Brentwoodin boxit

Ulos kaapista kaikki jotka ostelevat Brentwoodin 10 Movies ‑boxeja huonosta kuvanaadusta ja halvalla painetuista levyistä huolimatta!

Netissä ei ole yhtään sivua joka osaisi kertoa firman boxeihin uudelleennimeämien leffojen alkuperäiset nimet, joten aloitetaan mielenkiintoisten nimikkeiden listaaminen tähän. Noissahan on paljonkin todellisia kulttileffoja, kaiken turhan roskan seassa. Erotellaan siis jyvät akanoista ja feikkitittelit oikeista



Avaan pelin muutamalla huomiolla:



Boxi: Deadtime Stories

Horror Rises From the Tomb --> Nachyn vamppyyrileffa, kts. Elitistin arvio.

Zombie Flesh Eater --> Feikkinimi, oikeasti Amando De Ossorion Ghost Galeon of the Blind Dead aka Tombs of the Blind Dead 3

Night of the Dead Death Cult --> Tombs of the Blind Dead 4

Fangs of the Living Dead --> Feikkinimi, oikeasti Amando De Ossorion Malenka.

The Slave of the Cannibal God --> Mountain of the Cannibal God, italokannibaaleja. Ei täysin leikkaamaton, mutta sisältää mm. Anchor Bayn versiosta puuttuvaa matskua. Helvetin hyvätasoinen letterbox-kuva 2:35:1.



Boxi: Fright Night

Kill, Baby Kill! --> Mario Bavan Operation: Fear

Satan’s School for Girls --> ei se surkea uusintaversio, vaan alkuperäinen

The Night Evelyn Came out of the Grave --> aiemmin harvinainen(?) italokauhu

The Ghost --> jatko-osa kulttileffalle The Horrible Dr. Hichcock



Boxi: Flesh Feast (4 leffaa)

Sisältää Mountain of the Cannibal Godin lisäksi vanhan tuplanäytösleffan I Eat Yor Skin, joka sai mainetta lähinnä (kultti)kökkösplatter I Drink Your Bloodin aisaparina. Undertaker And His Pals (kts. Elitistinen arvioni pääsivulta) on myös mukana Severed Arm-nimisen hölmöilyn kanssa.



Western-boxeista löytyy ainakin Sartana's Coming...Trade Your Pistol For A Coffin, Death Rides A Horse, Solliman God's Gun ja S.Corbuccin Hellbenders. En nyt tarkalleen muista, että mikä löytyi mistäkin. Näissähän on täysin sekaisin 50-luvun jenkkiwesternejä ja spaguja.



Lisää vinkkejä kaivataan, mitä kiintoisaa scifi-boxeissa oikein on?



edit: edittiä

En tiedä miten "feikkinimi" on kyseessä, jos esim. jenkkijulkaisu on kautta aikojen tai ainakin ennen Brentwoodia kulkenut tuolla nimellä. Toi Horror rises... on selvempi tapaus, koska siitä käytetään boksissa nimeä Horror from the Tomb. Quottaan alle Hohdon foorumiin kirjoitamaani, koska niissä on sanottu puoleltani suunnilleen se, mitä sanottavaa on. Toki kirjoittelen niissä muutakin kuin uudelleennimeämisiä, mutta lieneen hyödyllistä olla täälläkin, kun ainahan näistä kysellään. Lukekoon kuka jaksaa.

God's Gun ei Solliman vaan Gianfranco Parolinin.

Lainausta Hohdosta.

Ok, vihdoin sain joululomalla Fright Night ‑boksin kahlattua läpi. Ja mainitsemani Tales Of Terror on saapunut. Tarinoin ekan boksin vähän tarkemmin läpi elokuviakin kommentoiden. Voi spoilata snadisti, joten spoileriallergikot katsokoot muualle.



