Sideways

tästä on tullut jo sellainen ilmiö että se ansaitsee oman topicin, kaikkien pitää tietää nykyään mikä on pinot noir. Iljan arvio on ihan hieno ja tähdet oikein mutta mä olen vähän eri mieltä siitä että tää vertautuu Scorseseen ja näihin 70-luvun tyyppeihin (Elitistin netikettiin pitäisi laittaa myös kohta että aina kun joku mainitsee nimen Kafka niin sille saa antaa litsarin). mikä mulle tuli mieleen niin se on ensimmäinen kerta kun joku tekee fiksun polttarielokuvan:hei, menen kohta naimisiin, nyt on saatava viikon aikana ihan älyttömästi pesää ja otettava vähän kippoa siinä sivussa!

tai sitten tajusin koko leffan väärin ja se onkin kafkamainen visuaalinen essee

No ei itse elokuvalla ole minusta yhtään mitään tekemistä Kafkan kanssa, jos juttuni jotenkin niin tulkitsit.

Silti, Kafka!

Släp.

Iljalla odottamassa yksi. se on kirjailijana ihan kiva mutta sitä ei kannata mainita missään (edes ironisessa) yhteydessä koska muuten kuulostaa Kallion lukion pseudoälyköltä

Sidewaysissä itseä ärsyttäneet piirteet :

1.Se miten sitä Milesia heti alusta lähtien kuvattiin surkeana reppanana vaikkei ollut mitään syytä. Mies on keski-ikäinen, lievästi alkoholisoitunut, eronnut, kirjoittanut romaanin jota ei julkaista, lukee Barely Legalia... Normaalia elämänmenoahan tuo on. Hyvin Giamatti näytteli mutta kun se hahmo oli pelkkä tyyppi, siitä ei jaksanut kiinnostua.

2.Ne pari pelkästään halpojen naurujen takia mukana ollutta kohtausta, eli lompakonhaku ja auton romutus.

3.Liian eksplisiittinen seksi.

4.Se miten normaali heteroseksuaalinen parisuhde taas kerran nähtiin siksi ainoaksi autuaaksitekeväksi ratkaisuksi.



Verratkaapa Sidewaysiä vaikkapa Altmanin hienoon California Splittiin, jossa oli paljon rikkaampaa ihmiskuvausta.

1. Minusta häntä kuvattiin surkeana reppanana, koska mitä pitemmälle elokuva eteni, sitä ilmeisemmäksi kävi että hän oli surkea reppana. Vaikea mieltää pelkäksi tyypiksi, joku In Good Companyn kaltaisen elokuvan hahmo on tyyppi, tämä ei.

2. Hauskoja kohtauksia, jotka nostattivat perusalakuloista tunnelmaa. Hyvä, ettei pysytty koko ajan yhdessä sävyssä.

3. Aha.

4. Jos pointti on viikon mittainen revittely ennen häitä ja miettii millaiset hahmot ovat kyseessä (=reppanat jotka tarvitsevat jonkun ja sitten liimautuvat tähän), ratkaisu on hyvinkin looginen.

Kyllä tämän hetken jenkki-"indien" korkea laatu hakee vertaansa elokuvahistoriasta. Vuoden 1999 korvilla tuli jenkkilästä uskomaton kasa laatua ja ohjaajan visiota: Rushmore (Wes Anderson), Magnolia (Paul Thomas Anderson), Fight Club (David Fincher), The Virgin Suicides (Sofia Coppola), Being John Malkovich (Spike Jonze), Three Kings (David O. Russell), Happiness (Todd Solondz), Election (Alexander Payne)..

Varsinaiset läpimurtonsa tehneet hekin kerkesivät kasvattaa vuoden 1999 amerikkalaisen elokuvan saldoa: Ghost Dog: The Way of the Samurai (Jim Jarmusch), Summer of Sam (Spike Lee), The Thin Red Line (Terence Malick), Eyes Wide Shut (Stanley Kubrick)...



Aiheesta on kirjoitettu paljon muuallakin ja nykyisessä ilmapiirissä on oikeasti jotain mielenkiintoista. Jo se, että Fox perustaa pienemmän artsy-yhtiön Fox Searchlight kalastamaan osansa pienempien "riski"elokuvien saldosta kertoo jotain ilmiön voimakkuudesta.



Tämä artikkeli lienee kimmoittanut Iljaa http://www.telegraph.co.uk/arts/main.jhtml...1/bfclass21.xml

(The Lukewarm.) (9.5.2005 01:27)

Tämä artikkeli lienee kimmoittanut Iljaa http://www.telegraph.co.uk/arts/main.jhtml...1/bfclass21.xml

En ollut itse asiassa lukenut vielä, mutta ihan mielenkiintoinen se oli.

