Parhaat elokuvateatterit

Korson Antti (1.6.2005 22:44)

Jouni Hokkanen (1.6.2005 22:25)

Museokadun Cinemasta on hyviä muistoja aikoinaan poikkeuksellisen päräyttävän ohjelmiston vuoksi.

Mä olen nähnyt siellä Eraserheadin, Tetsuot ja Spinal Tapin ekaa kertaa. Aika harvoin siellä kai näytettiin huonoja elokuvia

Noipa tuli itsekkin siellä katsottua. Piti vielä kävästä katsomassa siellä Liquid Sky, mutta en sitten mennytkään.

charlottesometimes (6.6.2005 23:06)

Tampereen Niagarasta tykkäsin, vaikka Others saikin mielenkiintoisen säväyksen vieressäolevan turvevoimalan (vaih mikä se on) kuljetushihnan klaklatuksesta. Plevna nyt on steriili multipleksi. Pointsit kyllä vessojen sisustuksesta ja yläkerran vanhasta projektorista.

Se on Takon kartonki/pakkaustehdas, olennainen osa kaupunkikuvaa ainakin tällaiselle täällä koko ikänsä asuneelle. Niagara on tarjonnaltaan monipuolisin, elokuvaa valtavirran ulkopuoleltakin halajaville, mutta suurin ja kaunein on arkkitehtuurisesti ja kulttuurihistoriallisestikin arvokas (kaavalla suojeltu) Kino-palatsi, Suomen vanhin alkuperäisasussaan säilynyt teatteri. Siellä tuli monet Tarzanitkin kakarana nähtyä.

Negatiivinen puoli asiassa on se, että Kino-palatsia käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa nykyisin vain Elokuvajuhlien aikaan (taitaa olla elokuva-arkiston ohella ainoa paikka jossa voi esittää vanhoja nitraattifilmejä) tilojen oltua jo vuosia vuokralla hihhuliryhmällä, joka on paikan mukaan ristinyt itsensä Palatsiseurakunnaksi. Olisikin oikeus ja kohtuus että tämä ryhmä, jolla rahaakin tuntuu olevan, rakentaisi ikioman pyhättönsä jonnekin muualle ja palauttaisi perinteikkään elokuvateatterin alkuperäiseen, maallisempaan käyttöön.

Mainita pitää vielä Kamraksen hallussa ollut, jo aikoja sitten kuopattu Royal Puutarhakadulla, jossa allekirjoittanutkin kävi reippaasti alaikäisenä katsomassa ekat porniksensa. Tamyn julkaisu Aviisi kertoo:

Yksi näistä oli Kamras-filmin vuonna 1979 perustama kaksisalinen Royal. Kamras-filmi sai päätuottonsa esittämällä pornoa. Pienessä salissa esitettiin jotain vähemmän kaupallista.

­ Salien välinen äänieristys oli erittäin huono, joten yleensä äänekkäämpi filmi voitti hiljaisen. Kerrankin esitettiin yhtä aikaa Emmanuelle Amerikassa ja Tarkovskin Ei paluuta. Voitte kuvitella, ettei Tarkovski päässyt oikeuksiinsa, varsinkaan kun hän puhuu hiljaisuudella.

Toiminta lopetettiin 1987, koska Kamras-filmiä syytettiin talousrikoksista.

Bad Rain (7.6.2005 06:45)

Salien välinen äänieristys oli erittäin huono, joten yleensä äänekkäämpi filmi voitti hiljaisen. Kerrankin esitettiin yhtä aikaa Emmanuelle Amerikassa ja Tarkovskin Ei paluuta. Voitte kuvitella, ettei Tarkovski päässyt oikeuksiinsa, varsinkaan kun hän puhuu hiljaisuudella.

Joe D'Amato vs Andrei Tarkovski in da house, kuulostaa paljon radikaalimmalta kuin Helsingin Juhlaviikkojen valmiiksipureskellut Tarkovski-gaalat.

