Tim Burton

Burton näyttäisi olevan niin monen elitistin suosikkeja että ansaitsee oman otsikon. Tuore haastattelu Guardianissa:

http://film.guardian.co.uk/interview/inter...1533413,00.html

sud (22.7.2005 19:36)

Oiskos niin, että Burton-fanius on enempikin sellainen egonjatke/statement, joka ei pahemmin perustu hänen elokuviensa erinomaisuuteen...tuli vaan mieleen kun taannoin katselin tuota Beetlejuicea eikä pahemmin naurua hersyillyt, ainoat pojot banana songista...myös Batmaneja sekä saksikättä suorastaan inhoan...ainoa miehen hyvä leffa on symppis Ed Wood..

Beetlejuicen ei nyt olekaan tarkoitus olla ääneennaurattava, ompahan vain erinomaisen hyvä meininki. Ja Batman Returns on täydellinen Nahkahiirimies-elokuva. En ole kuitenkaan Burton-fani. Hänen elokuvissaan on aina jotain lapsellisia ylilyöntejä eikä kauhukuvaston kanssa flirttailevaa estetiikkaa viedä tarpeeksi pitkälle, vaan se jää yleensä sellaiseksi pissisgootteja kosiskelevaksi söpöilyksi. Puhumattakaan viime vuosien Apinoiden planeetta/ Big Fish hölmöilyistä. Päättömästä Ratsumiehestä olisi voinut vakavampana/munakkaammalla otteella tulla jotain todella hienoa. Pelkästään ääniraidan uusiminen olisi saanut ihmeitä aikaan. Danny Elfamin huokailumusiikit ovat erittäin kehnot ja tunnelmaa latistavat.

Maninthesmilingbag (22.7.2005 21:30)

sud (22.7.2005 19:36)

Oiskos niin, että Burton-fanius on enempikin sellainen egonjatke/statement, joka ei pahemmin perustu hänen elokuviensa erinomaisuuteen...tuli vaan mieleen kun taannoin katselin tuota Beetlejuicea eikä pahemmin naurua hersyillyt, ainoat pojot banana songista...myös Batmaneja sekä saksikättä suorastaan inhoan...ainoa miehen hyvä leffa on symppis Ed Wood..

Beetlejuicen ei nyt olekaan tarkoitus olla ääneennaurattava, ompahan vain erinomaisen hyvä meininki. Ja Batman Returns on täydellinen Nahkahiirimies-elokuva. En ole kuitenkaan Burton-fani. Hänen elokuvissaan on aina jotain lapsellisia ylilyöntejä eikä kauhukuvaston kanssa flirttailevaa estetiikkaa viedä tarpeeksi pitkälle, vaan se jää yleensä sellaiseksi pissisgootteja kosiskelevaksi söpöilyksi. Puhumattakaan viime vuosien Apinoiden planeetta/ Big Fish hölmöilyistä. Päättömästä Ratsumiehestä olisi voinut vakavampana/munakkaammalla otteella tulla jotain todella hienoa. Pelkästään ääniraidan uusiminen olisi saanut ihmeitä aikaan. Danny Elfamin huokailumusiikit ovat erittäin kehnot ja tunnelmaa latistavat.

Tinmanin kommentointia odotellessa..

psilocybianth (22.7.2005 21:00)

Tinmanin kommentointia odotellessa..

Tuli sama juttu mieleen tuota kommenttia lukiessa.



Burtonin lyhäri Vincent on kyllä viiden tähden kamaa, mutta nuo pitkät eivät oikein yli neljän tähden kanna.

Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi, eikai siitä ole pakko tykätä, minä tykkään. Kaikki herran elokuvat ovat harvinaisen kiehtovia (paitsi apinaplaneetta, josta ei puhuta) jo pelkästään visuaalisen ilmeensä puolesta. Yleensä niissä on myös ressukoita syrjäänvetäytyviä, tai muuten vain "erikoisia" hahmoja, joihin on tämmöisen teinipissiskootin helppo samaistua.

Innolla odotan herran uusia tuotoksia. Todella herkkua luvassa, kun samana vuonna tulee ulos peräti kaksi Burton-leffaa. Saatanan Suomi, kun Suklaatehdas tulee teattereihin vasta joskus syksyllä, vaikka jenkeissä se on ollut ulkona jo viikon verran.

tinman (24.7.2005 04:43)

Yleensä niissä on myös ressukoita syrjäänvetäytyviä, tai muuten vain "erikoisia" hahmoja, joihin on tämmöisen teinipissiskootin helppo samaistua.

Sanoin tuon "pissisgootteja kosiskeleva söpöily" turhan vihamielisesti, varsinkin koska Beetlejuicessa oikeastaan eniten miellytti Winona Ryderin esittämä masentunut ja itsemurhaa hautova goottityttö. Viimeaikoina on ollut goottien kanssa ongelmia mutta Raiderin erinomainen roolisuoritus lisäsi hyväksyntääni kyseistä kulttuuria kohtaan (näin ne elokuvat kasvattavat ihmistä ).

Burtonin elokuvissa huomio kiinnittyy aina ensimmäisenä visuaaliseen ilmeeseen ja siihen omalaatuiseen maailmaan, mikä niissä yleensä vallitsee. On sitten kyse Beetlejuicen kaltaisesta mustahkosta hassuttelusta, saksikäden kummajaisena amerikkalaisessa purukumilähiössä tai Sleepy Hollowin synkän romanttisesta / romanttisen synkästä kuvastosta. Draaman tasolla Burton sen sijaan ei ole aina vahvimmillaan, mutta kuitenkin ohjaajan elokuvissa on niin paljon omaperäisiä piirteitä ja muita pieniä viehättävyyksiä, että niitä katselee aina ihan mielellään. Omat suosikkini Burtonin tuotannossa ovat varmaan Ed Wood ja Sleepy Hollow.

Tiedoksi kaikille teinipissisgoottielitisteille:

Saksikäsi Edward MTV3 pe 19.8. klo 20.00

Päätön ratsumies Nelonen pe 23.9. klo 21:00

tinman (24.7.2005 05:43)

Kaikki herran elokuvat ovat harvinaisen kiehtovia (paitsi apinaplaneetta, josta ei puhuta) jo pelkästään visuaalisen ilmeensä puolesta.

Juuri näin. Tuo Apes episodikin menettelisi paremmin, ellei sattuisi tietämään mihin elokuvaan se pohjautuu.



Väite että Burtonin diggailu olisi vain egonjatke/statement pohjaista toimintaa on niin huvittava, ettei moiseen voi suhtautua oikein millään tasolla vakavasti. Ehkä joillekin teinixeille asianlaita saattaa noin ollakin, mutta niillehän nyt jokainen asia on kuolemaa vakavampi statement.



Itse pidän Burtonin elokuvista ehkäpä eniten juuri niiden synkän satumaisen ja hävyttömästi ylilyödyn goottilaisen tunnelman takia, joka tuntuu olevan monille se tärkein syy Burtonin dissauksessa. Useinhan herran elokuvissa äärimmäisen dramaattisiin miljöihin on sijoitettu vieläkin dramaattisempia hahmoja, mikä saa "realistit" takajaloilleen.



Olen viettänyt lukuisia hetkiä Sleepy Hollown synkän sadun, mestarillisten ensimmäisten Batmaneiden, oudon mutta hauskan Beetlejuicen, surullisen Saksikäsi Edwardin ja kumppaneiden seurassa, toivoen että näitä tarinoita tulisi jonain päivänä vileä paljon, paljon lisää. Tällaisia mietteitä liikkuu mielessäni näin Charlie and the Chocolate Factorya odotellessa...