Chaplin

^Jos minulta kysytään, Soul Median äpärät ovat tehneet juuri oikean teon ja laittaneet levylle noista kahdesta versiosta paremman. Pitkän version näkemistä taitaa olla nyt kymmenisen vuotta, mutta tässä kohtaa Chaplin teki viisaasti, kun leikkasi teoksen uudelleen – näin fokus saatiin siirrettyä siirrettyä paremmin Kulkurin ja pojan tarinaan, sen sijaan että se painottuisi pojan vanhempiin. Makuasioitahan nämä ja kyllä mieluusti uudelleen katsoisin tuon pitkän, ehkä se on Criterionin tulevassa julkaisussa mukana (todennäköisesti kuitenkaan ei).

Loistava elokuva muuten, henkilökohtainen Chaplin-suosikkini.

Murnau (29.5.2013 21:28)

^Jos minulta kysytään, Soul Median äpärät ovat tehneet juuri oikean teon ja laittaneet levylle noista kahdesta versiosta paremman.

Voi hyvinkin olla – muistikuvani ovat rehellisesti sanoen vuosien saatossa niin haalenneet, etten muista kumman version olen tästä aiemmin nähnyt. (Veikkaus on jotta vain tämä lyhyempi on mulle tuttua kauraa.) Närkästys kumpusi lähinnä väärän tiedon viljelystä ja siitä, kuinka helppoa Soul Median olisi ollut tumpata hyvänlaatuisella kuvalla molemmat versiot samalle bluureille, jos vain olisivat viitsineet, ja olisi voinut helposti ihan itse sitten suosikkinsa kahdesta versiosta poimia.

Tämä on aivan totta, itsekin meinasin mennä tuohon "halpaan", mutta onneksi kaveri ehti ostaa ensin. Toivottavasti Criterion korjaa tilanteen, eikä tee perinteistä ja nakkaa mukaan muutamaa kohtausta pidemmästä versiosta ja se siitä.

A Woman of Paris: A Drama of Fate (1923)

Yllättäen kun Chaplinin oma lärvi ei näy kuvioissa, jää elokuva enemmän tai vähemmän tutkan alle. Aikoinaan floppi, uusintajulkaisuna 1977 arvostelumenestys, toinen Chaplinin elokuvista jossa mies itse pysyy tiiviisti kameran takana. (Paitsi raportoitu cameo, jota en katsoessa bongannut.) Toisaalta ratkaisu on mainio, ohjauksen kautta kun on paketti tuunattu aika viimeisen päälle tarkoituksen mukaiseksi kerronnaltaan ja visuaalisesti. Toisaalta kulkuria on ikävä, näin henkilökohtaisesti. Huumoria löytyy, vielä yläluokalle kirpeän piruilevaan sävyyn esitettynä (pidin "kyrvähtäneen viiriäisen" episodista todella paljon), mutta se kaipaamani herkkä tasapaino draaman ja komedian välillä ei ole nyt läsnä. Mutta hyvä aikalaisdraama, jossa on kauniita kuvallisia oivalluksia ja asetelmia, paatosta ja aikalaiskritiikkiä sillä inhimillisellä lämmöllä josta Chaplinissa pidän.

The Circus (1928)

Jos A Woman in Paris meni makuuni liiankin vakavaksi, The Circusia taas vaivaa minun makuuni liika perseellepotkukomiikkaan keskittyminen ja liian vähäinen tragedian annostelu. Kun tämä tuli sanottua, en silti voi valittaa piiruakaan loistavasti rytmitetystä ja koreografioidusta nuorallatanssikohtauksesta enkä sen päättävästä pyöräsyöksystä. Loppu on myös hieno, katkeransuloinen "such is life" ‑päätös, mikä vangitsee jotain erittäin olennaista kulkurin luonteesta. Ansiot eivät ole pelkästään siinä, mutta parhaat palat kyllä. Niin, no, peilisalisetti oli vakuuttavaa kuvan hallintaa haastavissa oloissa ja Chaplinin nukeksi naamioituminen hilpeä ja karmaiseva samaan aikaan.