Esa Linna (6.6.2005 22:15)

november (6.6.2005 19:05)

Entäpä Ylivieskan Seurojen Kuvat? Hiljaista on ollut, sillä en ainakaan paikallislehdessä ole huomannut, että siellä olisi mitään toimintaa ollut ainakaan kuukauteen. Onkohan pulju mennyt nurin vai aloittiko tyypit kesätauon jo vapun tietämissä? Tietääkö Esa?

projektorimiehelle joka oli minuutti sitten ollut repimässä lippuja kolmelta ihmiseltä.

Tuollaistahan se. Muistan, kun olin katsomassa Seveniä tiistain näytöksessä, niin lisäkseni oli muistaakseni neljä ihmistä. Sama juttu suunnilleen Casinon kanssa.

Mieleen on hyvin jäänyt kesällä ‑94, kun kävin katsomaan Schindlerin Listan. Oli saatanallinen krapula ja salissa lämpöä varmaan likemmäs +30C. Olo oli kovin keskitysleirimäinen.



Vaikka nuo teatterit on täällä päin tuollaisia vitun töölöntupia, on niistä myös jäänyt verrattomia muistoja. 80- luvun alussa Tuiskulassa, kun näin ekaa kertaa Manaajan. Oli opiskeluaikaa ja lähdettiin yhden tyypin Minillä viis jätkää ja yks tyttö elokuviin. Auto piti lykätä myötämäkeen vauhtiin, jotta se lähti käyntiin. Leffaan vaan kuitenkin päästiin ja siitä lähti kauhuelokuvaharrastukseni. Manaajasta ja Mustasta Peilistähän se lähti.

Vanha, maineikas ja upea Tampereen Kino-Palatsi on jälleen liipasimella huomenna, jolloin tehdään jo pari kertaa hyllylle mennyt päätös paikan muuttamisesta viihderavintolaksi. Tällä kertaa näyttää huonolta kaupungin ilmoitettua haluttomuudestaan ostaa tai vuokrata rakennusta ja palauttaa sitä alkuperäiseen käyttöönsä eikä ympäristö- ja rakennuslautakunta "näe estettä ravintolaluvan myöntämiselle". Minä näen montakin.

Aivan helvetisti elokuvahistoriaa sisällään pitävän paikan muuntaminen Sedun tai jonkun muun vastaavan uusimmaksi innovaatioksi ei kauheasti lämmitä. Kymmenen vuotta sitten paikkaa havitelleesta ja sen "täyden palvelun seksiravintolaksi" muuttamisesta haaveilleesta pietarilaisesta liikemiehestä, kuten myös Palatsiseurakunnasta, selvittiin, joten tehkää nyt vittu joku jotain kun tässä tuntee itsensä asian edessä ihan voimattomaksi, eivätkä viime aikaiset runsaat lehtikirjoituksetkaan tunnu auttavan asiaa.

Haluaisin katsella elokuvia Kino-Palatsissa jatkossakin, vaikka viime vuosina se on onnistunutkin lähinnä vain Filkkareiden yhteydessä.

Liity jo allekirjoittaneiden elokuva-alan ihmisten, toimittajien ym. sekalaisen seurakunnan jatkoksi ja vaikuta, tai ainakin yritä vaikuttaa, Tampereen maineikkaan Kino-Palatsin kohtaloon. Jotkut täältä ovat ryhdikkäästi jo niin tehneetkin.

http://www.adressit.com/kinopalatsi

Bad Rain ( 19.10.2006 11:01)

Liity jo allekirjoittaneiden elokuva-alan ihmisten, toimittajien ym. sekalaisen seurakunnan jatkoksi ja vaikuta, tai ainakin yritä vaikuttaa, Tampereen maineikkaan Kino-Palatsin kohtaloon. Jotkut täältä ovat ryhdikkäästi jo niin tehneetkin.

http://www.adressit.com/kinopalatsi

Ja arvatkaa kuka laajentaa taas imperiumiaan? Sedu-susi on perustamassa ravintolaansa tuohon Kinopalatsiin. Näin ainakin huhu kertoo.

