Pelotavimmat kohtaukset

Leffoja joidenka aikana muistan pelanneeni (naurakaa vaan saatana):

BWP (leffassa oli helvetisti pelottavia kohtauksia, mutta loppukuvat olivat jopa liikaa. Piti leffan jalkeen lahtea saattamaan tyttoystavaa kampille, vaikka oli NV:t kesken, niin peloissaan se oli).

Seven (nyt en muista, mika tassa oli pelottavinta, mutta muistan olleeni n. kolme paivaa aivan paskana leffan jalkeen).

Black Chrismas (katsoin taman videolta 14 tuuman teeveesta ja silti oli valilla paskat housussa).

Session 9 (vahan samaa meininkia kuin Blair Witchissa)

Gothic (kohtaus, missa paholainen ilmestyy muistaakseni Shellyin sangylle istumaan)

Tenant (tassakin oli vaikka mita pelottavaa, lopun sairaanloinen tunnelma ja jalleen loppukuvat kummittelivat pitkaan paassa).

Frankensteinin morsian (yovyin yksin isossa maalaistalossa, olisi varmaan pelottanut ilman leffaakin).

Don't Look Now toimi, vaikka mina taisin olla jo 15, kun tuon nain ensimmaista kertaa.

Necronomiconissa muistan myos pelanneeni, mutten edes muista, minka episodin aikana. (kuka muu oli katsomassa tata Q- teatterissa?)

Suspiria totta kai (varsinkin alku)

Lost Highway...

Jotkut X-filesin jaksot ovat olleet myos karmivia...joo-o.





Ringia en ole nahnyt (en kumpaakaan)

Antti Tohka (30.10.2003 22:30)

Seven (nyt en muista, mika tassa oli pelottavinta, mutta muistan olleeni n. kolme paivaa aivan paskana leffan jalkeen).

Sevenin rankkuus oli ainakin minulle enemmän henkistä. Elokuvan normaaleja 'sääntöjä' rikkova loppu luo lohduttomuuden tunnun jota ei käy pakeneminen. Raskas – mutta ehdottomasti loistelias elokuva.



Sitten hieman avautumista:

Blue Velvet Pelotti melkoisesti ensi kerralla nähtynä, etenkin öinen cruisailu joka päättyi sitten lopulta päähenkilön turpajuhlaan.

Shining Jotenkin kohta jossa Danny ajelee polkuautollaan käytäviä pitkin välillä matoilla, välillä paljaalla lattialla jyristellen BRRRR-Klak-klak-klak-BRRRR. Tuo äänitehoste on aivan käsittämättömän loistava, ja etenkin ensimmäisellä kerralla se nosti niskakarvoja pystyyn kun sitä odotti koko ajan että seuraavan kulman takaa tulee jotain tosi inhottavaa...

Antti Tohka (30.10.2003 22:30)

BWP (leffassa oli helvetisti pelottavia kohtauksia, mutta loppukuvat olivat jopa liikaa. Piti leffan jalkeen lahtea saattamaan tyttoystavaa kampille, vaikka oli NV:t kesken, niin peloissaan se oli).

Tuo itse leffa ei ole itseä mitenkään erikoisesti ikinä säväyttänyt, mutta teatterissa tuon katsominen oli sellainen kokemus, jollaista ei ennen ollut tullut vastaan.

Kävin katsomassa tuon tampereen plevnassa ja sali oli lähes täysi.

Heti elokuvan alkaessa, ihmisten pelko tuntui jotenkin käsinkosketeltavalta. En myöskään ole ikinä ennen kokenut niin hiljaista hetkeä kuin tuon elokuvan alussa. Tuntui, ettei kukaan edes olisi hengittänyt salissa. Kuului vain pieni ilmastoinnin hurina..

