»
Elokuvatekniikka » Kuoleeko DVD?
En että fyysinen media katoaa kovin äkkiä eri juttu miten on DVDeen laita. Sanoisin kun saamme elokuvien hinnat alas fyysiessä muodossa myös blurayna ja/tai parempana niin eikähän se ole sitten.
Linkki lyhyeen artikkeliin threadin aihetta sivuuttaen. Laajempi spekulointi formaatin/ttien tulevaisuudesta jatkunee vanhaan malliin eikä siis vaatine uutta topikkia osakseen joten:
How Indie DVD Label Shout! Factory Has Survived the Digital Age
Pitänee päivittää tämäkin kysymys taas kertaalleen. Reilu vuosi viime kerrasta, kun Filmifriikin sivuilla hintoja tuli käytyä nauramassa. Tällainen tiedote odotti osoitekentän aktivoimisen jälkeen, joka ainakin itselle tuli yllätyksenä, huolimatta paikoin paljon purnatun hintapolitiikan syöksykierteestä:
Kyllä on DVD-levyille käynyt sama ilmiö kuin CD:ille, eli rahallinen arvo on tippunut käytetyn tavaran markkinoilla pohjalukemiin. Uutta kiekkoa voi joku vielä erehtyä ostamaan hieman kalliimmalla. Mutta olenko aistivinani, että BD seuraa tässä mielessä vanavedessä, vaikka oiva formaatti onkin? Sen sijaan vinyylit ja laserlevyt ovat arvossaan, ja varmaan näin tulee olemaan jatkossakin.
^ Näinpä. Viimeisin kontribuutio tuon tiimoilta tuli todettua tovi takapakkia, kun kolmesta muovikassillisesta keräilykuntoisia dvd:itä bokseineen reilulla satasella luovuin. Taas tunsi itsensä pers'raiskatuksi ihan tosissaan. Porukka yksinkertaisesti äänestää jaloillaan jos hinta ei vastaa mielikuvaa jostain mitättömän ja ilmaisen välistä, vaikka kuinka kauppaat "kunnon kamaa" tahi pyrit väsyttämään pitkitetyllä myyntiajalla.
Kyyti on kylmää vuokraamopuolella.
Ihmiset tiskillä kyselivät jatkuvasti, miten me voimme olla vielä olemassa.
Täytyy hieman avautua tästä aiheesta. Fyysisen median julkaisut vähenevät kiihtyvällä tahdilla ja yhä useampi "unohdettu klassikko" todennäköisesti jää ilman julkaisua ikuisiksi ajoiksi, mikä on sääli. Syy tälle kehitykselle on kaksiteräinen: Piratismi yhdistettynä stream-palveluihin. Kaverit nauravat kun kiroan etten ole vieläkään nähnyt sitä ja tätä, tai en ole löytänyt tai saanut käsiini jotain julkaisua. He linkkaavat minulle piratebay-linkin, varustettuna tietenkin kommentilla: "etkö sä idiootti tiennyt että tää löytyy täältä!"
Jutellessani uusien tuttavuuksien kanssa, he esittäytyvät monesti "leffakeräilijöiksi" ja alan suurkuluttajiksi, mutta paljastuvat keskustelun edetessä pikemminkin alan loppuunkuluttajiksi rehvastellessaan: "Joo, oon mä senkin nähny. Mulla on se, jos haluut sen. Sen lisäks multa löytyy samalta kovolta noin 400 gt leffoja, et kyllä mulla siinä on ihan hyvä kokoelma jo..." Olinpa kerran Filmtownissakin yhden tuttavan kanssa hamstraamassa katsottavaa viikonlopuksi, kun hän samalla näpsi puhelimellaan kuvia hyllyistä ja sanoi että "tuo täytyy muistaa ladata kun pääsee kotiin".
