The Life Aquatic with Steve Zissou

Siirtyi taas, uusi ensi- ilta 13.5...

Rushmorea en voinut sietää mutta Royal Tenenbaums upea, joten kaipa tääkin on nähtävä. Äänipuolellakin Stoogesia, Devoa, hassuja Bowie-covereita.. aijai

Rushmore oli selkeästi parempi kuin TRT. Ei millään jaksaisi odottaa tän iskeytymistä kankaille.

Zissou teki minusta kenkä friikin. Olen täysin obsessioitunut näihin Adidaksen Zissou kenkiin:

Onko mitään kenkafetissien foorumeita? Tietääkö kukaan mistä saisin ostettua nämä korvike-kengät (Zissou adduja tuskin koskaan nähdään kaupan hyllyillä)? Kyseessä Adidas Rom Classic:





>

Itse petyin elokuvan herttaiseen yhdentekevyyteen ja palapelimäisyyteen. Ylipitkäkin, prkl. Lynchin, Kusturican yms. jalanjäljissä ollaan, mutta kantapäitä ei mielestäni pääse Anderson tallomaan vielä moneen aikaan. Dialogi oli toki pelkistettyä, mutta jotensakin löyhää. Hienon näköistä, huippunäyttelijöin, mutta silti heikot eväät. Pelkkä outous ja ansiokas musiikki eivät mielestäni riitä, kun käsikirjoituksessa ei ole mitään, mistä tarttua kiinni.

Toisaalta se suuntaus, että tällaisia rohkeasti erilaisia, mielipiteet jakavia elokuvia on alkanut tulla enenevissä määrin suurempaan levitykseen, lie hyvä asia.

QCine (15.5.2005 18:12)

Itse petyin elokuvan herttaiseen yhdentekevyyteen ja palapelimäisyyteen. Ylipitkäkin, prkl. Lynchin, Kusturican yms. jalanjäljissä ollaan, mutta kantapäitä ei mielestäni pääse Anderson tallomaan vielä moneen aikaan. Dialogi oli toki pelkistettyä, mutta jotensakin löyhää. Hienon näköistä, huippunäyttelijöin, mutta silti heikot eväät. Pelkkä outous ja ansiokas musiikki eivät mielestäni riitä, kun käsikirjoituksessa ei ole mitään, mistä tarttua kiinni.

En näe mitään yhtymäkohtia Lynchiin tai Kusturicaan. Tässähän on ihan selvä juoni olemassa, joka kerrotaan elokuvan alussa. Kyse on kostoretkestä. Juonella ei sinänsä ole mitään tekemistä sen kanssa mistä elokuva oikeasti kertoo: isyydestä. Isä-poika suhteista, isähahmoista, isättöminä eläneistä lapsista... Kaikki Wes Andersonin elokuvat kertovat tavalla tai toisella näistä samoista tai samankaltaisista aiheista.



Itse näen paljon enemmän yhtymäkohtia vaikkapa Tatiin ja Felliniin, mutta nämäkin ovat kovin löyhiä naruja. Kusturica vertauksen ymmärrän, mutta Andersonin elokuvat ovat mielestäni mielikuvituksellisempia ja lähempänä jotain absoluuttista musiikki-elokuvaa, mistä pidän suunnattomasti. Lisäksi niissä on erinomaiset teemat. Se dramaattinen kasvukertomus, jota taidatte etsiä, mielestäni tulee ilmi tässä sananvaihdossa, ja elokuvan lopussa Zissou on jo kasvanut vähän "aikuisemmaksi":



Ned Plimpton: Why didn't you ever try to contact me?

Steve Zissou: Because I hate fathers, and I never wanted to be one.

"edit:" Toki elokuvassa on muitakin teemoja, joita vilisee läpi Andersonin tuotannon. Yksi keskeinen on yhteisöllisyys. Tarve kuulua johonkin perheeseen. Tätä ilmentää mm. uskomattoman tyylikäs matching outfits ‑meininki mikä myös löytyy lähes jokaisesta Andersonin elokuvasta.