FRIGHT NIGHT



Kill Baby Kill on tietenkin Mario Bavan mainion tunnelmallinen ja vanhakantainen kauhuelokuva. Jos se olisi temmoltaan edes hivenen nopeampi, olisi valmis nimeämään tämän Bava-suosikikseni. Keskittyminen herpaantuu liian helposti ainakin kotiolosuhteissa. ****



VCI:n Bava-boksissa tämä oli se musta lammas, ja Brentwood on ripannut ko. levyn omaan boksiinsa. Väärä kuvasuhde ja kulahtanut lähdemateriaali ovat päivän sanat. Toisaalta filminaarmut eivät ole läheskään niin häiritsevää kuin monet muut virheet, etenkään näin vanhassa elokuvassa. Bavan tapauksessa tärkeät värit ovat suht kunnossa.





Devil’s Nightmare kertoo paronin kartanoon yöpymään päätyvästä turistiseurueesta. Yllättäen tämä ei olekaan seksillä höystettyä goottisekoilua, vaan elokuvassa on ihan selkeä juoni. Musiikki ja alaston pinta tosin paljastavat tekomantereen ja ajankohdan. Erika Blanc vie pisteet kotiin succubuksena. Sairaan näköiseksi meikattu naikkonen onnistuu luomaan ihan oikeaa tunnelmaa, vaikka ymmärrettävää on, jos joku saa naamaansa vääntelevästä valkonaamasta myös huumoria revittyä. ****



Brentwood on mennyt nappaamaan Devil’s Nightmaren suoraan Redemptionin dvd:ltä silikoni-veri-kannibaali-introineen päivineen. Kuva on letterboxattu noin 1.66:1 suhteeseen, ja paikoin yllättävän huono. Yllättävän siksi, että eiköhän kyseessä ole aivan identtinen piraatti Redemptionin levystä. Kuva on pehmeä, tosin ei kaiken aikaa, ja valoisuus ja värit vaihtelevat otoksesta toiseen. Ääniraitakin ratisee ikävästi. Kokonaisuutena kuitenkin boksin parhaimmistoa. Alkutekstit ovat italiaksi, mutta versio on englanniksi dubattu.





Tappaja ampuu kiväärillä ohikulkijoita, ja selitykseksi teoilleen hän ehtii ennen itsemurhaansa kertoa, että God Told Me To. Alkuaseltelmaltaan hyvä, mutta kaappiuskovaisen pääosapoliisin rikoksen selvittely on kuitenkin valitettavan tylsää. Larry Cohen nauttii itselleni ymmärtämättömästä syystä (en ole kyllä nähnyt kuin pari hänen tekelettään) kulttisuosiota. Uskonnosta motivaationsa saaneet tappajat olisivat kuitenkin idealtaan mainioita, mutta Cohenkin tuo mukaan yliluonnollisia elemettejä neitsytäiteineen. Plussaa hämy-Richard Lynchistä. **



Kuva on letterboxattu (n. 1.85:1), mutta pehmeä. Lähdeprintti on kuitenkin ollut hyvässä kunnossa. Dvd:nä boksin parhaimmistoa.





Good Against Evil on ainakin nimensä puolesta varsin tyypillinen tekele. Alkuasetelma on pummittu suoraan Rosemary's Babyn lopusta. Itse en jaksanut oikein elokuvaa seurata. Lopussa olikin pakko kelata taaksepäin ja tsekata olinko nukahtanut jossain vaiheessa, koska en tajunnut juuri mitään. Ei, en ollut nukahtanut. Elokuva vain oli tehty tv-sarjan pilotiksi ja loppui jäi odottelemaan itse sarjaa. Mielenkiintoisinta elokuvassa on ihmetellä miten Sinkkuelämää sarjan Kim Catrall on voinut näyttää 25 vuotta sitten kutakuinkin samalta kuin nykyään. Kaikkea ne nykykirurgit osaavat. -



Dvd:n kuva on kutakuinkin vanhan vhs:n tasoa ja äänestä saa selvää.





