Paras Stephen King filmatisointi

Riding The Bullet **





Riding The Bulletilla ei ole mitään lihaksia kamppailla parhaasta Stephen King filmatisoinnista. Se kävi täysin selväksi kun tuon nyt katsoin. Sinänsä tässä oli ihan hyvin sijoitettu tapahtumat 60-70-luvun taitokseen ja odotin alun perusteella että pilvenpoltto, hipit ja okkultismi olisivat näytelleet jotain roolia elokuvan tapahtumissa myös alun jälkeenkin. Tämä ei valitettavasti toteutunut ja homma kuivui kasaan aika äkkiä. Tuo Goosen mainitsema editointi alkoi todellakin ottaa pannuun jossain vaiheessa. Hirveä määrä takaumia ja niiden lisäksi vielä kuviteltuja tilanteiden ennakkovisioita, joita saatetaan heittää 2-3 kertaakin peräkkäin per tietty kohta (eli henkilö näkee eräällä tavalla "painajaisia" miten tapahtumat etenevät josta sitten havahtuu todellisuuteen ja sama homma käydään läpi hieman eri tavalla). Roolisuorituksetkaan eivät mitenkään häikäise ja ei tässä mitään kauhua ole nimeksikään. Ainoana positiivisena asiana jää mieleen elokuvan soundtrack joka nojaa 60-luvun lopun rocknostalgiaan ja alun hipit.

Cujo uupuu listalta.

Carson ( 24.11.2010 19:00)

Cujo uupuu listalta.

Jos olet lukenut ketjun alusta asti niin onhan tämä jo tiedossa, että sieltä puuttuu moni muukin ja siksi siellä on se vaihtoehtoinen kohta joku muu, mikä?

heitetään sitten mietteitä eli absoluuttisia totuuksia pitempi lista näistä

kun kingin imdb.tä katsoo niin siellä on yli 100 tuotosta, että ymmärrän että ei listassa tila riitä



hallusta löytyy nämä



Carrie, ****½

King-filmatisoinneissa korkealla, De Palma-elokuvissa nippanappa top-5.



The Shining ****

Viimeksi kun katsoin niin Nicholsonin tulkinta oli paikoin häiritsevää.

Klassikko joka tapauksessa. Kingin oma versio on näkemättä.



– Creepshow (screenplay / short stories "The Crate and Weeds" – uncredited)

– Creepshow 2 (stories)

– Tales from the Darkside: The Movie (short story / segment "Cat From Hell")

– kolmen tähden keskivertoa nämä, joskus hieman alle,

koko setin suosikkisegmentti on Cat From Hell, siitä Kingille plussaa.



Cujo ****

Loistava tappajakoirajännäri on kyseessä, Ed Lauterin läsnäolo aina plussaa.

Lewis Teague on Alligaattorin ja Cujon lisäksi tehnyt tuollaisen kuin Cat's Eye,

joka näkyy olevan myös King-filmatisointi.



The Dead Zone ****

cronenbergin filmeistä on tullut joko ON tai OFF, tämä on ehdottomasti ON, konstailematon.



Christine ( *** )

aikoihin en ole katsonut, kolmen tähden varaus.



Children of the Corn **½

omanlaisensa klassikko



Maximum Overdrive ***½

must-have, myös omanlaisensa klassikko.



Stand by Me ****

erinomainen kasvutarina.



The Running Man (novel / as Richard Bachman) ***

ehtaa kasaritoimintaa.



The Shawshank Redemption ****½

elokuva on noussut niin suosituksi jälkikäteen, että varmaan on muodikasta jo haukkua tätä,

hyvä filmi on kyseessä, mutta hieman jotain kosiskelevan disneymäistä on tässä kerronnassa.



Dolores Claiborne ***½

Jennifer Jason Leigh on melkein aina se 3 tähteä suoraan.



The Mist *

avoimin mielin aloitin, mutta paha pettymys. kun päälleliimatut tietokonepeliörkit lentelee

ruudulla ristiin rastiin ei ole tunnelmasta tietoakaan ja näyttelijäsuoritukset häiritsee,

epämiellyttävä kokemus kaikkinensa. meni ihan laskuissa sekaisin monesta eri kauhuelokuvasta on tähän otettu lainaan tavaraa.

tästä on joku mustavalkoversio joka toimii varmasti paremmin, sillon nuo efektit ei niin hypi silmille.



nähdyt:



Pet Sematary ( * * * )

siitä on aikaa kun on katsottu, ainakin se kolmen tähden varaus.



