Lueskellessa vanhoja videolehtisiä tuli vastaan mielenkiintoinen artikkeli, jossa muutamilta ihmisiltä kysyttiin videosuosikkia(eletään siis vuotta 1984). Mielenkiinto heräsi suuresti Antti Lindqvistin kohdalla varsinkin, kun kyseinen elokuva on itseltä näkemättä.





Kaupungin kauneimman tytön valitseminen mielivideoksi johtuu juuri tyylikkyydestä, ei niinkään elokuvataiteellisesta korkeatasoisuudesta tai sanoman syvällisyydestä. Mikään ei olisi helpompaa ja turvallisempaa kuin jonkun tunnustetun, klassisen ja puhkianalysoidun elokuvan nimeäminen mieluisimmaksi katsomiskohtaamiseksi. Toisaalta taas en ole erityisen innostunut nykyelokuvien mahtipontisista lavasteista ja tehokeinoista, jotka kumartavat sokeina mammonaa ja hukkaavat ihmisen, tuon syntyvän, kärsivän ja kuolevan olennon, jonnekin tavaroiden uumeniin.

" Kaupungin kaunein tyttö" on yhdenlaisen elämäntavan paisuttelematon, ainoastaan väreillä tyylittelevä, yhtä aikaa traaginen ja koominen kuvaus sekä rehellisen sovinistinen naisen ylistyslaulu, joka päättyy- kuten Ferrerin työt usein- merenrantaan, paikkaan josta voi lähteä mihin tahansa. Härkä on karannut aitauksesta. Surutyö on takanapäin, onni lienee tavoitettavissa taas.

Tyylin ohella toinen avainsana on rakkaus. Kohtauksessa jossa Serking työntyy kapakasta löytämäänsä, lihan värisiä neonvaloja ikkunasta ulos katsovaan ilotyttö Cassiin takaapäin ja urahtaa karheasti "love", on enemmän intohimoa kuin kaikissa pelkkää epäeroottisuutta tihkuvassa seksielokuvissa yhteensä. Sen vastapainona ovat pelkästään groteskit kohtaukset, jossa Serking yrittää tavalla tai toisella uppoutua kohtaamiensa naispetojen kanssa joko pohjamutiin tai elämän alkulähteille.



En tiedä muista mutta minuun perustelut tekivät syvän vaikutuksen. Onko FIx- kasetit miten harvinainen näky tänäpäivänä vai kannattaako suosiolla tilata DVD?