kasetteja

Laskekaa monenlaisia teillä on ollut.

http://hanazuc02.ld.infoseek.co.jp/cassettes/cassettes.htm

Huh, Raksit oli ankeita, sanoivat Raks kahden soittokerran jälkeen. Niitä sai ostaa Säästö-Markasta.

Young Hova ( 25.10.2005 09:46)

Laskekaa monenlaisia teillä on ollut.







http://hanazuc02.ld.infoseek.co.jp/cassettes/cassettes.htm

Nää Teacit olivat kanssa jotain halpakassuja, joita sai ostaa siitä Kalevankadun ja Annankadun kulman elektroniikkaliikkeestä. Vitutti kun kopsatut C64- pelit eivät suostuneet pelittämään noiden vuoksi.

Paskimpia laadullisesti olivat King Sonic-merkkiset halpiskasetit joita sai Ostiksesta (muinainen myymäläketju). Ne eivät soineet koskaan kunnolla ja äänitykset meni aina vituiksi. Mutta ainakin ne olivat halpoja. Enpä löytänyt tuosta joukosta. Sen sijaan heti ekana komeilevalle keltaiselle Agfa-nauhalle on tallentunut livetaltiointi legendaariselta Safety Pins-klubilta Tampereelta v. 1979. Mukana mm. Karanteeni, Vaavi, Irtopää, Nivelreuma ym. Nauhoitusta löytyy todennäköisesti oman kappaleeni lisäksi korkeintaan yksi kopio, mikäli se on kaverillani tallessa.

Autossa on monet noista kestäneet pakkaset ja kosteudet vallan mainiosti jo kuudetta vuotta.

Näitä Maxellin kasetteja oli hyllyssä joskus muinoin ainakin kymmeniä ehkä jopa satoja kappaleita. Kun mittaa oli 45 minuuttia puoli, sai "ysikymppiselle" tungettua yleensä kaksi kokonaista pitkäsoittoa – ja jos ei saanut, niin paskin biisi otettiin vaan seasta pois. Tekstien kirjoittaminen oli oma kriittinen taiteenlajinsa, kun bändien käyttämiä fontteja piti jäljitellä viimeiseen piirtoon saakka.

Näkee kyllä että on japanilainen sivusto. Jumalattomasti Fuji-, Maxell-, Sony- ja TDK-variantteja, mutta naurettavat kaksi Basfia.

Äänitysharrastuksen alussa kaivettiin faijan kanssa sen omat äänitykset vintiltä, missä olivat olleet jonkun kymmentä vuotta sään armoilla.



Nämä kyseisen kasan Philipsit soivat edelleen uskomattoman hyvin, jopa diskantteja on tallella. Oranssit Basfit ovat jo aika räkäisiä. Tuolainen säilytys erottelee jyvät akanoista.

Sitten ostin faijan kanssa TDK AR:ää joku 10 kpl, kallein normaalinauha, jotain 30mk/kpl. Suurimman osan hukkasin tai kulutin muuten vaan puhki, pari on vielä tallessa.

Lopulta kun toden teolla aloin äänittämään ostin lähinnä halvinta Fuji DR:ää omilla rahoilla. Aika hyvää tavaraa.

Aina on tietenkin pitänyt ostaa 90 min kasetteja, koska olen nauhottanut vain levyjä, 1 LP per puoli. Ellei sattunut joku ylipitkä tulemaan vastaan, silloin kahtia 60-minuuttiselle. Biisitiedot kirjoittelin kirjoituskoneella niihin mukanatulleisiin arkkeihin.

moska ( 25.10.2005 17:40)

Aina on tietenkin pitänyt ostaa 90 min kasetteja, koska olen nauhottanut vain levyjä, 1 LP per puoli. Ellei sattunut joku ylipitkä tulemaan vastaan, silloin kahtia 60-minuuttiselle.

Minä pyrin aina minimoimaan tyhjän ajan kasetin puolien lopussa. Pidemmätkin levyt tuli näin tungettua 60-minuuttiselle siten, että A-puoli oli aivan täynnä ja B-puolen loppuun jäi enemmän tyhjää tilaa. Sinne saattoi sitten sijoitella jotain spesiaalia – sinkun, biisin joltain toiselta levyltä tms.

japskikokoelmasta puuttui ainakin meikän yleisimmin käyttämä kassu, philipsin musta 60 min, jossa tummaoranssitaustainen etiketti ja teksti mustalla.

oli erinomainen hinta-laatusuhde 70/80-luvun vaihteessa tehdyt radionauhoitukset kuuluu vieläkin yllättävän kirkkaina.

niitä on kymmeniä landella, ja joskus lomilla tulee kuunneltua vanhoja, enimmäkseen rock-radiosta tehtyjä nauhoituksia.

hinta taisi olla tasan 5 markkaa. 90 minsan philipsissä oli tummansininen etiketti, mutta nauha oli ohutta ja lakkasin ostamasta niitä alituisten katkeiluhaavereiden vuoksi.

Bad Rain ( 25.10.2005 14:01)

Paskimpia laadullisesti olivat King Sonic-merkkiset halpiskasetit joita sai Ostiksesta (muinainen myymäläketju). Ne eivät soineet koskaan kunnolla ja äänitykset meni aina vituiksi. Mutta ainakin ne olivat halpoja.

Huh, nuo olivat kyllä ihan karmeita. Kauheat suhinat jokaisessa nauhoituksessa. Ensimmäinen bändini HS-F sai nimensä muistaakseni Basfin kasetista, jonka malli oli HF-S.

En löytänyt TDKn AR-X:ää joka aikanaan oli parasta normaalinauhaa mitä rahalla sai.

MiR ( 26.10.2005 09:25)

Minä pyrin aina minimoimaan tyhjän ajan kasetin puolien lopussa. Pidemmätkin levyt tuli näin tungettua 60-minuuttiselle siten, että A-puoli oli aivan täynnä ja B-puolen loppuun jäi enemmän tyhjää tilaa. Sinne saattoi sitten sijoitella jotain spesiaalia – sinkun, biisin joltain toiselta levyltä tms.

Same here, same here! Ah, noita aikoja. Oli siinä tunnelmaa, kun vaikka kaksipesäisellä nauhoitteli kasetilta kasetille. Ja tää "alkuperäinen" kasettikin oli usein joku kaverilta lainattu nauhoitettu kasetti. Äänen taso oli loistavaa paikoitellen! Eräs kaveri, jolta tuli monesti lainailtua speed/thrash/death-aikaan kaikenlaista matskua, oli hyvä muuten juuri mahduttamaan vaikka Deathin logon siihen sivuetikettiin, vai miten se pitäisi ilmaista. Näytti todella tyylikkäältä kasettirivistössä. Mutta usein perjantai-iltakin meni noina viattomina aikoina siihen, kun haki läjän kasetteja/vinyylejä kaverilta ja alkoi niitä samantien nauhoittamaan, usein tsekkaamatta onko musiikki edes hyvää. Kunhan sai taas kokoelmiin jonkun death metal ‑legendan levyn, tyyliin Unseen Terror tai jotain.



Ja alkuun muuten luulin, että "ysikymppinen" on kirjaimellisesti ysikymppinen kummaltakin puolelta.