50-luvun viiden tähden elokuvat

Otetaan nyt seuraava askel taaksepäin, kun aiemmin onkin jo käsitelty ajanjaksoja 1960-79, 1980-1999 ja onpa juttua ollut muistaakseni myös 2000-luvun parhaista elokuvista.

Jos vanhan kaavan mukaan aloitetaan vuodesta 1950 ja päätetään vuoteen 1959. Vaihtoehtoja tullee olemaan runsaasti, vaikka itselleni muodostuikin kohtuullisen tylsä lista.



1950-59

Casque d'or – Rakastajatar (Becker, 1952)

Sabrina (Wilder, 1954)

Rear Window (Hitchcock, 1954)

Shichinin no samurai – Seitsemän samuraita (Kurosawa, 1954)

Le Notti di Cabiria – Cabirian yöt (Fellini, 1957)

Det Sjunde inseglet – Seitsemäs sinetti (Bergman, 1957)

12 Angry Men (Lumet, 1957)

Paths Of Glory (Kubrick, 1957)

Les Quatre cents coups – 400 kepposta (Truffaut, 1959)

Hiroshima mon amour – Hiroshima rakastettuni (Resnais, 1959)

Vertigo

Invasion of the Body Snatchers

Billy Wilder: Sunset Boulevard (1950)

Alfred Hitchcock: Strangers on a Train (1951)

Fred Zinnemann: High Noon (1952)

John Ford: The Quiet Man (1952)

Charles Laughton: The Night of the Hunter (1955)

Cecil B. DeMille: The Ten Commandments (1956)

John Ford: The Searchers (1956)

Ingmar Bergman: Smultronstället (1957)

Howard Hawks: Rio Bravo (1959)

Billy Wilder: Some Like It Hot (1959)

Smultronstället

Sommarnattens Leende

Vertigo

Sunset Blvd.

La Strada

The Big Heat

In a Lonely Place

Ikiru

Los Olvidados

Kiss Me Deadly

Plan 9 From Outer Space

Robot Monster

Vertigo

Ikiru

Rio Bravo

Paths of Glory

Stalag 17

Kuolemaantuomittu on karannut

Taskuvaras

Ordet

Kon Ichikawa: Nobi

Satyajit Ray: Apu-trilogia

Akira Kurosawa: Rashomon

Luchino Visconti: Le Notti bianche

John Cassavetes: Shadows

John Ford: The Searchers

Budd Boetticher: The Tall T

Andzej Wajda: Ashes and Diamonds

Touch of Evil

Stanley Donen & Gene Kelly : Laulavat sadepisarat (1952)

Ingmar Bergman : Seitsemäs sinetti (1957)

Alfred Hitchcock : Takaikkuna (1954)



Kolmikko ei yllä ihan ylivertaisten elokuvien viiden tähden kategoriaan minun arvoasteikossani, mutta pääsevät kuitenkin aika lähelle.



Paljon kehuttuja 1950-luvun elokuvia on vielä näkemättä.

Näitä ei kait vielä ole mainittu

Kubrick: Killing

Huston: Asphalt Jungle

Dassin: Rififi

Siegel: The Invasion of the Body Snatchers

Chukhraj: Ballada o soldate

Mun suosikit tuli näköjään jo lueteltua, African Queen ja Big Combo ovat mainitsematta

Akira Kurosawa:

Seven Samurai (1954)

Todellinen klassikko, joka kestää vuosikymmenestä toiseen.



William Wyler: Ben-Hur (1959)

Suurelokuva monessakin mielessä. Tämä oli pakko käydä katsomassa koulun kanssa ala-asteella, ja sama juttu vielä ylä-asteellakin – mielenkiintoista uskonnon opetusta... Charlton Heston on eeppisten mammuttien kruunattu kuningas.



Terence Fisher: Dracula (1958)

Terence Fisher: The Hound of the Baskervilles (1959)

Parhaat Cushing-Fisher yhteistyön hedelmät kuuluvat edelleen "pitää nähdä aina muutaman vuoden välein" listalleni.

Muutamia joukon jatkoksi:

Nyby: The Thing

Wood: Glen or Glenda

Laine: Tuntematon sotilas

Juran: 20 Million Miles to Earth

Renoir: Joki

Hitchcock: North by Northwest

Näin Glen or Glendan vasta tänä vuonna (kiitos, Orionin porukka), ja se oli juuri niin päräyttävä kuin olin aina kuvitellutkin

Korson Antti (29.8.2005 19:08)

Näin Glen or Glendan vasta tänä vuonna (kiitos, Orionin porukka), ja se oli juuri niin päräyttävä kuin olin aina kuvitellutkin

Joo, johonkin puoleenväliin saakka.

60-luvun elokuvia muistaa paljon helpommin ulkoa, mutta 50-luvun elokuvien kohdalla piti jo useasti tarkistaa vuosiluku. Mistähän tuokin johtuu?

Seuraavat ovat kuitenkin tehneet vaikutuksen:



Huston: Asphalt Jungle

Ray: Johnny Guitar

Hitchcock: North by Northwest (paras kaikista!)

Kubrick: Paths of Glory

Lumet: 12 Angry Men

Windust/Walsh: The Enforcer

Zinnemann: High Noon

Wilder: Witness for the Prosecution

Wilder: Stalag 17

Truffaut: Les Quatre cents coups – 400 kepposta (Tohkalle!)

Clouzot: Le Salaire de la peur – Pelon palkka

Hawks: Rio Bravo

Dearden: The League of Gentlemen