Jex Thothia, joka aiemmin tunnettiin nimellä Totem.