Open matte fix?

Säännöllisesti fixejä katsovana olentona olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan, että monet 4:3 kuvasuhteen omaavat fixit ovat kompositioitu erittäin väljästi. Toinen ääripää on se, että kuvassa näkyy toisen keskustelijan korva ja toisen nenänpää. Jälkimmäiset ovat tietysti jonkinasteisia p&s- versioita tai vaan cropattuja, mutta tiedustelisinkin nyt tuosta ensinmainitusta luokasta.

Kyseiset elokuvat ovat usein amerikkalaisia 70-luvun leffoja, esim monet WHV:n julkaisemat 70's pläjäykset. Kun kuvan zoomaa telkkarissa 16:9 ei silti menetä kenenkään päälakia ja komppiksetkin näyttävät paremmilta.



Onko siis kyseessä jonkinlainen open matte- tekniikka eika croppaus?

Eikös open matten käyttö ole ihan yleistä 4:3-versioissa muutenkin kuin fixeissä? Sen verran mitä olen vertaillut esimerkiksi vanhoja tv-nauhoituksia ja muita kopioita wide-dvd:eihin, niin aika useasti 16:9- ja 1.85:1-suhteisten elokuvien täyskuvaversioissa on enemmän kuvaa näkyvillä, ja päteehän tämä sama moniin uusiinkin elokuviin. 2.35:t ovat sitten useammiten cropattuja.

Mutta onko käytännölle olemassa mitään tunnettua sääntöä? Pistetäänkö elokuva täyskuvaksi open mattena, jos mikrofonit eivät liiemmin vilku vai arvotaanko? Open matten luulisi olevan vaivattomampi, kun ei tarvitse huolehtia pan & scannauksesta. Ja onhan sitä mukavampi katsellakin kuin liian ahtaasti rajattua kuvaa, vaikka ilmatilaa olisikin turhan paljon.

C.W. Leadbeater (4.10.2005 18:13)

Eikös open matten käyttö ole ihan yleistä 4:3-versioissa muutenkin kuin fixeissä?

On ja varsinkin 1,85:1-jenkkileffoissa, joista melkein kaikki kuvataan soft mattena. Hollywood-studioilla tuo taitaa olla ihan vaatimus. Joissakin tuotannoissa koko 4:3-alue myös pidetään täysin puhtaana asiaankuulumattomista tavaroista, joissakin ei.



Paljon näkee myös open matten ja pan & scanin yhdistelmää, joissa näytetään pystysuunnassa enemmän ja sivusuunnassa vähemmän kuin teatterissa. Paremman näköistä kuin "puhdas" P&S mutta ärsyttävää silti.

En tiedä onko tämä tarpeen, mutta sanastoa voi selvittää täältä:

http://www.modeemi.fi/~leopold/AV/FilmToVideo/

Antti Näyhä (4.10.2005 20:18)

Paljon näkee myös open matten ja pan & scanin yhdistelmää, joissa näytetään pystysuunnassa enemmän ja sivusuunnassa vähemmän kuin teatterissa. Paremman näköistä kuin "puhdas" P&S mutta ärsyttävää silti.

Tuota tehdään käsittääkseni lähes aina, kun kuvataan Super 35:llä, esim. http://www.dvdbeaver.com/film/DVDReview2/hardeight.htm

C.W. Leadbeater (4.10.2005 19:13)

Mutta onko käytännölle olemassa mitään tunnettua sääntöä? Pistetäänkö elokuva täyskuvaksi open mattena, jos mikrofonit eivät liiemmin vilku vai arvotaanko?

Näin veikkaisin, mutta croppaus on lähtökohtaisesti niin järjetöntä touhua, etten menisi takuuseen minkään logiikan löytymisestä. Ilmiöstä ei päästä eroon edes laajakuvatelevisioiden yleistyessä. Ainakin Nelonen on ajanut mm. Gandhin ja Charlie's Angelsin kuvasuhteessa 1,85:1, vaikka molemmissa alkuperäinen kuvasuhde on 2,35:1.