Graveyard Shift *½

vaisuhko, jossain mainittu huonoimmaksi kuvatuksi kingiksi, tuskin sentään



Misery ***½

tästä on jopa kirja luettu, siihen nähden ei filmi iskenyt niin kovaa, hyvä joka tapauksessa.

muistaakseni kirjassa käytettiin ruohonleikkuria, elokuvassa lekaa.



Green Mile ***

hivenen venytetty filmi, pitää kuitenkin otteessaan. ei ehkä toista kertaa.

Carson ( 25.11.2010 09:36)

Lewis Teague on Alligaattorin ja Cujon lisäksi tehnyt tuollaisen kuin Cat's Eye,

joka näkyy olevan myös King-filmatisointi.

Cat's Eye on ihan katsottava humoristinen kauhukokoelma. Paras jakso taisi olla tarina tupakasta eroon haluavasta James Woodsista, joka oli paikoin todella hervotonta menoa (erityismaininta hienosta "Every breath you take" kohtauksesta).

Misery

muistaakseni kirjassa käytettiin ruohonleikkuria, elokuvassa lekaa.

Kirjassa käytettiin . Ruohonleikkuri liittyi toiseen kohtaukseen.

Lee Wallace: It, Se, Es ****

Muistan aika elävästi ensimmäisen päivän, kun kuulin kavereilta hyvästä ja pelottavasta Stephen Kingin SE kirjasta ja elokuvasta. Elettiin yläaste aikaa jolloin katsottiin elokuvia vielä tonnikaupalla ja nautittiin siitä aivan valtavasti. Kaikki oli vielä niin helppoa, ei vastuuta, ei huolia eikä murheita mutta puutteita kylläkin. Kaikesta sen ajan suitsuttamisesta huolimatta oman Pennywisen kohtaamiseeni meni tarkalleen kaksikymmentä vuotta. Ehkä tällä oli jokin tarkoitus, ehkä elän nyt jonkinlaista murrosta elämässäni, jonka myötä nyt oli viimeistään kohdattava oma klovnini. Eka puolitoista tuntia oli todella kovaa kamaa, sanoisin jopa paremmaksi, kuin Stand By Me. Ehkä reunionin myötä jälkipuolisko hieman hyytyi mutta piti siltikin jännityksen hyvin otteessa. Ainut mikä ei toiminut oli SEn viimeinen kohtaaminen. En ole lukenut kirjaa, joten en tiedä missä muodossa tuo Lucky Seven kohtaa tuon yhteisen klovninsa kirjassa? Hyvällä tuurilla siitä olisi saanut vielä siedettävän, jos rahaa ja nykytekniikka olisi ollut käytössä. Muistaakseni The Tommyknockersin elokuva kärsi samasta asiasta. Kuitenkin SE on lämpimästi suositeltava, sillä jokaisen on kohdattava oma Pennywise!

Goose ( 12.12.2010 14:08)

Lee Wallace: It, Se, Es ****

En ole lukenut kirjaa, joten en tiedä missä muodossa tuo Lucky Seven kohtaa tuon yhteisen klovninsa kirjassa? !

Kirjassa rakenne etenee niin, että lapsuus ja aikuisuus kulkevat limittäin, joten molempien osuuksien kliimaksit tulevat lopussa, toisin kuin tässä tv-versiossa.

Ajattelin lähiaikoina korkata tuon Hohdon mini-sarjan vuodelta 1997, millä mielin tätä voi odottaa? Muistaakseni en ole koskaan kuullut siitä mitään kommenttia. Korjatkaa, jos olen väärässä, että tämän kuitenkin pitäisi olla lähempänä sitä mitä itse kirjailija olisi halunnut jo elokuvaversiolta? Eikös King ole ollut jopa aika vittuuntunut Kubrickin versiosta?

Goose ( 17.12.2010 13:42)

Ajattelin lähiaikoina korkata tuon Hohdon mini-sarjan vuodelta 1997, millä mielin tätä voi odottaa? Muistaakseni en ole koskaan kuullut siitä mitään kommenttia. Korjatkaa, jos olen väärässä, että tämän kuitenkin pitäisi olla lähempänä sitä mitä itse kirjailija olisi halunnut jo elokuvaversiolta? Eikös King ole ollut jopa aika vittuuntunut Kubrickin versiosta?

On uskollisempi kirjalle. Vaikka kirjasta pidinkin niin sarja ei toiminut mielestäni lainkaan. Jotenkin todella latteeta menoa.



Ja kyllä, King ei pitänyt Kubrickin versiosta. Urpo.

Joo, ei tv-sarja kyllä jaksanut innostaa ollenkaan. Ei ne kirjassa onnistuneet pelottelut toimineet sarjassa juuri ollenkaan eikä Weberissä ole tarpeeksi karismaa, kun Nicholson kummittelee taustalla. Katsomisesta on kyllä aikaa eikä ihan varmuudella voi sanoa että ihan paska oli, kyllä ton kai kerran jaksaa läpi. Ja tv-esityksenä on tullut katsottua.