Eniten kuitenkin nautin siitä maailmasta, jonka Anderson piirtää. Ja tyyli ennen kaikkea: musiikki, vaatteet, lavasteet, kuvaustapa ja linssit. Niin ja tietenkin isähahmot ovat vittumaisella asenteellaan varustettuina ehtaa parhaimmistoa.

Tukholmassa on Kungsgatanilla pohjoismaiden suurin Adidas liike. Noi on kylla yleensa aika limited editioneita.

Tietysti jotain jenkkien nettikauppoja voi olla, mutta ne joista itse lenkkarini tilaan ei juuri Adidasta valikoimissaan pida.

oli kyllä ihan omanlaisensa tapaus ja pidin ihan helvetisti. periaatteessa mä voisin allekirjoittaa noi syytökset tyhjäkäynnistä ja dramaturgian löysyydestä (mutta toisaalta oli aika vitsikästä että alku lupaa Tappajahai-rip-offia mutta siitä juonesta eksytään tahallaan heti kun voidaan) mutta kun en vaan halua. mahdottomasti hienoja näyttelijöitä ja mukavalla tavalla sisäänpäinkääntynyttä huumoria. jotenkin musta on todella sympaattista että joku uskaltaa duunata tällaisen leffan joka olettaa että kaikki katsojat tietää kuka on kapteeni Cousteau ja jos ei tiedä niin vitut niistä (vai olenko mä ymmärtänyt tämän väärin ja että se on Amerikassakin samanlainen itsestäänselvä sankari kuin täällä?)

Vittu on se hieno. Paranee toisella kerralla. Kuten kaikki Wesin elokuvat.

En edes huomannut aiemmin, että Ennio Morricone on säveltäny tähän biisin. Here's To You, jonka esittää Joan Baez.

(The Lukewarm.) (29.6.2005 01:17)

En edes huomannut aiemmin, että Ennio Morricone on säveltäny tähän biisin. Here's To You, jonka esittää Joan Baez.

Mainitaankin vasta ketjun ensimmäisessä viestissä.

Eikä hän sitä

tähän ole säveltänyt, vaan tyystin toiseen elokuvaan jo 70-luvulla.

Tukholman "Sofosta" löytyi Adidaksen myymälä, jossa oli törkeästi erilaisia malleja kaikki ‑60%. En tiedä oliko sama liike, josta Kalle puhui, ei varmaan. Hintaa jäi noin 40€ ja suurin osa malleista sellaisia, joita ei ole ainakaan Suomessa näkynyt missään. Tosta yo. mallista en ole ihan saletti oliko saatavilla. Ois pitänyt ehkä sittenkin ostaa enemmän kuin yksi pari.

wicked clown (29.6.2005 13:45)

Tukholman "Sofosta" löytyi Adidaksen myymälä, jossa oli törkeästi erilaisia malleja kaikki ‑60%. En tiedä oliko sama liike, josta Kalle puhui, ei varmaan. Hintaa jäi noin 40€ ja suurin osa malleista sellaisia, joita ei ole ainakaan Suomessa näkynyt missään. Tosta yo. mallista en ole ihan saletti oliko saatavilla. Ois pitänyt ehkä sittenkin ostaa enemmän kuin yksi pari.

Kiitos tiedosta!

Osaatko tarkemmin sanoa missä liike oli? Google kertoi, että Sofo sijaitsee "Folkungagatanin etelä- ja Götgatanin itäpuolella, Tukholman Södermalmin kaupunginosassa". Muistatko katua jossa liike oli? Olen ensi viikolla menossa Tukholmaan, mutta en tiedä kauan mulla on aikaa haahuilla. No, toisaalta ei tuo Sofo liian suurelta vaikuta.

Siinä kulmilla on myös Sneakersnstuffin toinen myymälä, kandee tsekkaa, ostin sieltä joskus niin kalliit ja hienot nahkalenkkarikengät että olen käyttänyt niitä ehkä 4 kertaa.