Pieces on juuri sitä, mitä kuvitteletkin sen olevan: eksploitaatiokunkku. Jo ensikohtaus, johon osallistuvat pikkupoika, tämän äiti, pornopalapeli, kirves ja saha, on klassikko. 99% elokuvista ei pysty samaan tenhoon kuin tämä hieno hetki roskaelokuvan historiaa, mutta Pieces tarjoilee samanveroisia kohtauksia monta lisää ja nokittaa vielä loppukohtauksessa. Vauhdikasta sick cinemaa, mutta valitettavasti ohjaaja J.P. Simon ei ole kyennyt toistamaan suoritustaan, vaikka ei Slugskaan huono elokuva ole. *****



Versio on ilmeisesti leikkaamaton, mutta kuva on erittäin pehmeä ja väreiltään ruma. Identtinen Diamondin dvd:n kanssa. Onneksi Blue Underground on tuomassa markkinoille special editionia. Ihmetellä sopii mikä on Brentwoodin mielestä väkivaltaa kun Pieces selviää maininnalla ”mild violence”.





Kiss Me Kill Me (aka Baba Yaga) on hieno elokuva myös, mainion houreinen italopätkä valokuvaaja Valentinasta. Hyvää musiikkia, sarjakuvaruutuja muistuttavia yksittäisiä mustavalkoisia pysäytyskuvia, riivattu kamera, S/M kuteisiin puettu nukke, musta aukko keskellä olohuoneen lattiaa, poikaystävänä Antropophagus-Eastman. ****



Kuvanlaatu levysetille tyypillinen vhs-taso. Ainakin alkutekstien perusteella törkeästi kropattu 1.33:1 kuvasuhde.





Saatanan tyttökoulu on saatanan tylsä paikka ainakin Satan’s School for Girlsin perusteella. Takakannen lupaamat ”partial nudity” ja ”mild violence” loistavat poissaolollaan. Tai sitten ne ovat todella osittaista ja mietoa. Samoilla termeillä kuvattiin myös Piecesin sisältöä! Paras vaihtoehto on olla katsomatta koko elokuvaa, mutta jos katsominen on välttämätöntä, niin onneksi se ei kestä kuin reilut 70 minuuttia. -



Kuva on vhs-tasoa, ja lähdeprintti oli parhaat päivänsä nähnyt ennen videolle/dvd:lle siirtoa. Korkeat äänet eszimerkikszi dialogissza kirszkahtavat ikäväszti.





The Night Evelyn Came Out The Gravesta tarjoillaan about vartin alkuperäistä lyhyempi jenkkiedit, josta ei tästä tiedosta johtuen oikein jaksa innostua.



1.33:1, jossa alkukrediitit venytetty, jotta mahtuvat kokonaan ruutuun. Filmissä ollut jälkiä ja muuta rupua.





Kanadalaisranskalainen yhteistyö Cathy’s Curse kopioi ideansa 70-luvun kauhuhiteistä. Alkupuolella elokuvassa on vielä hetkittäin tunnelmaa.Sittemmin kaikki meneekin metsään eikä tällainen lapsen laimennettu epäkristillinen käytös muutamalla murhalla ihmeemmin jaksa kiinnostaa. Aina kun jotain yliluonnollista tapahtuu tekijät älyävät töräyttää ilmoille syntikkaefektejä, jotta katsoja tietää herätä. Muistelinkin pentuna pelänneeni lähinnä nukahtamista katsoessani vanhaa Fix-kasettia Cathyn kirous. Jotkut ilmeisesti saavat elokuvasta kalkkunahuumoria irti, minä en. *



Jos oli Cathy’s Curse varsin heikko tekele, niin levy on vielä huonompi. Eläessäni en ole nähnyt näin paskaa kuvaa dvd:llä ja ääniraita kohisee kuin Imatrankoski kesäisin turistien ratoksi. Kuvan värit ovat kalvakan vihreät, ja lähdemateriaalina on ollut todennäköisesti kulahtanut vhs-nauha, jota on parenneltu epäonnistuneella MPEG2-pakkauksella. Muutenkin pelottavan näköinen äiti muuttuu todella demonisen näköiseksi, kun hänen naamansa kupruilee pakkausvirheiden ansiosta. Huh. Alkutekstien perusteella kuvasta kroppautuu vielä laidatkin pois, mutta mitäpä väliä sillä enää on, kun kaikki on menetetty.