Evil Lips Robber (8.5.2005 19:36)

Sidewaysissä itseä ärsyttäneet piirteet :



2.Ne pari pelkästään halpojen naurujen takia mukana ollutta kohtausta, eli lompakonhaku ja auton romutus.

rikkaampaa ihmiskuvausta.

Auton romutuksellahan oli aika selvä juonellinen tarkoitus. Lisäksi se sitoi elokuvan lopun sen alkuun: muistat varmaan miten elokuva alkaa -> Giamatti joutuu siirtämään autoa karseessa kankkusessa. Ainakin itse kelasin tuon elokuvan ekan kohtauksen aikana että ahaa, tohon autoon tulee liittymään vielä joku keskeinen juttu elokuvan myöhemmässä vaiheessa.



Täytyy muistaa myös se että kyseessä on roadmovie. Sitä taustaa vasten auton romuttamiselle voi löytää vaikka mitä hienoja tulkinnallisia tasoja.

Evil Lips Robber (8.5.2005 19:36)

2.Ne pari pelkästään halpojen naurujen takia mukana ollutta kohtausta, eli lompakonhaku ja auton romutus.

Lompakonhaku-kohtaus oli ainoa kohtaus joka ei oikein minusta toiminut. Sinänsä hauska juttu, mutta ei oikein tuntunut uskottavalta että Giamattin hahmo olisi suostunut siihen.



Todella hieno elokuva kyllä muuten.

Deja vu:

Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen taannoinen Lost in Translation- juttelu, jossa väännettiin puolesta ja vastaan siitä, oliko "lip my stockings" toimiva/oleellinen kohtaus vaiko eikö.



Minä kyllä pidin sekä stockingseista, että lompsakeikasta. Kohtauksissa on yhteistä interaktio vieraan kulttuurin kanssa. Ei liene liioiteltua väittää, että raja USAlaisen demokraatteja äänestävän akateemisen sivistyneistön välillä olisi yhtään sen pienempi kuin länsimaisen ja Japanilaisen kulttuurinkaan.



Huumori syntyy näiden raja- aitojen yli kurottavasta seksuaalisuudesta, yhteisestä vietistä, joka ei suostu näitä rajoja tunnustamaan ja täten pakottaa orjansa koomisiin tilanteisiin.

Jos japanilainen kulttuuri on sitä, ettei eroteta l:ää ja r:ää niin hieno juttu. Hyvin hyvin pinnallista japanilaista kulttuuria toi elokuva esittelee, enkä sitä sen takia dumaa vaan sen, että jotkut näkevät siinä jotain syvällisiä kulttuurin tasoja. Kyseessähän on enemmänkin parin ihmisen turistimatka kyseiseen maahan, ja kulttuurin tutustuminen on samanluokkaista.

Nimeomaan, kyseessä on siis lähes ylittämätön raja- aita ja nerokkainta Sofia Coppolan aiheenkäsittelyssä juuri onkin se, että se tarjoaa äärimmäisen subjektiivisen, päähenkilöiden, ja ehkä yleisemminkin amerikkalaisten "muukulttuurivammaisuutta" kuvaavan point of viewin.

Sidewaysissa koominen kohtaus toimii hieman samalla tavalla, aikamoisena "toiseutena" ja päähenkilöiden maailmalle vieraina ja vaarallisina nuo punaniskatkin kuvataan.



Joonas se nyt vetää herneitä nenään aina kun joku, joka ei ole sen arvoinen sanoo "Japani"...

Sori, en nyt niin totaali tosissani ollut. Kunhan vain kirjoittelin mielipiteitäni, ei ollut oikeastaan sun kirjoitukseen liittyvää, vaan tuli flashback jostain lifesaver-boardin kirjoituksista, johon kirjoitin samanlaisen vastineen.

Edit. harvoja asioita josta mulla on edes jotain sanottavaa.

Olen kade, minulla ei ole edes sitä yhtä...

Keep up the good work, bro!

Molemmissa kohtauksissa ylitetään tietty mauttoman huumorin raja. Kohtaukset nousevat esiin, koska ne lyövät läskiksi enemmän kuin mitä olisi voinut odottaa. Kaikki komediahan tavallaan sisältää loukkauksen siemenen joko itseä tai muita kohtaan, ja näissä sidekick henkilöhahmoihin kohdistuu kärjistettyä slapstick-henkistä idioottimaisuutta. Osa ihmisistä tietenkin joko samaistuu pilkattaviin kohteisiin tai syystä tai toisesta eivät pidä kärjistystä "reiluna".

En tiedä sainko sönkättyä yhtään sitä miksi nämä loukkaavat ihmisiä, mutta todettakoon, että itsen nauroin katketakseni ko. kohtauksissa. Mielestäni molempien elokuvien komiikassa on selvästi ymmärtävä ja lämminhenkinen sävy, vaikka näkökulma onkin kaukana "objektiivisesta".