En ole idiootti, osaan käyttää nettiä ja tiedän miten helposti kaikki on saatavilla. Tekee vain mieli alkaa nyrkkeillä kun joku olettaa kaikki arvot maahan polkien ainoan motiivini haluta DVD-julkaisu olevan se etten löydä elokuvaa ilmaiseksi. Tästä päästäisiin niihin vitun kiekkovieras-tason anarkistipelleihin jotka peräänkuuluttavat kaiken taiteen kuuluvan vapaasti kaikelle kansalle, mutta en halua edes alkaa puhua tästä nyt. Pointtina vain että jos yleinen asenne – ei vain nykyisillä peruskuluttajilla – , vaan myös monilla elokuvista oikeasti kiinnostuneillakin on tämä, ei alan toipumisesta ole enää toivoakaan. Suurilla leffastudioilla menee kyllä hyvin, ja indieleffojen tekijätkin saavat nykyään rahoituksen kasaan helpommin, mutta levityskanavat teatterikierroksen jälkeen kärsivät ihmisten piittaamattomuudesta. Netflix ja muut palvelut lienevät tuoneet pientä kavennusta piratismiin (who knows?), mutta päin vastoin taas fyysistä kopiota tämä markkinakäyttäytyminen edelleen vain haittaa. Kotivideon kulta-aikana elokuva-ala oppi turvallisesti luottamaan yksittäisten elokuvien jälleenmyyntiin, mutta ne ajat ovat ohi. On reagoitava muutokseen, studiot ja levittäjät saavat tulojaan ympäripyöreämmin kuin nimikekohtaisesti, vaikkakin esim. suurille jenkkistudioillehan millään muulla ei yksittäisten elokuvien menestymisen kannalta ole merkitystä kuin muutamilla ensimmäisillä teatteriviikoillaan kotimaan markkinoilla.
Aika näyttää kuinka pitkälle kehitys menee, mutta en pidä mitenkään outona näiden ennusmerkkien perusteella, että stream-palvelut ovat kotivideo-myynnin jälkeinen ja sen lopulta täysin korvaava levitysmuoto ja että työpaikkoja tulee kaatumaan lukemattomat määrät, mutta toisaalta varmasti uusiakin syntyy. DVD:n ja Blu-rayn uskon kuitenkin säilyvän harrastajien takia pienten lafkojen ja underground-elokuvien merkeissä vielä pitkään.
Ja miksi se fyysisten kopioiden hamstraaminen on se ainut elokuvaharrastuksen oikea muoto? Itse olen pyrkinyt suurimmasta osasta DVD-kokoelmaani eroon Netflixin hankkimisen jälkeen, vaikka niitä parhaita olenkin vielä blurayllä ostanut.
Torrent-sivujakaan ei kannata täysin dissata, monia elokuvia ei vaan juuri mitenkään saa hyvälaatuisena järkevään hintaan ja kun niissä monesti esim. tekijät ovat jo kuolleet niin en tunne suuria pistoja sydämessäni. Niistäkin ne parhaat voi sitten ostaa jos joskus sattuu eteen osumaan. Esim. Karagargassa on paljon elokuvia joita en usko koskaan julkaistavan kaupallisesti.
Käytännössä kaikki elokuvaharrastajat jotka minä tunnen käyttävät kaikkia lähteitä. Itse vielä vuokraankin leffoja, mutta en ole silti ostanut vuosiin kuin muutaman kokoelman.
DVD:itä saa aika hyvin nykyään myös kirjastoista ihan ilmaiseksi, vittu mitä anarkistipelleilyä.
Tuskinpa kukaan väittääkään, että fyysinen kopio olisi elokuvaharrastamisen oikea muoto. Kyse on elokuvakeräilyn "oikeasta" muodosta. Ja juuri keräilyn suhteen fyysinen kopio on niin rakas, koska sitä ei kukaan voi viedä pois. Elokuvat katoavat palvelimilta, palvelimia katoaa, ja ala keksii yhä uusia tapoja blokata ne palvelut, joita osa asiakkaista on ehkäpä ennen käyttänyt (esim. jenkki-Netflixin käyttäjät Suomessa). Lisäksi fyysiseen kopioon liittyy usein palkitseva tunne siitä, että sen hankkimiseksi on nähty aitoa vaivaa. Itse ainakin tunnen suurta ylpeyttä monista omistamistani keräilyharvinaisuuksista.
