La marche de l'empereur (2005)

As far as I know, only humans and lemmings have suicidal cultures. For a different perspective, see the French documentary about Antarctic penguins that has waddled into the top 10—maybe it's the heat—and threatens to outdistance such supersonic would-be blockbusters as Michael Bay's The Island and Stealth. This is a testament both to

March of the Penguins (Warner Independent Pictures), which is remarkable, and its subjects, which aren't tuxedoed Mary Poppins waiters dancing with trays of food but strange and tough little birds—tougher than we could imagine when it comes to giving birth and keeping their babies alive under conditions that would devastate a Yeti. (Slate)



Ei tietoa onko tulossa tänne mutta kuulostaa aika hämmentävältä

Korson Antti (5.8.2005 13:53)

As far as I know, only humans and lemmings have suicidal cultures. For a different perspective, see the French documentary about Antarctic penguins that has waddled into the top 10—maybe it's the heat—and threatens to outdistance such supersonic would-be blockbusters as Michael Bay's The Island and Stealth. This is a testament both to March of the Penguins (Warner Independent Pictures), which is remarkable, and its subjects, which aren't tuxedoed Mary Poppins waiters dancing with trays of food but strange and tough little birds—tougher than we could imagine when it comes to giving birth and keeping their babies alive under conditions that would devastate a Yeti. (Slate)



Ei tietoa onko tulossa tänne mutta kuulostaa aika hämmentävältä

Kyllä tulee, mm R&A ja sitten levitys

Syndikoitu Andrew Sullivanin juttu viime sunnuntain Aamulehdestä:

Keisaripingviinistä tehtiin hyvän moraalin esikuva



Yllättävän suosion saanut ranskalainen luontoelokuva pingviinien suvunjatkamisesta on muuttunut uusimmaksi aseeksi Amerikan seksikeskustelussa. Propagandan aineksia ei kuitenkaan kannattaisi hakea luonnosta, sillä lintujen tavoilla ja rakkaudella on hyvin vähän tekemistä keskenään.





Andrew Sullivan – Edes pingviinit eivät ole turvassa. Amerikan kulttuuritaistelijoiden uusimpia uhreja ovat keisaripingviinit, jotka tähdittävät Yhdysvalloissa viime kesänä yllättäen suurmenestykseksi muodostunutta elokuvaa March of the Penguins (Pingviinien matka). Ranskalainen dokumenttielokuva kertoo pingviinien hämmästyttävästä eloonjäämistaistelusta hyytävän kylmyyden keskellä. Ne vaeltavat vuosittain pesimäpaikoilleen ja takaisin munimaan ja kasvattamaan poikasensa.



Elokuvasta on tullut Yhdysvaltain historian toiseksi tuottoisin dokumenttielokuva. Se johtuu osittain laatudokumenttien puutteesta ja osittain tarinan ja kuvauksen loistokkuudesta. Elokuva on kiehtova, ja siitä puuttuu kokonaan useimpien ympäristödokumenttien teema "ihminen tuhoaa maapallon". Lipputulot ovat toistaiseksi 46 miljoonaa euroa. Dokumentti esitetään ensi kuussa Lontoon elokuvajuhlilla.



Uskonnollista oikeistoa edustava radioääni Michael Medved hehkuttaa The New York Timesille, että evankelisten kristittyjen silmissä tämä elokuva on parasta sitten Mel Gibsonin elokuvan The Passion of The Christ, jossa Jim Caviezel lähes nyljettiin elävältä.



Medved väittää, että pingviinidokumentti on "se tämän kesän elokuva, joka vahvistaa kaikkein vankimmin perinteisiä arvoja kuten yksiavioisuus, uhraukset ja lasten kasvatus".



– Tämä elokuva on The Passion of the Penguins, Medved sanoo.



Lukijoiden ei kannata huolestua. Elokuvassa ei naulita pingviinejä jäävuorten rinteille. Viesti on kuitenkin nähtävästi sama.



*- Ihmeellinen tarina -*



Toiset evankelistat ovat ylistäneet elokuvan ihmeellistä tarinaa ja kutsuneet sitä todisteeksi älyllisestä luomistyöstä. Se tukee heidän opinkappalettaan, jonka mukaan evoluutio on pelkkä myytti.



– Jos korkeampi olento tosiaan suunnitteli luonnon, miksi hän päätti tehdä pingviinien lisääntymisestä niin monimutkaista, sanoo tervejärkisyyttä edustava konservatiivi George Will.



Homoavioliittojen äänekkäimpiin vastustajiin lukeutuva Maggie Gallagher ylistää elokuvaa muiden mukana.