Humphrey Bogart ( 17.12.2010 14:21)

Joo, ei tv-sarja kyllä jaksanut innostaa ollenkaan. Ei ne kirjassa onnistuneet pelottelut toimineet sarjassa juuri ollenkaan eikä Weberissä ole tarpeeksi karismaa, kun Nicholson kummittelee taustalla. Katsomisesta on kyllä aikaa eikä ihan varmuudella voi sanoa että ihan paska oli, kyllä ton kai kerran jaksaa läpi. Ja tv-esityksenä on tullut katsottua.

Siinä ois Hohto tv-sarja 8,95e. Eli helvetinmoinen ylihinta

Itselleni taas Garrisin TV-sarja on eräänlainen audiovisuaalinen raamattu: Katselen sen n. puolen vuoden välein, joka kerta suuresti nauttien. Kuvaus on jumalaisen kaunista, musiikki tunnelmallista, käsikirjoitus dialogeineen inhimillistä ja rakentavaa, ja mikä parasta Steven Weber vetää Jackin roolin taidolla, eikä Nicholsonin tapaan pelleilemällä. Huonot puolet ovat verrattain harvassa: Lopun tanssiaiset lavastuksineen ja pukuineen ampuvat jotenkin yli, CGI-pensaat typerryttävät ja loppukohtaus hävettää.

En tiedä mikä tässä niin viehättää mutta vuosi vuodelta tähän tulee palattua. Steven Weberistä tuli tämän myötä aikanaan yksi suurimmista suosikeista.

Ilja Rautsi ( 12.12.2010 18:31)

Goose ( 12.12.2010 14:08)

Lee Wallace: It, Se, Es ****

En ole lukenut kirjaa, joten en tiedä missä muodossa tuo Lucky Seven kohtaa tuon yhteisen klovninsa kirjassa? !

Kirjassa rakenne etenee niin, että lapsuus ja aikuisuus kulkevat limittäin, joten molempien osuuksien kliimaksit tulevat lopussa, toisin kuin tässä tv-versiossa.

Spoileri

Ihan lopussa meno yltyy järjettömän kosmiseksi sisäavaruustripiksi. Pennywise on "hämähäkki", mikä tässä tapauksessa tarkoittaa vähän jotain lovecraftilaista tunnistamatonta muotoa, jonka ihmismieli näkee hämähäkkinä koska ei pysty käsittämään todellista muotoa. Bill kulkee jossain sisäavaruudessa, jossa tapaa toisen vastaavan muinaisen entiteetin, joka on kilpikonna. Pennywise on myös muninut ison läjän poikasia jotka ovat kuoriutumassa. Ja silleesti. Pimeää menoa, hieno romaani.

Lisäksi Tv-versiossa se jäi vähän laimeaksi ja Pennywise päihitettiin 50-luvulla liian helposti. Seitsikkohan oli myös siellä viemäreissä päiväkausia, jos nyt oikein muistan.



Kingin inspiraatio tuolle lopun hämärillehän oli muistaakseni haettu Sormusten Herran Lukitarista.



Eiköhän olennainen syy Kingin nyrpistelyyn Kubrickille ollut myös siinä, että Hohto oli osaltaan Kingin oman alkoholiongelman tilitystä ja Kubrick heivasi tuon painotuksen lähes olemattomiin filmatisoinnistaan.

George A. Romero :

The Dark Half (1993) **½





Kirjailijan fiktiivinen alter-ego, jonka hän on keksinyt kirjoittaakseen rahaa tuottavaa mutta mainetta syövää pulp-fictionia, on mitä ilmeisemmin saanut fyysisen muodon ja tekee nyt raakoja murhia, joiden johtolangat viittaavat tietysti aina tähän oikeaan kirjailijaan.

Vaikka murhat on kuvattu suhteellisen verisesti, niin elokuva uupuu muuten jossain puolen välin tienoilla. Sitä ennen tämä on ollut sellainen kolmen tähden elokuva mutta sen jälkeen on pakko rokottaa puoli tähteä pois. Loppu on goretehosteistaan huolimatta väsynyt ja moneen kertaan nähty. Kokonaisuutena liian keskinkertainen tarina ja Romeron ohjauksestakin puuttuu näkemys. Timothy Hutton on pääosassa kuitenkin ihan ok.

Frank Darabond on aikas hyvin onnistunut Kingin kirjojen filmaamisessa: Rita Hayworth – avain pakoon ,Green mile ja The mist.