Satunnaiseen katseluun nettipalvelut ovat toki erinomaisia, joskin tällä hetkellä vielä todella alikehittyneitä. Ongelmana on, että teoreettisesti globaali nettijakelu noudattaa nettiä edeltävältä ajalta periytyvää jakelurannetta, jossa elokuva myydään paikallisille levittäjille, jotka käskyä noudattaen pyrkivät blokkaamaan kaikki ulkomaalaisen asiakkaat. Kun tämä yhdistetään vielä siihen faktaan, että netin piraattisivustoilta löytyy usein custom-julkaisuja, jotka ovat laadukkaampia kuin yksikään laillinen julkaisu, en lainkaan ihmettele, että vakavatkin elokuvaharrastajat sortuvat piratismiin.
Asiaa sivuten Tukholman SubDVD lopettaa toimintansa tulevana kesänä.
SubDVD-butiken på nätet och i Stockholm kommer att upphöra till sommaren 2015.
Efter 14 år och stora förändringar kring filmkonsumtionen så är det nu tyvärr dags att förbereda vårt farväl.
SubDVD är den sista renodlade filmbutiken i Stockholm och har ett lager på över 10.000 titlar att välja på och få personliga råd om.
Vi inleder vår utförsäljning genom att förlänga och utöka rean till samtliga titlar i butiken och på nätet, dvs. nu rear vi även nyheter. 30% på allt i hela butiken!
För att hålla dig uppdaterad om alla prissänkningar och erbjudanden som kommer under våren, följ oss på facebook: https://www.facebook.com/subdvd.
Vi vill tacka alla våra fantastiska kunder som har följt oss genom åren och uppskattat vår idé om att hitta filmer bortom mainstream och blanda genrer vilt genom personliga val.
Vi hoppas att vi ses i butiken under utförsäljningsmånaderna och att ni hjälper oss att tömma lagret!
Nicolas Debot & Isabella Balck
En itse näe, että DVD ja Blu olisi noin vain "kuolemassa pois". Sama musiikkipuolella. CD on tehnyt paluuta, jopa C-kasetti. Sisältö itselleni on se, mikä määrittää asian. Uskoisin näin olevan monelle. Jostain Tappava Ase setistä luopuminen ei paljoa haittaa, sillä jos uusintakatsastuksen tarvetta tulee niin löytyy leffasarja helposti jonkin alueen Netflix valikoimista.
Sitten taas Sonny Chibat, Bavat, Argentot, lukuisat spaghetti westernit yms. ne ei taatusti hyllystä lähde ja tasaisin väliajoin tulee leffoja katsottua juuri DVD:ltä tai sinikiekolta. Mieluummin just näin, kuin kahlata läpi Netflixiä. Jenkki Netflix tosin iloinen poikkeus lisäyksineen ;)
Isot studiot onkin kusessa ja pitää mekkalaa, samalla myyden oivia nimikkeitä Shout! Factorylle, Arrow Filmsille ja molemmat firmat tekevät sopivan määrän painoksia, mitkä myyvät hyvin ja keräävät hyvää palautetta kuluttajilta pieteetillä toteutetun kuvan ja äänenlaadun lisäksi myös mainioilla extroilla kuorutettuna. Ja tämähän kelpaa ainakin itselleni enemmän kuin hyvin.
Ylituotetut leffat, ihan kuten musiikkipuolellakin ovat kertakäyttökamaa, sopivat juuri sinne stream-palveluihin teatterikierrosten jälkeen ja en yhtään ihmettele, kun näihin keskittyneet vuokraamot sitten kaatuilee vuoron perään. Kun valikoima on hyvä ja palvelee sopivissa määrin marginaalikuluttajaa, valtavirta peeloa unohtamatta ( esim. Pieni Leffakauppa), niin ei tässä ole mitään hätää.
Piratismista taas nyt ei tulla pääsemään eroon millään saralla ja jos omat arvot varastamisen hyväksyy, niin sitten niin...