28.9.2005 21:14
Nyt kysellään suosikkikirjailijoita. En ainakaan muista, että vastaavaa kyselyä olisi aikaisemmin ollut? Rajataan sen verran, että jätetään pois sarjakuvataiteilijat, tietokirjailijat, jne ja pysytellään mieluummin kaunokirjallisuudessa.
Toki voi mainita lisäksi vaikka sen parhaan kirjan. Perusteluitakin saa kirjoittaa.
Omat kymmenen, ei missään varsinaisessa järjestyksessä:
Kurt Vonnegut (Teurastamo no 5)
Vonnegut on nero. Kukaan ei kirjoita niin osuvaa ja hauskaa satiiria kuin Vonnegut. Ajanjäristys on ainut Vonnegutin suomennetuista kirjoista, josta en digannut ihan kybällä. Lukematta ainoastaan Kissan kehto ja sit se elämänkerta tms. (Kuolemaa tylympiä kohtaloita).
Arturo Pérez-Reverte (Yhdeksäs portti)
Mä olin menossa Espoo Cinestä dösällä yöllä himaan kun toiselle puolelle käytävää ilmestyi joku dena, joka alkoi öykkäröimään jotain tyyliin "hei, etkai sä saatana lue jotain raamattua, perkele!" (luin AP-R:n Rummunkalvoa). Näytin kirjan kantta, jolloin denan kasvoille ilmestyi syvä hämmennys ja kunnioitus. Jäi osoittamaan mua sen jälkeen sormella pitkäksi aikaa ja lopuksi sanoi "poika, sä ymmärrät kirjallisuuden päälle". Tarinan opetus: denatkin tykkää ja saat niiltä respektiä jos luet Perez-Reverteä. Ok, loppumatkan se sama dena hehkutti mulle kuinka mun täytyy lukea "William Sheikiboyta", mutta rivien välistä.
Herman Hesse (Narkissos ja Kultasuu)
Narkissos ja Kultasuu on ehkä maailman paras kirja, joten Hessen täytyy olla listalla mukana. Siddhartasta mä en hirveesti digannut vaikka sen lukikin ihan kivuttomasti. Arosusi pitäis lukea lähiaikoina. Muita saa suositella.
Jeff Long (Vuosi nolla)
Kevyen sci-fi ‑kirjallisuuden uusi suosikkini. Tosin eihän nämä Longin kirjat edes kovin sci-fiä ole vaan ennemmin helvetin mukaansatempaavia kauhu/seikkailuromaaneja.
Günter Grass (Peltirumpu)
Mä luin Peltirummun ekan kerran joskus yläasteikäisenä sen jälkeen kun olin nähnyt elokuvan. Vaikka elokuva onkin lähes täydellinen, oli/on kirja kuitenkin jotain aivan mahtavaa. Jostain syystä en ole lukenut muita Grasseja toistaiseksi.
James Ellroy (Suuri tyhjyys)
Paras dekkaristi ikinä. LA-kvartetti (Musta Dahlia, LA – Langennut kaupunki, Suuri tyhjyys, White Jazz – Musiikkia pimeästä) on kokonaisuudessaan aivan saatanan hyvä ja voin suositella kenelle tahansa. Suuri tyhjyys paras vain ehkä siksi, koska luin sen Ellroylta ekana: päräytti, ja kovaa. Suomennetuista lukematta vielä Verirahat ja Brownin sielunmessu. Brian de Palman elokuvasointia Mustasta Dahliasta on odotettu jo todella kauan ja innolla, mutta pelonsekaisin tuntein.
Ernest Hemingway (Kirjava satama)
Hemingwayn runsaasta ja monipuolisesta (sekä ‑tasoisesta) kirjallisuudesta en ole lukenut kuin murto-osan, mutta ne hyvät (esim. Kirjava satama, Kenelle kellot soivat, Jäähyväiset aseille) ovatkin sitten todella hyviä.
Fedor Dostojevski (Rikos ja rangaistus)
FD:ltä en ole lukenut myöskään kuin yhden kirjan, mutta sepä onkin "yllättäen" todella hyvä. Harvoin elää itse mukana kirjan tapahtumissa niin kuin Raskolnikovin mukana Rikos ja rangaistuksessa. Omituista tässä on vielä se, että Raskolnikov on täysin itseni vastakohta ja välillä kävi vituttamaan sen ratkaisut. Jäbähän on vielä täysin saamaton vässykkä.
Irvine Welsh (Porno)
Mä pidin Pornosta vielä enemmän kuin Trainspottingista aikoinaan. Yhtään huonoa kirjaa en ole vielä Welshiltä lukenut (asia kait korjaantunee kun luen joskus sen Paskan?).
Nick Hornby (Uskollinen äänentoisto)
Ei kai näistä Hornbyn kirjoista voi kukaan olla pitämättä.
Tilanne muuttuu varmaan usein, nytkin jäi listan ulkopuolelle aivan liikaa nimiä.