Ei muuta kuin nimi listaan. Näen jo silmissäni kuinka lehdissä voivotellaan 40 ‑vuoden päästä miten paljon hienoa elokuvakulttuuria ja arkkitehtuuria Suomesta on kadonnut. Ja minkä takia? Kun katsoo millä vauhdilla menomestat vaihtuvat Helsingissä niin on vaikeaa kuvitella että Tampereellakaan ravintolan eliniästä muodostuisi kovin pitkäaikainen.

november (6.6.2005 19:05)

Entäpä Ylivieskan Seurojen Kuvat? Hiljaista on ollut, sillä en ainakaan paikallislehdessä ole huomannut, että siellä olisi mitään toimintaa ollut ainakaan kuukauteen. Onkohan pulju mennyt nurin vai aloittiko tyypit kesätauon jo vapun tietämissä? Tietääkö Esa?

Sattuneesta syystä tuossa tuli käytyä Ylivieskassa viikko takaperin ja selailtua "Kalajaskaa". Ainakin ilmoitusten perusteella Seurojen Kuvat olisi vielä hyvinkin hengissä.

[attachment=911:tapsa.JPG]

Tippa tuli eilen linssiin, kun Heili-lehti julkaisi kuvan vanhasta kunnon Tapsasta. Niin paljon niin hyviä muistoja menneiltä ajoilta! Kaikella kunnioituksella uutta elokuvakeskusta kohtaan mutta minun mielestä vanhat tilat ja julkisivu oli pitänyt säästää. Muutoinkin vanha Joensuu alkaa olla historiaa...

Digiaika pelastaa 75-vuotiaan elokuvateatterivanhuksen

Jälleen yksi Suomalainen elokuvateatteri kokee kasvojenkohotuksen, joka joidenkin mielipiteiden ristiaallossa näyttäytynee vähemmän elitistisenä, vaikka esim. suuremman kangasalan hyödyntäminen harvemmin tiedetään murheenkryyniä pitkällä juoksulla yleisössä synnyttäneen. Lienee kuitenkin jossain määrin ymmärrettävää, että

tämäkin uudistus saattaa olla aavistuksen pois vanhan koulukunnan tunnelmoijilta, vaikkakaan kyseessä ole iäkkäimpiä teatteriaikalaisiamme.

Tuo on kyllä ihan uusi teatteri.

Spring Breakers esitetään Kuopion Scalassa avajaispäivänä 17.5. ainoana Suomen kaupunkina Helsingin lisäksi.

Ulkomaalaisista ehdoton suosikkini on Tokion Laputa Asagaya. Ihastuttava pieni teatteri esittää ainoastaan retrospektiiveja. Aamu ja iltapäivä ‑sloteissa esitetään yleensä (enemmän tai vähemmän) kunniallisia ja harvinaisia japanilaisia klassikoita 50- ja 60-luvuilta. Iltanäytöksessä on usein Toein 70-luvun eksploitaatio/yakuza/toimintaelokuvia. Teatterissa on yksi 42-paikkainen sali, sekä kahvion tapainen odotustila jossa saa hörppiä ilmaista teetä ja lukea elokuvakirjoja leffasoundrackien soidessa taustamusiikkina. Teatteria pyörittää kaksi mukavaa naista.

Viimeksi piipahdin teatterissa viime viikolla, jolloin ohjelmistossa oli Blind Beast (1969) (Yasuzo Masumura ‑retro), Raizo Ichikawan Daie-noir A Certain Killer (1967) (tuottaja Hiroaki Fujii ‑retro) ja 13 Steps of Maki (1975) (Etsuko Shihomi ‑retro). Aiemmin esitetyistä retroista mainittakoon vaikkapa vankilapakoelokuvat, ammattitappajaelokuvat, anarkia- ja väkivaltaelokuvat, Yuji Makiguchi ‑elokuvat ja roman porno elokuvat. 

Alla pari kuvaa:

Ehdottoman suositeltava kohde, jos Tokiossa vierailee eikä säikähdä tekstityksen puutetta. Sijainti on aivan Asagayan aseman vieressä, mikä on itsessään miellyttävä, vanhanaikaisten pikkukujien ja katukuppiloiden täyttämä alue.

Teatterin kotisivu:

http://www.laputa-jp.com/laputa/main/index.html

Kyllä-kyllä, vaikkei sanavalintani tässä yhteydessä aivan täsmällinen ollutkaan.

Edit. Vastaus siis discolle.