Geneerisen The Ghost (1963) nimen takaa paljastuu iloiseksi yllätykseksi Riccardo Fredan Lo Spettro. Kyseessä on mukavan vanhanaikainen kauhuelementeillä höystetty mysteeri, jossa ramman tohtorin perintöä kärkkyvät tämän vaimo rakastajineen. Pääosassa on Barbara Steele. Hyvä elokuva, joskin hieman hidastempoinen. Visuaalisesti hieno. ****



Dvd:n kuvanlaatu on siedettävä ja verrattavissa hyväkuntoiseen vhs-nauhaan. Värit ovat kauniit, mutta kuva on valitettavan pehmeä ja hivenen tumma. Lähdemateriaalina ollut filmi ei ole ollut kaikkein parhaassa kunnossa. Ääniraidan ritinä ja puuttuvat framet eivät oikeastaan ärsytä vaan aikaansaavat elokuvaan sopivan elokuva-arkistofiiliksen.



Mitäs tästä sitten jääkään käteen. Kolme paskaa elokuvaa, joita ei olisi kannattanut katsoa ollenkaan. Yksi siedettävä, joka on levynäkin välttävä. Parista leffasta, Pieces ja Kiss Me Kill Me, on identtinen halpisdvd saatavana yksittäisenä. Blue Undergroundin dvd tekee Pieces-levystä tarpeettoman. Kill Baby Killin saa ilmaiseksi VCI:n boksin mukana, ja jos Image ikinä julkaisee omansa ei silläkään tee mitään. Devil's Nightmare on törkeä piraatti, josta puuttuu kuitenkin vaihtoehtosoundtrack, mikä on Redemptionin levyllä. The Night Evelyn... on jokin omituinen edit, joten täyspitkä/pidempi vhs olisi parempi valinta. Loppujen lopuksi Lo Spettro/The Ghost on se ainoa, josta ei keksi levyn laadun lisäksi muuta valitettavaa. Seuraavassa viestissä Tales Of Terror pikasilmäily.





Pituudet puolen minuutin tarkkuudella.



TALES OF TERROR





Christmas Evil, 95, 1.33:1, filmissä skraiduja, värit ok:t, mutta muuten sumea kuva. Deep Red, 100.30, ei ole ripattu Anchor Bayn dvd:ltä vaan paskalta p&s vhs:ltä. Web of the Spider, 89.30, ekstroja perkele! Klaus Kinski bio! Ääni ritisee, tumma kuva, vitusti niitä valkoisia täpliä ollut printissä, haaleat värit, 1.33:1. Circus Of Fear, 87, rips räps ääni, jotain ihme vihreitä roskia kuvassa ainakin alussa, tyylikkäästi kuutioitua rakeisuutta, piti skippailla neljänteen chapteriin , jotta huomasi, että tää on värielokuva. House On The Edge Of The Park, lbx, lienee ripattu EC:n dvd:ltä. Brentwoodiksi siis helkutin laadukas, muussa tapauksessa ei kovin. Elitisti-edit: vertasin EC:n versioon, joka on laadultaan parempi. Eli Hohtoon kirjoitin paskaa. Messiah Of Evil, 89.30, selkeästi joltain nauhalta vedetty (kuva huojuu koko ajan), ja sitäkin edeltänyt printti on kulahtanut, ei detaljeja ollenkaan, 1.33:1. Die Sister Die, cannot be played sanoi soitin, pitää testata toisessa kunhan jaksaa. Lady Frankenstein, 83, letterboxatut krediitit, siitä 1.33:1, kohinaa, värit haaleat, kuvan alalaita valottunut, lähdemateriaali ihan pepusta, "tuskin" se kaikkein pisin versio (ruotsalainen vhs kaiketi). The Werewolf vs The Vampire Woman, 82, vhs vhs, kuva hyppii ja pakkausvirheitä. Sisters Of Death, suttua ja kohinaa, ei värejä kunnolla eikä detaljeja.



Siinäpä nuo. Ekasta boksista viisastuneena en aio katsoa ensimmäistäkään noista yli varttia jos leffa tuntuu paskalta. Housesta tulossa tod.näk. parempi versio levylle. Lady Frankenstainista olemassa dvd (piraatti?), joka ei ollut täyspitkä sekään. Deep Redista tietty Anchor Bayn hyvälaatuinen levy. Voi olla muitakin levyjä olemassa. Ei hyvältä näytä tämäkään.