Tylsää, melkein kaikki omat Top-10 suosikkini oli jo listattu. Ainoastaan Andrzej Wajdan Kanal (1957) puuttui.
50-luvun viiden tähden elokuvat
Omat ihan kärkisuosikit on tietty melkein jo kaikki mainittu, mutta tässä vielä muutama tutustumisen arvoinen tekele, kaikki ehdottomasti viiden tähden tasoa:
Wilder: Tuhansien silmien edessä (Ace in the Hole), 1951
Crichton: Varastin miljoonan (The Lavender Hill Mob), 1951
Stevens: Paikka auringossa (A Place in the Sun), 1951
Fuller: Teräskypärä (Steel Helmet), 1951- harvoja Korean sodasta kertovia jenkkileffoja
Chaplin: Parrasvalot (Limelight), 1952
Zinnemann: Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity), 1953
Ozu: Tokyo Monogatari, 1953
Mizoguchi: Ugetsu Monogatari, 1953
Tati: Riemuloma rivieralla (Les Vacances de Monsieur Hulot), 1953
Kazan: Alaston satama (On the Waterfront), 1954
Mizoguchi: Lääninherra Sansho (Sanshô dayû), 1954
Ophuls: Lola Montes, 1955
Sirk: Tuuleen kirjoitettu (Written on the Wind), 1956
Visconti: Valkeat yöt (Le Notti Bianche), 1957
Fuller: Viimeinen laukaus (Run of the Arrow), 1957
Mann: Hopeatähti (The Tin Star), 1957
Kurosawa: Kätketty linnake (Kakushi toride no san akunin), 1958
Sirk: Paholaisen enkelit (The Tarnished Angels), 1958
Sirk: Suurinta elämässä (The Imitation of Life), 1959
Camus: Musta Orfeus (Orfeu Negro), 1959
Näistä kovin kolmikko voisi olla: Alaston satama, Suurinta elämässä ja Valkeat yöt.
Kymmenen suurinta ilmestymisjärjestyksessä:
Auringonlaskun katu
Tokyo monogatari – ensimmäinen matka
Alaston satama
Takaikkuna
Etsijät
Kwai-joen silta
Seitsemän samuraita
Seitsemäs sinetti
Valamiesten ratkaisu
Vertigo – punainen kyynel
Pinnan alla kuplivat ainakin Pahan kosketus, 400 kepposta, Rashomon, Räsynukke ja Mansikkapaikka.
Notsip86 (29.4.2015 16:10)
Pinnan alla kuplivat ainakin Pahan kosketus, 400 kepposta, Rashomon, Räsynukke ja Mansikkapaikka.
Etenkin nuo kaksi viimeksimainittua ovat tosiaan noston arvoisia. Mansikkapaikan unikohtaus on jäänyt ikuisesti takaraivoon. Vielä mainitsemattomista Ishirô Hondan Chikyû Bôeigun aka Mysterians on valokeilan arvoinen myös.
Omistani mainittu varmaan jo kaikki, paitsi
Bressonilta vielä Journal d'un curé de campagne [Papin päiväkirja]
.