– On vaikea olla huomaamatta elokuvan teologisia painotuksia, Gallagher kirjoittaa.



– Kauneus, hyvyys, rakkaus ja omistautuminen ovat kaikki osa luontoa, sisäänrakennettuna maailmankaikkeuden dna:han. Jopa maailman vaikeimmissa elinolosuhteissa (kuten 2000-luvun Amerikassa?) rakkaus ei vain kestä, vaan myös voittaa, arvioi Gallagher.



Rakkaus? Ehkä heijastamme omia tarpeitamme ja omaa ahdistustamme noihin kauniisiin luontokappaleisiin siksi, että niidenkin harteilla keikkuu pää, ne muistuttavat ruumiinmuodoltaan keskivertoamerikkalaista, vaappuvat huvittavasti ja kaatuvat silloin tällöin kumoon. Tässä lähestymistavassa piilee kuitenkin omat vaaransa. Käy ilmi, että keisaripingviinin parittelutavoissa rakkaudella ei ole juuri osaa eikä arpaa.



Amerikan ornitologien liiton tieteellisen aikakauslehden The Aukin mukaan keisaripingviinit saavat Liz Taylorin vaikuttamaan siveyden sipulilta. Pingviinien uskollisuusprosentti on vuosittain 15. Toisin sanoen 85 prosenttia keisaripingviineistä ottaa joka vuosi avioeron ja etsii uuden kumppanin. Lisäksi linnut eivät ole turhantarkkoja uuden puolisonsa suhteen.



– Keisaripingviinien taipumus avioeroon ilmeni erityisesti silloin, kun naaraat saapuivat pesimäpaikoille aikaisemmin kuin edelliset puolisonsa. Useimmat parisuhteet syntyivät vuorokaudessa urosten tulon jälkeen. Uroksia on vähemmän kuin naaraita, kertoo The Auk.



Muistutus keisaripingviiniuroksille: jos tulette pesimäpaikoille päivän myöhässä, pelinne on pelattu. Rakastettunne on jo toisen oma.



*- Adoptiovauva nimeltä Tango -*



Pahempaa on luvassa. Jotkut pingviinit ovat – jännitys tiivistyy – homoja. Totta kai tuon olisi voinut kertoa teille kuka ääliö tahansa. Joka ainoa pingviini on yhtä moitteettoman huoliteltu yksinkertaisessa ja tyylikkäässä puvussaan, eikä poikia voi päällisin puolin erottaa tytöistä. Tämä on suuri pulma pingviinivauvoja haikaileville eläintarhoille. Berliinin Bremerhavenin eläintarhan hoitajat olivat vuosikausia turhautuneita ja pohtivat kuumeisesti, miksi heidän pingviinipariskuntansa eivät tuottaneet munia. DNA-testien jälkeen he saivat selville, että kolme heidän viidestä paristaan oli solminut lintumaailman version homoavioliitosta.



Homoliittoja on siis ilmeisesti ollut olemassa paljon kauemmin kuin monet meistä olisivat uskoneet. Niinpä eläintarhaan tuotiin neljä ruotsalaista, tuota, tipua, joiden oli määrä vietellä homopingviinit lisääntymään.



Projektin menestyksestä ei ole toistaiseksi kuulunut mitään. Saksan homojärjestöt olivat kuitenkin vimmoissaan. Kuinka eläintarha uskalsi yrittää uudelleenohjelmoida homoja?



– Keskeistä on, ovatko pingviinimme oikeasti homoja, vai johtuuko kaikki vain tilaisuuksien puutteesta, eläintarhan hoitaja kertoi Der Spiegelille.



Hoitajan mukaan uroksilla on ollut tilaisuuksia, mutta ne eivät ole käyttäneet niitä hyväkseen.



New Yorkin Keskuspuiston eläintarhassa pingviinien homoavioliitto on jopa jalostunut kirjallisuudeksi. Roy ja Silo olivat kaksi pingviiniurosta, jotka eivät osoittaneet mitään mielenkiintoa naaraisiin, näyttivät olevan omistautuneita toisilleen, rakensivat yhteisen pesän, ja jossain vaiheessa jopa etsivät pienen kiven ja päättivät istua sen päällä.



Ikävä kyllä kivi ei suostunut kuoriutumaan. Kun hoitajat antoivat Roylle ja Silolle heteropingviiniparin hylkäämän munan, pariskunnasta tuli asialleen omistautuneita vanhempia. Adoptiovauva ristittiin Tangoksi. Viime kesänä kauppoihin ilmestyi ihastuttavasti kuvitettu lastenkirja And Tango Makes Three – sekin uusi ase homojen asiaa puoltavassa kulttuurisodassa.