The Gold Rush (1925)


Hieno, hauska ja kekseliäs elokuva, jonka monologeilla ja ääniefekteillä höystettyä muotoa en ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään. (Jälkimmäiset vielä menisivät, mutta oksu meinaa kurkussa pyöriä joka kerta kun kuulen Chaplinin makealla äänellä lausuman "the little fellow":in...) Tuli kiire hankkia hyllyyn brittijulkaisu, jossa on ymmärretty edes DVD:lle laittaa matkaan mukaan myös alkuperäinen mykkäversio, toisin kuin Soul Median bluraylle. Kertoja ja efektoinnit eivät pysty kuitenkaan tuhoamaan kokemusta, ne vain himmentävät sitä. Kokonaisuus on rytmityksen juhlaa ja trikeiltään kekseliästä tavaraa.

City Lights (1931)


Hyvänen aika, miten tämä voi olla herkistävä ja riemastuttava elokuva. Melodraama ja överi kaatuilukomedia loksahtavat osineen toisiinsa kuin kuumaliimattuna, mutta lopullinen nyrkki palleaan tulee loppukohtauksessa. Tämä ei ole siirappia, tämä on vilpitöntä uskoa hyvään joka riisuu kyyniseltäkin pettriltä aseet ja vastalauseet! Ja niin valui taas kyynelet pitkin karvaisia poskia, kun finaaliin asti päästään... ei näin vilpittömälle, yksinkertaisuuteensa nojaavalle ja siihen luottavalle elokuvalle voi antaa muuta kuin täydet pojot, nyt ja aina.

"Jos ei Kaupungin valojen lopussa katsojassa värähdä mikään missään, on jokin vialla." (Mykkäelokuva-aficionado Kari Glödstaf, 2014)

Vai olen minä tuollaista mennyt päästämään suustani? No, enpä kovin väärässäkään liene.

Onhan tuo Kaupungin valojen loppuhuipentuma ihan tajuttoman komea ja koskettava, näkeepä se kuinka monennen kerran tahansa. Muutenkin tuo teos on silkkaa taituruutta: kuten Meller totesi, "m

elodraama ja överi kaatuilukomedia loksahtavat osineen toisiinsa kuin kuumaliimattuna".

Nainen Pariisista on myös hieno elokuva (mikä Chaplin ei olisi, no ehkä Kuningas New Yorkissa, joskin muistikuvat siitä ovat kovin hatarat). Pesee monet aikalaisensa mennen tullen, harmi vain ettei Chaplin kokenut enää tarvitsevansa toista vastaavanlaista elokuvaa tehdäkseen. Menjou ja Purviance ovat tahoillaan erinomaisia ja vaikka jälkimmäisestä "jonkin sortin karismaa puuttuukin" (näin kuulin Forssassa erään katsojan sanovan), on erikoista, ettei hän pystynyt pidempään uraan Hollywoodissa. No, siihenhän vaikuttivat tietysti myös muutkin syyt.

Tuli tehtyä leikkimielinen "analyysi" Sirkuksesta:

Murnau (8.10.2014 01:22)

Tuli tehtyä leikkimielinen "analyysi" Sirkuksesta:http://kulttuurivihkot.fi/lehti/blogit/kinosilma/554-elokuvan-salattu-kieli

Niin, onko Sirkus allegoria vai ei? Varmasti Chaplinin kokemukset ovat vaikuttaneet ainakin jollain tasolla tarinan kehitykseen ja Ihan mielenkiintoisia yhtymäkohtia olit löytänyt sieltä ja täältä. Mielenkiintoinen artikkeli näin herran historiaa vähemmän tuntevallekin ja tulkinnallehan on aina varaa.

Ylen Elävästä arkistosta löytyy Peter von Baghin ja Jouko Turkan välinen keskustelu aiheesta Chaplin.

Turkan havaintojen myötä suositeltavaa kuunneltavaa vaikkei Chaplinista niin diggailisikaan.

Linkki: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/20/turkka-ja-von-bagh-viettavat-chaplin-yota

(selaa sivua alaspain niin löydät ohjelman mp3-linkit)