Edgar G. Ulmer

Kävin joku päivä sitten katsomassa arkistossa Ulmerin Monte Criston vaimon, joka osoittautui tyylikkääksi naamiotu yläluokkainen auttaa köyhälistöä elokuvaksi. Mitä muita kohokohtia tämän usein pienellä budjetilla b-elokuvia operoineen herran tuotannosta löytyy. Detour lienee arvostetuimmasta päästä. Kaikenlaista muutakin aina Lugosin ja Karloffin tähdittämästä Black Catista lähtien tuntuu tehneen.

Jos elokuva-arkistoa pidetään mittapuuna, niin nämä Edgar G. Ulmer-ohjaukset on katsottu esittämisen arvoisiksi:

1934 The Black Cat

1937 Grine Felder / Green Fields *

1940 Americaner Schadchen / American Matchmaker *

1945 Detour

1945 Strange Illusion

1946 The Wife Of Monte Cristo

1947 Carnegie Hall



* jiddishinkielisiä



Lisäksi Ulmerin hieman perinteestä poikkeavalla TV:ssä joskus esitetyllä Bluebeard-tulkinnalla (1944) on jonkinasteista kulttistatusta. Varsinkin John Carradinen pääosasuorituksen takia.



Damaged Lives (1933, ensiesitys vasta 1937), eli suomeksi Tuhottu elämä, koettiin täällä aiheensa puolesta sen verran kiusalliseksi, että määrättiin esitettäväksi erikseen miehille ja naisille.

Katsoin muutama päivä sitten The Amazing Transparent Manin, aika pienimuotoinen elokuva ja ei varmasti hänen parhaitaan. Nimestä huolimattu ei kuitenkaan ole ole kyseessä camp-henkinen scifisekoilu, vaan aika vakavissaan tehty rikostrilleri, jossa scifi-elementit ovat aika vähissä.

Black Cat taas on aikamoista dadaa mutta toki katsomisen arvoinen, näyttelijät ovat parasta B-sarjaa ja lavastus outoa Hollywood-ekspressionismia

85.

Edgar G. Ulmer – The Man Off-screen (2004) ***½

Ihan mukava, joskaan ei täydellinen dokkari tästä lähinnä b-leffojen saralla uransa tehneestä ohjaajasta. Itse olen toistaiseksi nähnyt vain Detourin Ulmerilta mutta nyt pienen tauon jälkeen oli mukava pompata tätäkin kautta Ulmerin mielenkiintoiseen maailmaan. Miehen ura käydään aika pikaisesti läpi mutta kyllä tämä silti nosti mielenkiintoa hänen muitakin leffoja kohtaan joita voisi tulevaisuudessa katsastaa lisääkin. Yle Teema voisi tehdä taas kulttuuriteon ja näyttää Ulmer-spessun kautta pari hänen helmeään tv:ssä (onhan tuolla ainakin Detour ja Ruthless näköjään tullutkin vuonna 2010 ja propsit siitä).

Detour (1945)


Näppärästi kulkeva pienimuotoinen noir-pala. Kohtalon sormi ja karman laki pyörittävät moraalin, selitysten ja henkilökohtaisen vastuun kanssa painivaa "tilaisuus tekee varkaan" tyyppiseen kierteeseen ajautuvaa henkisen jousipyssyselkärangan miestä pikku hiljaa naamalleen katuojaan. Ann Savagen Vera oli elokuvan parasta antia: siitä asti kun hahmo kävelee kuvioihin, alkaa mylly tosissaan pyöriä ja alun haparointi unohtua. Melkoinen narttukuvaus, etenkin kun katsoo valmistumisvuoden vinkkelistä. Plussaa muutenkin rosoisesta lookista ja fiiliksestä.


Ennen tätä en ollut nähnyt Ulmerilta kuin The Black Catin (pidin) ja The Amazong Transparent Manin (ei kauheammin kutkutellut makuani kuin pään sisältä ja väärällä tavalla). Äijän muut noirit on ainakin poimittava ehdottomasti katsantolistalle näillä näytöillä. Mies vaikutti urallaan olleen kiintoisa surullisen hahmon ritari, joka ei saanut sitä varsinaista näytön paikkaa muualla kuin pienen budjetin B-sarjalaisissa, vaikka taitojen puolesta asiaa olisi ollut isommankin rahan tuotantoihin.


EDIT: filmografiassa myös Damaged Lives – "valistus"draamaa irtosuhteiden ja niistä aiheutuvien sukupuolitautien salakavalista vaaroista. Hu. Mahtoi olla jännä paikka ottaa moinen eka työtarjous vastaan uudella mantereella. Tämähän on myös pakko nähdä!