Käy kuitenkin ilmi, ettei edes luonto ole homojen puolella. Amerikan homopiirejä järkytti äskettäin uutinen, jonka mukaan Silo on jättänyt Royn ja elää nyt naaraan kanssa.



– Silon uuden heilan nimi on Scrappy, eläintarhan pingviinien ylihoitaja Rob Gramzay kertoi pari viikkoa sitten Chicago Tribunelle.



Gramzayn mukaan pariskunta sai jopa munan, mutta hautominen ei onnistunut.



– He saattavat yrittää uudelleen, Rob Gramzay toivoo.



Roy-parka tyytyy nyt vain oleskelemaan muiden lintujen seurassa, sukupuoleen katsomatta.



– Tällä hetkellä Roy ei haikaile perheen perustamista. Kyse on vain kumppanuuden etsimisestä, Gramzay sanoo.



*- Ota luontokuvaus vain sellaisenaan -*



On surullista, että vaikka luonnossa siis todistetusti esiintyy homoseksuaalisuutta, vapaita sukupuolisuhteita ja transgenderismiä, on hieman typerää käyttää tätä tietoa poliittisiin tarkoitusperiin. Kuinka ilmaisisin tämän loukkaamatta sen enempää yhteiskunnallista oikeistoa kuin vasemmistoakaan?



Emme ole pingviinejä. Emme ole simpansseja. Emme ole edes hilpeän suruttomasti parittelevia kääpiösimpansseja. Olemme ihmisiä. Eivätkä edes meidän "luonnolliset" parinmuodostustapamme – enimmäkseen yksiavioisuutta ja jonkin verran homoseksuaalisuutta – kerro meille mitään moraalista.



On syytä mennä katsomaan tätä luontodokumenttia, ja yrittää hyväksyä sen koskettava kuvaus luonnosta sellaisenaan – ja ihastella tuon kaiken kaunista, hämmentävää arvoituksellisuutta. Ei kaikki ole poliittista. Eikä kaikessa ole kyse meistä.

Aamulehti 25.09.2005

Itse olen hillitön pingviini fani, joten elokuva upposi aika hyvin.

Dokkarin rajoja rikkottiin kivasti, vaikka ehkä romantisoitu dialogi kävi välillä hieman imeläksi.



Emile Simonin musiikki nivoutui myös hyvin eri tapahtumien tunnelmiin.

Humeros ( 23.1.2006 16:55)

Itse olen hillitön pingviini fani, joten elokuva upposi aika hyvin.



Dokkarin rajoja rikkottiin kivasti, vaikka ehkä romantisoitu dialogi kävi välillä hieman imeläksi.



Emile Simonin musiikki nivoutui myös hyvin eri tapahtumien tunnelmiin.

Aineksia ei silti riittänyt teatterielokuvaksi. En voi suositella, **½. Emilie Simonin score-levy kylläkin on mahtava ja paranee joka kuuntelulla (eikä luultavasti toimi läheskään yhtä hyvin, jos kuulija ei ole nähnyt itse elokuvaa).

Kuvallisesti elokuva on todella kiehtova ja etenkin vedenalaiset otokset ovat erittäin onnistuneita. Mutta, mutta...se hirveä liirumlaarum-selostus (Morgan Freemanin yliopettavaisen mielistelevä kertojaääni amerikkalaisessa versiossa) saa hyppimään tasajalkaa kiukusta.

Ymmärrän, että isoille markkinoille täytyy tehdä isoa yleisöä kosiskeleva "tarina" tästä pingviinien parittelutraditiosta, mutta voi piru, kun saa kiristellä hampaita tämän yyyyyylisöpön "rakkaustarinan" vietävänä. Miksi pitää sanoa iloisesti: "No nyt pingviinit kisailevat keskenään", kun voisi suoraan sanoa: "No nyt pingviinit nussivat jäällä, koska pingviinit elävät vaistojen ja viettien varassa niinkuin eläimien kuuluukin". Sitten nämä "iih ja aah" ‑tunteilut rakkauslöpinöineen ovat todellista ihmiskunnan älykkyyttä loukkaavaa lörpöttelyä. "Isäpingviini vaalii rakkaudella pienokaistaan, kun äitipingviini lähtee uljaaseen ravinnonetsintään tjsp." Aarghhh! Eläimet eläiminä ja ihmiset ihmisinä sanon minä. Toivottavasti tästä tulee markkinoille joku todellisuustajuisempikin versio vaippaiän ohittaneille.