Tideland (2005)

No niin, tässä se on, eniten odottamani elokuva tällä hetkellä:

Terry Gilliamin Tideland



Gilliamin Grimm- veljekset ovat myös tulossa, mutta Tideland perustuu hyvään kirjaan ja vaikuttaa muutenkin paljon henkilökohtaisemmalta luomukselta. Ja Gilliamilla on täysi valta lopputulokseen. Katsokaa ohjaajan esittelypätkä ja jääkää odottamaan luvattuja aasinäytöksiä.

Gilliamin

Tideland edistyy.

Kuvia

Ekoissa viesteissä linkitetyt nettisivut on totaalisesti uusittu. Toronton festareilla esitetty elokuva on herättänyt aika ristiriitaisia reaktioita ja sen pitäisi olla aika erilaista kamaa Gilliamin muuhun tuotantoon verrattaessa.

Traileri löytyy

leffan sivuilta. Access map->trailer



Näyttää täysin kaistapäiseltä = hienoa.

Made back-to-back with Terry Gilliam's somewhat commercial but roundly panned "The Brothers Grimm," indie-produced "Tideland" sees the fanciful helmer overindulging his dark side with a slice of Gothic nastiness. Story about an imaginative orphan living alone under open skies is anchored by an ace perf from tyke thesp Jodelle Ferland, and features the helmer's signature spooky production design, but is dragged down by a sputtering script and torpid pacing. Way too disturbing for kids and too weird for most grown-ups, "Tideland" is likely to wash up in boutique distribution where Gilliam's name will pull in only his most devoted fan base.

– Variety

Miten elokuva voi olla "liian outo"? Ja pitääkö ne outoudet näyttää sitten kaikki kersoille? Reilua.

"Liika outous"han on aika standardi tuomio Gilliamille. Pohjalla oleva romaani ei myös tosiaankaan ole mikään lastenkirja.

No niin, Rotterdamin kävijät, kommentteja. Ettei tarvitse metsästää teitä Driller Killer-metodeilla. Aloitusviesti pätee yhä, eniten odottamani elokuva juuri nyt.

Varsinkin, kun Lukewarm on pisteyttänyt peräti 9/10. Toivottavasti tässä ei tule pettymään, soisi jo Gilliamin pääsevän takaisin tasolleen. Sen verran hienoja elokuvia mies kuitenkin on aikaisemmin tehnyt.

Kyllähän tuo todellakin näyttää lupaavalta trailerin perusteella. Huume-/kuumeuninen Alice/Coraline ihmemaassa/varjojen talossa oppaanaan The Dude.

Tideland

IFFR: Strikingly quiet yet totally crazy film by Terry Gilliam that is reminiscent of Alice in Wonderland on the prairie. Small girl is confronted with very strange adults, talking squirrels and manipulative Barbie heads.



Gilliamin ehkä ehein työ. Hulluja, huumeita ja fantasiamaailmaa, mutta hulluus pysyy hanskassa. Tunnelmaltaan häiriintynyt ja vino. Muistikuvat leffasta paranevat päivä päivältä. gilliamin aiemmat tuotokset aina tuottaneet liian suurista odotuksista johtuvia pettymyksiä, mutta nyt olin tyytyväinen.

CinemaMondo tuo Suomeen. Onneksi – omituinen ja jotenkin vaikea dialogi vaatii suomenkielistä tekstitystä.

Vielä sen verran kommenttia, että kyseessä on mahdollisesti Gilliamin vaikein elokuva. Matkalla olleista Elitisteistä olin kai ainut jonka mielestä se oli erikoisuudessaan loistava. Spaddun mielestä melkein kaikki paitsi Pusherit oli so-so (kai?). JoonasS kaiketi pidättäytyy ilmaisemasta mielipidettään, koska dialogista aika paljon meni tosiaan ohi.

Spaddun mielestä melkein kaikki paitsi Pusherit oli so-so (kai?).

Tommy Lee Jonesin Three Burials of Melquiades Estrada, Steve Buscemin Lonesome Jim ja Joe Danten Masters of Horror ‑episodi olivat kanssa hyviä.



Näkemistäni (Time Bandits ja Jappervokki näkemättä) Gilliamin häröin ja epäkaupallisin. Leffa alkaa todella lupaavasti Jeff Bridgesin (vanhempi ja väsyneempi The Dude) huumesekoiluja esitellessä ja pikkutytön satumaailmaa siihen ujuttamalla. Kun isi ja tytär pääsevät hylättyyn taloon, alkaa puuduttava osuus. Tyttären kuvitelmat puhuvista nukenpäistä ja sen jälkeen / sitä ennen poukkoilusta ruohopellossa ei valitettavasti ole kovin mielenkiintoista seurattavaa. Haulikolla varustettu Bridgesin silmälappuinen vanha fleimi ja tämän jälkeenjäänyt suojatti / poikaystävä / tms. tuovat välillä lisäväriä, mutta kun mitään muuta kuin puoliksi lapsen mielikuvitusmaailmaan, puoliksi pellolla juoksemiseen sijoittuvaa juttua ei esiinny, niin pettymys seuraa. Gilliamin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ‑kameratyyli näyttää siistiltä ja otokset pellolle sijoittuvasta hylätystä talosta ovat upeita; huumoria revitään Bridgesin olotilasta, sillä . Lopussa sukusuhteiden esittely tuo vähän mielenkiintoa ja finaali on visuaalisesti hieno ja tavallaan tyydyttävä, mut teatterista poistuessa oli aika outo olo. 3/5

Gilliamin

haastattelu.