2.5.2005 12:36
Muistutuksena kaikille:
Sensuela (Suomi 1964-1972)
Harvalla elokuvalla on yhtä vaiheikas syntyhistoria kuin Teuvo Tulion (1912 – 2000) viimeisellä ohjaustyöllä Sensuela. Tulio alkoi kuvata sitä jo vuonna 1964, mutta lähinnä rahoitusvaikeuksien vuoksi työ edistyi hyvin hitaasti. Suurin osa kuvauksista saatiin purkkiin vuosina 1967 – 1968, mutta uusinta- ja täydennyskuvauksia tehtiin tiettävästi vielä ensi-illan jälkeenkin. Sillä välin yhtä pääosaa esittänyt Ossi Elstelä oli kuollut vuonna 1969, joten hänen repliikkinsä dubbasi Uolevi Vahteristo.
Tämän kahdeksan vuoden vaikean ja katkonaisen työn jälkeen Sensuelan vastaanotto oli katastrofaalinen. Elokuva sai vaivalloisesti ensi-iltansa Kuopiossa elokuussa 1973 ja sitä esitettiin lisäksi vain Kemissä ja Pieksämäellä. Tilastojen mukaan Sensuelan näki tällä teatterikierroksella vain 665 katsojaa, eikä elokuvaa senkään jälkeen ole kovin moni päässyt näkemään.
Tulio luonnehti Sensuelaa balladiksi mutta se sai maineen ensimmäisenä suomalaisena pornofilminä. Sensuela nimittäin oli ensimmäinen kotimainen elokuva, joka kiellettiin alle 18-vuotiailta, ja pornomainetta edisti erään elokuvateatterin käyttämät mainoslauseet: "Tähänastisista rohkein kotimainen – jonka näkiessään jopa Jörn D:kin varmasti punastuisi!", "Sensuela – nainen kuuma kuin pätsi – upottava, märkä kuin suo – hän suorastaan imee miehet itseensä!" Niille, jotka menivät katsomaan Sensuelaa pornona, elokuva ja esimerkiksi sen lappalaiset salvausmenetelmät saattoivat tulla melkoisena yllätyksenä, ellei järkytyksenä.
Kaiken tämän melkeinpä myyttisen syntyhistorian jälkeen ja Tulion nykymaineen vuoksi olisi miellyttävää kertoa, että Sensuela on suomalaisen elokuvan "unohdettu" tai "piilotettu" mestariteos. Olihan se Tulion ainoa värielokuva, jota tehdessä Tulio saattoi myös hyödyntää 1960-luvun vapautunutta ilmapiiriä seksuaalisessa tematiikassaan ja eroottisessa kuvastossaan.
Ikävä kyllä, Sensuela on monella tapaa varsin kamala elokuva. Jopa niin kamala, että siinä on suorastaan riemastuttavaa campin hohtoa, joka nostaa Sensuelan yhdeksi suurista suomalaisista kulttielokuvista. Toisaalta tämä on myös hieman surullista, kun ottaa huomioon Tulion kunnianhimon ja sisällölliset pyrkimykset, jotka näkyvät selvästi myös Sensuelasta.
Mutta enimmäkseen elokuvaa katsoo silmät ja suu pyöreinä jo ensi kuvista lähtien. Lentokone, jonka ohjaamo ja äänitehosteet tuovat väistämättä mieleen Ed Woodin surullisenkuuluisan kalkkunan Plan 9 from Outer Space, putoaa jylhään vuoristoon, joka paljastuu Suomen Lapiksi. Tämän vahvistaa lähes kansatieteellistä dokumenttia kertojanäänineen muistuttava väliin leikattu esittelyjakso Lapista. Pian huomaa, että ihmiset puhuvat varsin kankeaa dialogia ja että huulisynkkaa ei edes ole. Tulio uskoi tämän kaupallisimman elokuvansa menestykseen niin vahvasti, että repliikit puhuttiin englanniksi ulkomaanmyyntiä silmälläpitäen. Suomenkielinen jälkiäänitys vain korostaa Tulion elokuvanteon helmasyntejä – näyttelijätyön ja dialogin luonnottomuutta.
Lappalaistyttö Laila (Marianne Mardi) näkee lentokoneen putoavan ja löytää laskuvarjolla pelastautuneen saksalaisen lentäjän Hans Müllerin (Mauritz Åkerman). Hoitaessaan Hansia terveeksi Laila rakastuu mieheen, minkä huomaa myös Lailan isä Aslak (Ossi Elstelä), joka toimittaa Hansin pian rajan yli pois Suomesta. Vuosia myöhemmin (elokuva ei selitä, kuinka jatkosodan loppuvaiheisiin sijoittuvan alkujakson jälkeen hypätään 1960-luvulle ilman että yksikään ihminen ikääntyy) Hans palaa Lappiin valokuvaajana. Hans kohtaa Lailan uudelleen ja vie yhä rakastuneen tytön Helsinkiin taiteilijapiireihinsä.
Laila on kuitenkin Hansille vain hetken hupia ja vietyään Lailan neitsyyden, tytön on yritettävä luoda uusi elämä itselleen. Huonetoveri Greta (Marja Pertamo) houkuttelee Lailaa prostituution pariin, mutta Laila pysyy kylmänä ajatukselle, rakastuen sen sijaan telakan työtoveriinsa Pekkaan (Ismo Saario).
Sensuela on uusi versio Tulion vuonna 1946 ohjaamasta Rakkauden rististä, jonka saariston luonnonidylli on nyt vaihtunut Lappiin. Perustarina on kuitenkin sama viattomasta luonnonlapsesta, joka etsii aitoa rakkautta, mutta joutuu kaupunkiin muutettuaan toistuvasti nöyryytetyksi ja hyväksikäytetyksi. Jopa 60-luvun seksuaalinen vapautuminen osoittautuu irvikuvaksi ja harhaksi – seksuaalinen vapaus näyttäisi lähinnä merkitsevän, että naisen on jaettava seksiä miehille joko rahasta tai silkkaa vapautuneisuuttaan. Lailan monivaiheisen tarinan ohella näkemystä tukee rujon irvokas orgiajakso, kun taas loppupuolen kohtaus Lailan ohjelmanumerosta kööpenhaminalaisessa kabareessa on tuliomaisen tehokas tiivistys naisen alennustilasta ja asemasta seksin kauppatavarana.
Tätä illuusion ja manipulaation maailman keinotekoisuutta ja valheellisuutta korostaa räikeiden värien käyttö ja lavasteiden kulissimaisuus. Herkkyyttä Tulio taas tavoittelee Marianne Mardin hekumoinnilla rakastajiensa sylissä Tsaikovskin Joutsenlammen säestämänä. Maisemien ja miljöiden käyttäjänä Tulio näyttää taidokkuutensa varsinkin monissa Helsingin ulkokuvissaan.
Alastomuuden ja eksplisiittisten seksikohtausten avulla Tulio tavoitteli yleisöä ja kansainvälistä menestystä haettiin myös runsaalla lappalais- ja saunaeksotiikalla. Elokuvan myynti ulkomaille osoittautui kuitenkin vain haaveeksi, eikä Suomessa kukaan vaivautunut tekemään elokuvasta edes lehtiarvostelua sen niukan teatterikierroksen aikana. Ei siis ihme, että Tulio lähes kymmenen vuoden uurastusta ja lopputuloksen saamaa vastaanottoa verratessaan päätti jättää hyvästit elokuvanteolle.
VN
:)' />