Blair Witchin luulisi toimivan paremmin kotona, mutta teatterikokemus oli erittäin toimiva ja yllättäen himassa tosi pliisu. Hyvä elokuva silti. Sarjassamme aliarvostettuja jatko-osia: Book of Shadows onnistuu säikäyttämään pari kertaa myöskin muullakin kuin ääniefektillä. Toinen melko tuore mainstreamkauhu Event Horizon tulee mieleen. Toimii. Paremmalla ajalla voisi miettiä lisää.

Itselleni tosi kusisia kokemuksia on ollut: Halloween katsottuna yksin mökillä noin 13-vuotiaana sekä Castle Freak (aina välillä) ja Phenomena Espoo Cinessä. BWP ei yllättäen pelottanut yhtään, johtui luultavasti liian kovista ennakko-odotuksista.

k-mikko (31.10.2003 13:41)

melko tuore mainstreamkauhu Event Horizon tulee mieleen. Toimii.

Toimii tosiaan ja hyvin.



Sam Neill jyrää myös In The Mouth Of Madnessissa, joka pääsee täysillä irti siellä kirjailijan 'omassa kaupungissa' – mikä sen nimi nyt olikaan. Erityisen pelottava jakso leffasta on myös alkupuolella oleva pätkä jossa Neill lueskelee kirjaa ja yht'äkkiä siinä sohvalla vieressä istuskeleekin – joku.

Hobb´s End?

Balagueron "Darkness"in loppu kun tyttö ja poika lähtevät pahuuden kyytiin ja poikaystävä tulee talolle ja äänet kutsuvat hänet sisään, ja kun auto lopulta ajaa tunneliin...

toinen pelottava on suspirian loppukohokohta kun ruumis hyökkää veitsi kädessä... pelotti!

When a Stranger Calls – alkukohtaus aiheutti kyllä pakokauhua aikoinaan ensimmäistä kertaa nähtynä. Tosin en tiedä paljonko tuosta pitää laittaa iän piikkiin vai oliko kohtaus todellakin onnistunut.

When a Stranger Callsin alkukohtaus kyllä aiheutti pelonsekaista tunnelmaa myös allekirjoittaneessa, joten ehkäpä se oikeasti toimikin. Tosin itsekin olin nuori silloin, mutta luulisin sen tehoavan edelleen. Muuten elokuva ei sitten oikein toiminutkaan.

Itseäni on aina pelottanut Kaufmanin Invasion of the Bodysnatchers. Sen tunnelma kiristyy pikkuhiljaa yksinkertaisesti kuristavaksi. Kohtaus missä Donald Sutherland soittaa operaattorille, joka tuntuu tietävän kaiken Donladista ja sen jälkeinen Bodysnatchersien hyökkäys ovat klassikoita. Pikkusena elokuvan televisosta näkemisen jälkeen ei parina yönä nukuttu ensinkään.

Toinen hieno kohtaus on ehdottomasti ykkösterminaattorin loppu, missä terminator näyttäytyy luurankona. Kun terminator kävelee kulman takaa uhkaavan hitaasti niin silloin taisi livahtaa meikäläiseltä löysät housuun ensimmäisellä karselukerralla.

Omenissa on aivan uskomattoman tunnelmallisia ja pelottavia kohtauksia. Jopa Damienin mennessä kirkkoon keskellä päivää perheensä kanssa, kylmät väreet iskevät välittömästi. Musiikki kuoroineen on jotain loistavaa.

Ja takaisin listan kimppuun:

Sijalla 17 oleva kohtaus Thing-leffasta jossa annetaan 'ensiapua sydänkohtaukseen' on toki pelottava, mutta enemmänkin säväyttävä gore-pohjalta. Itseäni on aina ahdistanut enemmän ne viipyilevät kuvaukset tukikohdan ulkoa äärimmäisen ahdistavaksi muuttuvan yksinkertaisen äänimaiseman antaessa ymmärtää että pian tapahtuu jotain todella ikävää.



Sijalla 18 oleva 28 Days later... aloituskohtaus jossa Jim herää sairaalasta ja alkaa harhailemaan pitkin autioitunutta kaupunkia on kieltämättä oikein tehokas. Kaikki se äärimmäinen tyhjyys ja autius yhdistettynä – jälleen – loistavaan alati uhkaavampaan ja uhkaavampaan ääniraitaan antaa mukavasti säväreitä. Katsoin tuossa taannoin leffan uudelleen ja etenkin tuo alku toimii yhä kuin junan vessa, vaikka ensikerta olikin luonnollisesti se kaikkein iskevin. Myös tässä piinaavinta on odotus johon katsoja on tuomittu, sitä tietää että jotain on todella pahasti perseellään ja joka hetki pahaenteisen raskas tyyneys saattaa revetä... mutta ei vielä... ei ihan vielä...



Sijalle 27 rankattu Carrien päätös on myös takuuvarmaa tavaraa. Muistan kuinka nähdessäni leffan ensimmäistä kertaa pomppasin tuossa kohtaa takuulla 15 irti penkistä.

MikaR (14.11.2003 10:46)

Sijalla 18 oleva 28 Days later... aloituskohtaus jossa Jim herää sairaalasta ja alkaa harhailemaan pitkin autioitunutta kaupunkia on kieltämättä oikein tehokas. Kaikki se äärimmäinen tyhjyys ja autius yhdistettynä – jälleen – loistavaan alati uhkaavampaan ja uhkaavampaan ääniraitaan antaa mukavasti säväreitä. Katsoin tuossa taannoin leffan uudelleen ja etenkin tuo alku toimii yhä kuin junan vessa, vaikka ensikerta olikin luonnollisesti se kaikkein iskevin. Myös tässä piinaavinta on odotus johon katsoja on tuomittu, sitä tietää että jotain on todella pahasti perseellään ja joka hetki pahaenteisen raskas tyyneys saattaa revetä... mutta ei vielä... ei ihan vielä...

Tuo alkuhan oli aivan hillittömän huono, kovin oli siistin näköinen tuo autio kaupunki. Aivan kuin joku taikasäde olisi vienyt kaikki ihmiset, paikat olivat melko hyvässä kunnossa, minkäänlaisia onnettomuuksia ei ollut tapahtunut. Jo tässä vaiheessa aavistin että nyt ei ole hyvä leffa tulossa, mutta silti se yllätti, kuinka täydellisesti leffan taso onnistui romahtamaan vielä tästä onnettomasta alkukohtauksestakin. Yksi Elitistinen tähti tälle, puolikasta kun ei voi antaa.

THaavisto (14.11.2003 15:42)

MikaR (14.11.2003 10:46)

Sijalla 18 oleva 28 Days later... aloituskohtaus jossa Jim herää sairaalasta ja alkaa harhailemaan pitkin autioitunutta kaupunkia on kieltämättä oikein tehokas. Kaikki se äärimmäinen tyhjyys ja autius yhdistettynä – jälleen – loistavaan alati uhkaavampaan ja uhkaavampaan ääniraitaan antaa mukavasti säväreitä. Katsoin tuossa taannoin leffan uudelleen ja etenkin tuo alku toimii yhä kuin junan vessa, vaikka ensikerta olikin luonnollisesti se kaikkein iskevin. Myös tässä piinaavinta on odotus johon katsoja on tuomittu, sitä tietää että jotain on todella pahasti perseellään ja joka hetki pahaenteisen raskas tyyneys saattaa revetä... mutta ei vielä... ei ihan vielä...

Tuo alkuhan oli aivan hillittömän huono, kovin oli siistin näköinen tuo autio kaupunki. Aivan kuin joku taikasäde olisi vienyt kaikki ihmiset, paikat olivat melko hyvässä kunnossa, minkäänlaisia onnettomuuksia ei ollut tapahtunut. Jo tässä vaiheessa aavistin että nyt ei ole hyvä leffa tulossa, mutta silti se yllätti, kuinka täydellisesti leffan taso onnistui romahtamaan vielä tästä onnettomasta alkukohtauksestakin. Yksi Elitistinen tähti tälle, puolikasta kun ei voi antaa.

Kunnioitan oikeuttasi olla väärässä